Ehkä vähän tuhma

En viittaa otsikolla ajankohtaiseen Putous-hahmoon (vaikka silläkin on pointtinsa), vaan laajemmin yhteiskuntaa riivaavaan ongelmaan eli liialliseen kiltteyteen.

Millainen on liian kiltti ihminen? Hän uhraa itsensä ja omat etunsa toisten takia, toimii aina epäitsekkäästi ja sääntöjen mukaan, ei koskaan sano ei, ei vaadi huomiota eikä kiitosta hyvistä teoistaan, ei saa sitä, mitä positiivisessa mielessä ansaitsee. Liian kiltti ihminen jää jalkoihin peläten tekevänsä jotain, josta joku toinen suuttuu.

Millainen on liian kiltti yritys? Se pyrkii toimimaan pyyteettömästi asiakkaidensa, työntekijöidensä ja sidosryhmiensä hyväksi. Se on mukana yhteiskunnallisessa toiminnassa, noudattaa aina kaikkia sääntöjä, antaa rahaa hyväntekeväisyyteen, ei karhua asiakkailtaan myöhässä olevia laskuja, antaa hövelisti palkkaennakoita, ei osaa sanoa ei. Liian kiltti yritys jää kilpailijoidensa jalkoihin peläten tekevänsä jotain, josta joku suuttuu.

Millainen on liian kiltti valtio? Se pyrkii toimimaan pyyteettömästi kaikkien maailman vähäosaisten hyväksi, lainaa ja antaa rahaa hövelisti, noudattaa aina kaikkia sääntöjä, holhoaa ja paapoo, pyrkii olemaan viimeiseen hengenvetoon asti rehellinen ja läpinäkyvä. Liian kiltti valtio jää muiden jalkoihin, peläten tekevänsä jotain, josta joku toinen valtio suuttuu.

Voiko liian kiltti koskaan saavuttaa mitään suurta?

Juttelin ison rahoittajalaitoksen edustajan kanssa aiheesta valtion tasolla. Tämä henkilö kehittää ja tekee päätöksiä mm. kansainvälisistä rahoitusinstrumenteista. Kysyin, onko Suomi liian kiltti pärjätäkseen mukana kilpailussa maailmalla. Rahoittajan edustaja vastasi, että 100 %:n rehellisyys ja sääntöjen mukaan pelaaminen ovat valttikorttimme maailmalla.

Allekirjoitan lausunnon, mutta epäilen, että olemme kuitenkin liian kilttejä. Unohdetaan tässä kohtaa pörssiyhtiöt (jotka eivät ole suomalaisten omistuksessa) ja keskitytään valtioon ja pk-sektoriin. Pelkään, että liian kiltteyden takia menetetään mahdollisuuksia ja jäädään jalkoihin. Rehellisyys ei saa olla ainoa kilpailuetumme maailmalla, se ei riitä.

Suomen täytyy alkaa vähän tuhmaksi.  Liian kiltteyden poistaminen – oli sitten kyse ihmisestä, yrityksestä tai valtiosta, ei tarkoita epärehellisyyttä ja k*sipäisyyttä. Se tarkoittaa omien puoliensa pitämistä. Se tarkoittaa hyvää pelisilmää ja ymmärrystä siitä, millä säännöillä muut pelaavat. Se tarkoittaa ylpeyttä omasta tekemisestä ja sen näkyväksi tekemistä. Se tarkoittaa kunnian ottamista siitä, mistä se kuuluu ottaa.

Suomi, älä ole lammas.

Kategoria(t): Ei kategoriaa Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

8 vastausta artikkeliin Ehkä vähän tuhma