Esiintymiskramppeja

Eihän teistä lukijoista kukaan koskaan pode esiintymisjännitystä tai varsinkaan suoranaista kammoa? Juu en minäkään.

Vaikka lukeudun siihen armoitettujen linssiluteiden kastiin, jotka käsikirjoittivat itsensä jo pienestä pitäen jokaiseen koulun kevät- ja joulujuhlanäytelmään (no hyvä on, tuota tapahtuu vieläkin, mutta onneksi on muitakin samanlaisia – terkut Saijalle!), ei se poissulje jännittämistä.

Esiintyessäni pyrin hakeutumaan pöydän tai puhujapöntön taakse, koska jalkani konkreettisesti tärisevät niin, että se näkyy takariviin asti. On karua katsoa alaspäin ja nähdä, kuinka omat puntit tutisevat. Kädet tärisevät myös ja sydän lyö niin kovaa, että korvissa soi. Verenpaine huitelee vaarallisissa lukemissa, kainalot ja kämmenet hikoavat, adrenaliini virtaa ja aivot käskevät paeta.

Ja silti. Silti sinne on pakko päästä. Yleisön eteen, heittämään itsensä tuleen ja oikein kieriskellä tulisilla hiilillä. Jälkikäteen fiilis on nimittäin huikea. Vaikka parissa kohtaa olisi tullutkin takelleltua tai kaikki ei mennyt niin kuin piti, selvisin siitä! Esiintyminen on arkielämän extremelaji, josta saa varmaan samanlaisia fiiliksiä kuin laskuvarjohypystä (maisemat nyt tosin ovat ehkä vähän surkeammat, ellei erityisesti pidä seminaarihuoneen beigeistä seinistä).

On kuitenkin olemassa toinen vaihtoehto. Ei ole ihan pakko olla täysi kaistapää ja heittää itseään lieskoihin leijonien keskelle, vaan esiintymistä voi harjoitella ja siihen voi valmistautua. Esiintymisvalmennus ILOn Niina Sainius, jolla on yli 13 vuoden kokemus tuhansien suomalaisten valmentamisesta kertoo, että vaikuttavassa esiintymisessä merkityksellisintä on pohtia:

  1. Pitääkö esityksen titteli vai persoona? Puhuuko sydän sydämelle vai organisaation auktoriteetti ammattilaisille?
  2. Onko esityksen vaikutukselle asetettu tavoite? Mitä pitää tapahtua kuulijan käyttäytymisessä, asenteessa tai tunnetilassa, kun esitys on loppunut?
  3. Onko tilaisuuteen, esitykseen valmistauduttu hyvin vai hyvin huonosti?
  4. Millaisella energialla esiintyjä on tilaisuuteen saapunut ja miten hän tietoisesti rakentaa yleistä tunnelmaa esityksen aikana. Onko pokkaa ottaa vastuu tilanteesta?
  5. Onko puhuja tietoinen oman kehonkielen viesteistä? Tiedostaako puhuja omat viestinnälliset vahvuudet ja sudenkuopat?
  6. Tukeeko puhujan kehonkieli sanomaa ja sanattomat viestit tavoitteen toteutumista? Vai sekoittaako?
  7. Onko puhuja sanomansa takana? Ovatko sanat tuulen tuomat vai oman pohdinnan tulosta?
  8. Onko esityksen pääviesti selkeä – jääkö kuulijoille vietäväksi jotakin konkreettista kahvipöytäkeskusteluihin?
  9. Onko esityksen tavoitetta tukeva aineisto selkeää, inspiroivaa, puhujan sanomaa vahvistavaa?
  10. Tuleeko puhuja sanomansa kanssa yleisönsä eteen hyvillä mielin rinta rottingilla vai tittelinsä vuoksi?

Lisäksi Niina osaa kertoa, miten tyrmätään vähäinenkin innostus esityksen aihetta kohtaan:

