Työ- ja elinkeinoministeriön Yrittäjyyskatsaus 2012:

Pienten ja keskisuurten yritysten osuus yrityskannasta on 99,8%.

Yrittäjiä oli Suomessa vuoden 2011 lopussa noin 255 000.

30,5 % yrittäjistä on 55-74-vuotiaita.

Alle 35-vuotiaita on 18,3 %.

Siinä se. Nämä luvut minäkin osasin lähes 200 sivuisesta raportista poimia ja niin on tehnyt moni muukin toimittaja, bloggaaja, kansanedustaja tai puheenpitäjä. Noilla luvuilla on mukava mässäillä ja ennustaa Suomen ja maailman loppua.

Auki purettuina luvut tarkoittavat, että lähivuosina eläköityvät suuret ikäluokat raahaavat eläkkeelle mukanaan suurimman osan koko Suomen yrityskannasta. Jatkajia ei löydy mistään ja elämäntyö valuu hukkaan kymmenistä tuhansista työpaikoista puhumattakaan. Mistä löydetään jatkajat kaikille yrityksille?!!

Hetkinen hetkinen! Katsotaanpa tarkemmin. Pk-yrityksistä 93,6 prosenttia on alle 10 hengen mikroyrityksiä, joista taas pääosa työllisti alle kaksi (2) henkilöä. Ahaa! Suurin osa Suomen yrityskannasta siis muodostuu mies ja Hiace-tyyppisistä yrityksistä. Ehkä tilanne ei ole ihan niin kamala kuin on maalailtu.

Lisäksi totuus on, että hyvälle yritykselle löytyy aina jatkaja. Jos yritys on kultakaivos, se ei jää heitteille, se on aivan varma. Yritysmaailmassa vallitsee luonnon laki: jossain kohtaa tulee aika, kun heikommat poistuvat markkinoilta ja vahvimmat jäävät jäljelle. Kenenkään ihmisen elämäntyötä yhtään väheksymättä.

Joskus tuntuu, että synkistä luvuista johtuen saan yrityksen jatkajana päälleni maailmanpelastajan viitan. Olo on melkein kuin Williksen Brucella Armageddonissa. Kaverihan uhrasi itsensä toisten puolesta pelastaessaan maailman asteroidin törmäykseltä.

Tosiasiassa minusta ei kuitenkaan tunnu siltä, että pitäisi lähteä ratsastamaan maailman tuhoavalla asteroidilla. Maailmanpelastajan viittaakaan en halua, koska omassa tontissa riittää tarpeeksi töitä. Oikeastaan minusta tuntuu tältä:

Käveleminen kengillä, jotka ovat kokoa 56 voi olla melkoista lompsimista. Välillä saattaa kenkä livetä jalasta. Suurilla saappailla oppinee kävelemään aikaa myöten, mutta näkisin kuitenkin tärkeämpänä löytää omat kengät ja oma polku, jota pitkin kompur…tallata. Sanojen ja tekojen takana on helpompi seistä, kun ne ovat omia. Eikä voi syyttää virheistään muita.

Yrityksen jatkajana edessäni on tilaisuus, jollaista ei suurimmalle osalle ihimisistä tarjoudu koskaan elämässä. Olen tilaisuudesta aivan hemmetin ylpeä ja samaan aikaan jäätävän nöyrä. Toivon, että pystyn aina säilyttämään noiden kahden tunteen välisen suhteen kunnossa.

Vaikka pienellä tytöllä on kuvassa isot saappaat ja kypäräkin vinossa, ilme on päättäväinen ja usko tulevaisuuteen aina kova. Hänellä on nimittäin ympärillään sellainen porukka, että mahdollisuuksia on mihin vaan.

Tulevan yrittäjäurani aikana haluan luoda yrittämisestä positiivista kuvaa ja nostaa yrittämisen arvostusta Suomessa. Uskon, että pk-yritykset nostavat Suomen talouden nousuun ja lisäävät työpaikkoja niin kuin ovat tähänkin asti tehneet.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Omissa saappaissa, on the top of the world, some day.