Luomisen karmea tuska

Olen saanut useampia kommentteja siitä, miten blogissa käsitellyt aiheet tuntuvat syntyvän kuin itsestään. Ulospäin näyttää siis siltä, ettei aiheista ole pulaa. Totuushan on tietenkin toinen.

Parhaimmassa tapauksessa keksin aiheen jo maanantaina ja saan sen kirjoitettua alustavasti mukavaan kuosiin. Keskiviikkoaamuun ei jää kuin pientä fiksailua ja itse julkaisu. Jos olen reissun päällä, hoitaa automaatti julkaisun. Parhain tapaus ei ole tietenkään se yleisin, vaan normaalisti tasapainottelen kauhun ja hulluuden välillä tiistai-iltana.

Ei ole ihan yksi eikä kaksi kertaa, kun olen selannut kotona jätepaperikassista löytämiäni lehtiä ideaa etsien, tiistai-iltana klo 22.30. Useampi blogiteksti on väännetty juuri ennen vuorokauden vaihtumista. Ennen tätä totaalista alemmuustilaa (miten on mahdollista, että jätin tämän TAAS viime tippaan??!!!) olen tehnyt hulluksi myös lähipiirini ahdistelemalla heitä keksimään kirjoitusaiheita.

Viimeksi eilisaamuna painostin 3- ja 5-vuotiaita lapsiani keksimään aiheen tämän päiväiseen kirjoitukseen. Pyysin heitä miettimään ihmisille tärkeitä aiheita, joista he haluaisivat lukea. He varmasti todella yrittivät auttaa, koska ehdottivat, että voisin kirjoittaa aiheista “Äidillä on nätti tukka” ja “Äidillä on nätti takki”, mutta valitettavasti en näe niiden aiheiden kiinnostavan suurta yleisöä tarpeeksi. (Uskon, että lapset todella yrittivät auttaa, koska normaalisti ulkonäköäni koskevat kommentit ovat luokkaa: “Kun sä kävelet, näyttää kuin sun reiden sisällä olis vettä”). Itsellensä tärkeä aihe 5-vuotias totesi olevan se, että hän ehtii illalla leikkiä naapurin pojan kanssa mahdollisimman pitkään.

Parhaat aiheet syntyvät tosielämän tapahtumista. Itselleni on tyypillistä säätää ja sählätä milloin minkäkin asian parissa, joten noloihin tilanteisiin liittyviä kirjoituksia on kertynyt ihan mukavasti. Todelliseen flow-tilaan kirjoittaja putoaa, kun saa kirjoittaa itselleen tärkeistä asioista sydän palaen. Nämä aiheet ovat usein koskeneet markkinointia. Kaikkein mieluiten kirjoitan erilaisista tapahtumista ja tempauksista, joita olemme tehneet. Messut, juhlat ja kampanjat kuvineen ovat innostavia aiheita itsellekin.

Parhaiten ihmistä ajaa eteenpäin julkisesti tehty lupaus, joka minun tapauksessani on julkaista blogiartikkeli joka keskiviikkoaamu. Todellista bloggarin superpolttoainetta on kasvokkain, sähköpostilla tai kommenteissa saatu ihana palaute, joka merkitsee minulle todella paljon.

Tämän vuoden aikana on käyty läpi 30-vuotisjuhlat, Pinkit tehtaat ja paljon muuta päätöntä ja upeaa, ja nyt uusi vuosi kolkuttaa aivan tuossa kulman takana. Haluankin kysyä sinulta, rakas lukijani, mistä haluaisit lukea ensi vuonna? Ja tehdään vaikka niin, että kaikkien ehdotuksen tehneiden kesken arvotaan kiitokseksi pieni lahja! Shoot me!

Kategoria(t): Ei kategoriaa Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

13 vastausta artikkeliin Luomisen karmea tuska