  1. Aloittaessasi esityksen pyydä anteeksi ettet ole valmistautunut ja muista näyttää yleisölle tietokoneesi työpöydän säläpälä etsiessäsi presentaatioaineistoa.
  2. Esittele itsesi sanomalla nimesi ja yrityksesi, jota edustat mahdollisimman nopeasti, ettei kukaan ehdi tai kykene kirjoittamaan sitä.
  3. Aloita esitys etukäteen miettimälläsi vitsillä ja siirry nopeasti lukemaan edellisenä iltana kirjoittamaasi presentaatiomateriaalia yleisölle, sillä voihan olla, ettei joku heistä osaa lukea.
  4. Katso puhuessasi intensiivisesti joko tietokoneesi näyttöä tai valkokangasta. Muista, että katsekontakti yleisön kanssa voi koitua turmioksi, sillä tilanne voi silloin muuttua rennoksi ja vuorovaikutteiseksi.
  5. Ja kun haluat, että yleisösi on hiljaa, kysy heiltä ”oliko jollain jotain kysyttävää?”.
  6. Toivottavasti olet muistanut kirjoittaa jokaiselle pp-sivulle vähintään 5-8 riviä tekstiä. Pari kolme taulukkoa voisi olla kiva olla kunhan fonttikoko niissä on tarpeeksi pieni. Ethän vaan käyttänyt kuvia? Kuvat voivat saada yleisön mielikuvituksen lentoon.
  7. Seiso koko esityksesi ajan yhdessä kohdassa, koita olla kuin pylväs, joka on juntattu maahan. Varo liikuttamasta käsiäsi tai jalkojasi, sillä joku voi vaikka innostua havaitessaan, että olet muutakin kuin ”puhuva pää”. Elossa olevat puhujat eivät kuulu meidän kulttuuriimme…
  8. Olethan pukeutunut harmaaseen pukuun? Vaaleansiniseen paitapuseroon ja hivenen kuluneisiin kenkiin? Varo värejä, sillä ne voivat viestiä persoonastasi yleisölle ja lisätä näin innostusta asiantuntemustasi kohtaan.
  9. Hillitse kasvolihaksiasi koko esityksen ajan. Ilman ilmeitä artikulaatiosi on yleisöllä haastavampaa ja näin heillä riittää puuhaa arvaillessaan sanomaasi ja termejäsi. Lisäksi ilman ilmeitä et siirrä tunteita yleisöösi, näin kukaan ei saa tietää oletko asiaasi vihkiytynyt. Samalla huolehdit, että äänensävysi pysyy tasaisena, joten yleisö saa olla ihan rauhassa, nukkua vaikka.
  10. Lopeta esityksesi toteamukseen, että kerrot asiasta mielelläsi lisää ja pyydä samalla anteeksi että joudut lähtemään seuraavaan tilaisuuteen välittömästi. Ala tehokkaasti kerätä tavarasi laukkuun ja astele nöyränä pää alaspäin roikkuen pois estradilta.

Taidokas esiintyminen on helppoa, kun tietää perusteet ja tiedostaa omat kehityskohteet. Jokainen voi olla erinomainen esiintyjä! Taidokkaiden ja tylsistyttävien esiintyjien ero löytyy yleensä henkilökohtaisesta tahtotilasta, harjoitteluun käytetystä ajasta sekä kokonaisvaltaisen ennakkovalmistautumisen määrässä. Voit kysyä lisää Niinalta, sekä vierailla hänen sivuillaan katsomassa vinkit hyvää esiintymiseen.

Estradille vaan!

Kategoria(t): Ei kategoriaa Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin Esiintymiskramppeja

  1. Reijo Ruohola sanoo:

    Huomenta Minna!
    Onko tämä kaikuja sieltä Vietnamista!
    Repe

    • Moikka vaan! 🙂 Kiitos kysymästä, kyllä siellä vähän ramppikuumetta oli, mutta sopivasti vaan ja hyvin meni puheet. Keskiviikkona saatte ensimmäisen pläjäyksen matkakertomusta, jossa aiheeseen palataan!

  2. Lasse sanoo:

    Voin suositella myös Niina Sainiuksen oppeja. Ei tuo niin paljoa vaadi, että jalat eivät tärise eikä kädet hikoile. Niina pienilläkin opeilla pystyy heittäytymään lavalle. Auttaa jo paljonko kun on oma itsensä ja muutamalla muistisanalla miten käyttäydyt lavalla menestyt keskivertoa paremmin, ja se on jo paljon.
    Tahtotilasta se lähtee tässäkin menestyminen 🙂

    • Niina Sainius sanoo:

      Hei Lasse ja muut esiintymisestä inspiroituneet!
      Juuri näin kun Lasse sanoi – valtaosa Esiintymisen Intensiivivalmennuksieni osallistujista toteaa 2. päivän lopuksi “Mikä tässä esiintymisessä nyt sitten oli niin vaikeaa?” Useat heistä odottavat innoissaan seuraavaa mahdollisuutta kokeilla uusia jippoja. Juu esiintyminen voi oikeasti olla kivaa, aikaisemmista ajatuksista huolimatta. Monesti meidän oma pinttynyt ajatus on suurin vuori, jonka yli on kiivettävä jotta voi vapautuneesti astua seuraaviin esiintymistilanteisiin. Tsemppiä kaikille pienten ja suurten vuorien ylittämiseen!

  3. Anders Lundgren via Facebook sanoo:

    Ihan kun joku olisi ottanut opiksi. Vaikka teollisuusbogiksi vieläkin kyllä aika huono.

  4. Päivitysilmoitus: Esiintymiseuforia | Ei mitään rimpuloita -blogi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *