Minnaa vietiin kuin pässiä narussa

Sain maaliskuussa puhelun ilmoitusmyyjältä, joka rempseän myyntipuheen pidettyään joutui pettymään; kauppaa jatkosopimuksesta ei tullut. Myyjä kertoi, että näkyvyys säilyy joka tapauksessa jo maksetun, kuluvan kauden loppuun. Tyytyväisenä jatkoin elämääni, mutta sota ei ollutkaan vielä ohi.

Yllättäen myyjä soitti kuukausi myöhemmin tarkistaakseen, että loppukautta koskevassa mainoksessamme on varmasti tiedot oikein. Myyjä sanoi faksaavansa vedoksen, ettei kummankaan tarvitse alkaa skannailla tai tulostaa mitään. Tässä vaiheessa olisi pitänyt hälytyskellojen jo soida, mutta kiireen takia sanoin, että faksaa vaan.

Kymmenen minuutin kuluttua puhelin soi taas. Sama ilmoitusmyyjä soitti ja kysyi, tulikohan faksi perille, kun lähetysten kanssa on ollut vähän ongelmia. Hieman hikeentyneenä etsin paperin tulostimelta. On tullut perille, kuittasin. Mihin sähköpostiosoitteeseen voidaan jatkossa lähettää mainoksia, myyjä kysyi. Kerroin osoitteen, epätoivoissani. Kirjoita se siihen faksiin ja lähetä tänne, myyjä opasti. Minä kerroin osoitteeni erittäin painokkaasti artikuloiden ja ohjeistin kirjoittamaan osoitteen samalla ylös. Myyjä vastasi, että kirjoita se faksiin ja lähetä tänne, ei siihen mene kuin pari minuuttia. Minä sanoin, että lähetän kun ehdin, lopetin puhelun ja heitin faksin roskikseen.

Myöhemmin myyjä soitti taas. Hän oli seissyt koko päivän faksin vieressä lähetystäni odottaen. Kysyin, että sitä yhtä sähköpostiosoitettako sinä odotat. Myyjä kertoi, että vedos pitää allekirjoittaa ja faksata heille, jotta hän saa sen eteenpäin. Lopuksi hän käskytti minua erittäin aggressiivisesti faksaamaan paperin heti.

Jäin miettimään, pitäisikö faksata se lappu vai ei. Puhelin soi taas, sama myyjä soitti, mutta en enää vastannut. Kaivettuani paperin roskiksesta huomasin, että se olikin tilaus, jonka allekirjoitettuani olisin pian saanut 650 euron laskun. Hinnasta tai tilaamisesta ei ollut missään vaiheessa ollut mitään puhetta. Kysymys ei ollutkaan vanhan, maksetun kauden varmistuksesta vaan tyylipuhtaasta harhautuksesta, jossa asiakas luulee jo maksaneensa laskun. Ja kyllä, kyllä tunsin itseni tyhmäksi.

Myyjä soitti vielä kerran, vastasin. Aloin kysellä melko asialliseen sävyyn, miten on mahdollista, että minulle lähetettiin tilauslomake, kun olin kieltäytynyt palvelusta jo moneen kertaan. Vastaus oli, että olin kuullut väärin, painokelvottomalla tekstillä höystettynä. Kun pyysin saada hänen esimiehensä nimen ja numeron, sain kuulla joukon solvauksia ja lopulta myyjä löi luurin korvaan.

Alla saamani “vedos”, joka olikin tilaus. Kertokaa omista kokemuksistanne ja jakakaa tietoutta!

Kategoria(t): Ei kategoriaa Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin Minnaa vietiin kuin pässiä narussa

  1. Nina Pääkkönen sanoo:

    Tää on NIIN tätä! Joka viikko tuntuu pulpahtavan uusi yritys joka on saanut loistavan markkinointi-idean – johon kuuluu myös asiakkaan vedätys. Ja yllätys yllätys – 98% näistä firmoista myy mainostilaa ja näkyvyyttä yrityksille. Olen ottanut kylmän linjan, enkä suostu keskustelemaan puhelimitse / faxitse mistään, vaan haluan kaiken meilitse. Ja siihen loppuu myynti-/vahvistusinto. Ja miten kummassa nämä asiat menee aina niin, että asiakas ei ole ymmärtänyt tai on käsittänyt puhelimessa aivan väärin myyjän puheet?? Oma osastonsa on nuoret myyntitykit, jotka agressiivisesti ilmoittavat heti käsittelyssä opettavansa meidän yrityksemme säästämään puhelinoperaattoria vaihtamalla. Jep, mehän emme osaakaan laskea – tosin sopparithan on tehty niin monimutkaisiksi, että niiden erot huomatakseen on hallittava korkeampaa matikkaa ja omistettava suurennuslasi. Surullista on se, että lukematon määrä yrittäjiä ei ehdi keskittymään näihin tyyppeihin ja maksavat itsensä kipeiksi turhasta.

  2. Minna Patosalmi sanoo:

    Kiitos kommentista, Nina! Oikeastaan eniten olenkin vihainen itselleni, koska meinasin mennä vipuun, vaikka näitä soittoja tulee kymmenen päivässä. Ja kaikenmaailman harhautukset on jo muka nähty. Surullista on lisäksi se, että tällaiset tapaukset vievät leivän myös rehellisiltä kauppamiehiltä.