Tule meille Mikko Koivu!

Nimittäin töihin, ei tässä sen likaisempia asioita ollut mielessä. Kuuntelin hartaudella sunnuntaina kahden miljoonan muun suomalaisen kanssa syitä ja seurauksia maailman parhaan joukkueen synnystä. Paljon on muuttunut teknisesti suomalaisessa jääkiekossa, mutta paljon on muuttunut myös henkisellä tasolla. Kaikki muut selitykset kuulostivat tutuilta (hyvät tyypit joukkueessa, pelattiin omaa peliä, jaksettiin tehdä töitä), mutta yksi asia jäi mieleen uutena. Joukkueen sisällä pelaajat välittivät toisistaan. Pelaajat välittivät toisistaan pelissä ja pelin ulkopuolella. Jos joku teki virheen, toinen tuli paikkaamaan ja siitä jatkettiin eteenpäin.

Jokainen joukkueen jäsen kantoi vastuun itsestään ja toisista. Jokainen joukkueen jäsen kantoi vastuun. Kantoi vastuun. Vastuun.

Suomen joukkueella oli hyvä johtaja. Johtaja oli selvästi osannut visioida tavoitteen niin konkreettisesti, ettei yhdelläkään pelaajalla ollut epäselvyyttä siitä, minne ollaan menossa. Valmentaja Jalonen sanoi, että tämä oli Mikko Koivun joukkue. Joukkueeseen saatiin juuri ne tyypit, jotka haluttiin.

Hyvä johtaja, oikeat ihmiset, niistä on hyvät joukkueet tehty.

Edes hippunen tällaisesta välittämisen ajatusmaailmasta työelämässä olisi mullistavaa. Kun työkaveri tekisi virheen, kollega tulisi auttamaan ja siitä jatkettaisiin eteenpäin. Ja ajatella, jos kaikki yrityksen työntekijät pyrkisivät yhteiseen tavoitteeseen! Niinhän se pitäisi olla, mutta se kuulostaa naiivilta. Niin naiivilta, että me jatkamme möllöttämistä omissa työnurkkauksissamme ja toivomme, ettei kukaan tule kysymään mitään. Apua en ainakaan kenellekään tarjoa. En, vaikka pyydettäisiin.

Kategoria(t): Ei kategoriaa Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin Tule meille Mikko Koivu!

  1. Lasse sanoo:

    Läysin tämä Ferroplan Blogin vasta muutama päivä sitten ja olen tässä lukenut eri kirjoituksia. Tähän johtajuuteen on pakko vastata, vaikka alkuperäisestä teksistä on jo aikaa. Tämä asia ei vanhene.

    Minä kun itse olen myös harrastanut joukkuepelejä ja olen edelleen sellaisessa mukana. Tulen päivä päivältä varmemmaksi, että joukkuepeleissä vastuun kanto on aivan eri tasolla kun henkilöllä, joka ei sellaista ole harrastanut. Tämä on erinomaisen iso haaste yrityselämässä.
    Joukkupelien harrastajat ottavat myös yrityelämässä vastuuta tekemisestä aivan eri tasolla kun muut. Tämä koskee myös johtajaa. Minä olen lähtenyt eri organisaatioista sen takia pois koska ylinjohtaja ei ota vastuuta ja jopa omista virheistä vastuu siirretään muille. Olen myös saanut olla alaisena jossa johtaja on harrastanut joukkupelejä, aivan mahtavaa. En ole aivan Mikko Koivu mutta toisista olen aina ottanut vastuun niin esimiehenä kuin kolleegana. Tämän on maailma opettanut.

    • Minna Patosalmi sanoo:

      Olen iloinen, että löysit blogin ja kommentoit viisaita! 🙂

      Joukkueena toimimisesta ei voi missään tilanteessa olla haittaa, näin laajasti ajatellen. Asia on hirveän yksinkertainen, mutta kuitenkin niin vaikea. Ottaa vastuuta omasta tekemisestä ja jopa auttaa kaveria välillä. Sen pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta ei sitä useimmiten ole. Tässä on toki johtajien katsottava peiliin; esimerkillä on kai tehokkainta johtaa. Toivoisin kuitenkin lisäksi ihan jokainen ottavan vastuuta omasta ja joskus siitä toisenkin tontista. Ei siinä varmaan mitään kamalaa tapahdu.