Tasan vuosi sitten kirjoitin Teräväistä teineistä, kun Orimattilan yhteiskoulun kasiluokkalaiset vierailivat Ferroplanilla. Silloin sain uuden pomon sekä oppia, millainen ei ole selkeä yritysesittely.

Tänä vuonna halusimme ottaa koululaiset vastaan erityisin menoin. Orimattilassa oli eri kouluilla ollut aikaisemmin päivällä Avaimet sun duuniin -kesätyötapahtuma nuorille ja päätin keksiä jotakin kesätöihin liittyvää. (Edellisenä vuonna sain useita kesätyöhakemuksia kasiluokkalaisten vierailun jälkeen. Valitsemamme neljä nuorta hoitivat hommansa aivan mahtavalla tavalla ja työllistämme tänäkin kesänä mielellämme nuoria).

Tällainen se oli ensin. Ferroplanin messupöytä Avaimet sun duuniin -nuorten kesätyötapahtumassa 22.2.2013 puoli tuntia ennen messujen avaamista.

Ja näin hieno siitä tuli! Somisteina käytettiin James Bond-aiheisen messuosaston tarvikkeita. Punainen matto, satiinipöytäliina timanteilla ja särmikäs yrityksen edustaja (kiitos Markus!): se on siinä!

Blogin vakiolukijat tietävät, kuinka syvää halveksuntaa tunnen pitkiä ja tylsiä PowerPoint-esityksiä kohtaan. Jos en halua rankaista aikuisia slideshow-helvetillä, en totisesti tee sitä 15-vuotiaillekaan.

Koululaisryhmä johdatettiin neukkariin, jossa ei ollut pöydän ympärillä yhtään tuolia. Porukalle tehtiin jako viiteen ja jaettiin ryhmiin. Ryhmien tehtävänä oli kasata kuljettimen säätöjalka, kiinnittää laakerin rasvanippa, taitella ja kansioittaa A3-kokoisia suunnittelukuvia sekä etsiä toimistosta tietty esite. Nämä kaikki ovat tyypillisiä kesätyöntekijöiden työtehtäviä.

Muutama minuutti ennen ensimmäisen ryhmän saapumista meikäläistä jännitti niin, että pelkäsin pian muistuttavani Kristoffer Taxfreetä. Eniten pelkäsin, että kilpailusta innostuisin lähinnä minä itse teinien naureskellessa vieressä. Toinen pelkoni oli, etteivät nuoret yksinkertaisesti suostuisi suorittamaan pyydettyjä tehtäviä. Ehdin myös luoda kauhukuvia porukan jaosta viiteen, kun kukaan ei saisi parasta kaveria samaan ryhmään. Viimeistään rasvaisten laakereiden haisevan ulkomuodon ajattelin lyövän kapuloita ainakin tyttöjen rattaisiin.

Aliarvioin vieraamme täysin. Ryhmien jako sujui ilman mutinoita. Nuoret kuuntelivat kilpailuohjeet tarkkaavaisesti ilman suurempia kysymyksiä. Kun kilpailu alkoi, ryhmät jakoivat vaivatta tehtävät ryhmän jäsenten kesken, toimivat koko ajan rauhallisesti ja täysin määrätietoisesti. Tehtävät tuli suoritettua muutamassa minuutissa. Jokaikinen säätöjaloista kasattiin oikein, yksikään prikka ei ollut väärässä paikassa. Voittajat palkittiin ja lopuksi juotiin porukalla limut.

Kasiluokkalaiset kävivät kilpailun kimppuun kuin ammattilaiset. Yhtään valitusta ei kuulunut. Nuoret selviytyivät tehtävästä tyylikkäämmin kuin allekirjoittanut, joka harjoitteli tehtävää edellisenä päivänä.

Eräs ryhmä, johon oli jaossa tullut vain kaksi jäsentä, voitti kilpailun. Ryhmä huomasi viereisellä porukalla olevan ongelmia laakerin kanssa. Niinpä voittajaporukan jäsen meni auttamaan toista ryhmää, että hekin saisivat kaikki tehtävät suoritettua loppuun.

Kilpailun jälkeen ryhmille kerrottiin kesätöistä tarkemmin ja näytettiin 30 sekuntia kestävä yritysesittely Ferroplanista. Vierailu päättyi tehdaskierrokseen tuotannossa, joka jälleen kerran sai kehuja huippusiisteydestään. Kierroksen lopuksi ryhmän opettaja kiitti minua kädestä pitäen kertoen vierailun Ferroplanilla olevan yritysvierailupäivän huippukohta joka vuosi.

Minä taas sanon Kiitos kasiluokkalaiset ja opettajat! Tapaamisenne on joka vuosi yhtä virkistävää ja hauskaa. Tällä kertaa minuun iski kovasti ryhmien sympaattisuus sekä auttava ja loistava asenne. Jos Suomen tulevaisuus lepää näiden nuorten hartioilla, eivät asiamme ole lainkaan hullusti. Tervetuloa uudelleen!