Osallistuin tällä viikolla Harjulan Setlementti ry:n järjestämään Työttömyyden Tetris -seminaariin, jossa pohdittiin kuinka työtä, työttömyyttä ja työn ajattelumalleja tulisi järjestää uudelleen, jotta mahdollisimman moni työllistyy. Mitä voisimme tehdä yhdessä enemmän, jotta työllistymisen ja tukipalveluiden verkko olisi mahdollisimman aukoton, eikä kukaan putoaisi pois pelistä.

Minut oli pyydetty myös paneelikeskusteluun, jossa teemoja pohdittiin. Kun tsekkasin läpi muita paneelikeskusteluun osallistuvia, tajusin olevani ainoa yritysedustaja. Itse asiassa taisin olla ainoa yritysedustaja koko tilaisuudessa. Yhtäkkiä alkoi tuntua kuin minut olisi heitetty leijonien eteen. Aloin pelätä joutuvani vastaamaan koko suomalaisen yksityissektorin puolesta kysymykseen, miksi yritykset eivät palkkaa enemmän.

Pelkoni oli kuitenkin turha. Minut yllätti julkisen puolen into kuulla yrityksen kokemuksia ja odotuksia rekrytoimisesta. (Mikä on sinänsä enemmän kuin järkeenkäyvää). Keskustelun edetessä kävi ilmi, että huoli nuorten työllistymisestä on todellinen monella taholla, erityisesti julkisella puolella. Vaikka toimenpiteitä on tehty, avoimia työpaikkoja on entistä vähemmän ja syrjäytyneiden määrä on kasvanut. Tilaisuudessa esitettiin kysymys, kohdistuvatko toimenpiteisiin osoitetut rahat oikein?

Minun mieleeni taas hiipi aavistus, etteivät tämänhetkinen tekemisen meininki ja vaatimus yritysten kilpailukyvylle kohtaa. Olemme elelleet sellaisessa lintukodossa, että lamaannumme, kun tulee paha paikka. Missä on nyt se suomalainen sisu, kun sitä eniten tarvitaan?

Hyviä kommenttipuheenvuoroja kuunnellessani asian ydin tiivistyi muutaman teeman ympärille. Kun lisäksi katselee asiaa yrityksen vinkkelistä, tulisi tapahtua seuraavaa:

1. Kuntia kohtaan tehtävät pakotteet työttömien palkkaamiseksi tulisi unohtaa ja keskittyä luomaan uusia työpaikkoja kaikille aloille. Uudet pakotteet eivät luo yhtään uutta työpaikkaa minnekään. Kun yrityksillä on työtä, ne työllistävät ihmisiä.
2. Voimavarat pitäisi kohdistaa ennaltaehkäisevään työhön korjaavan sijaan. Varhaisessa vaiheessa tehty puuttuminen auttaa enemmän kuin jo tapahtuneen virheen korjaaminen. Suomeksi tämä tarkoittaa, että nuorille on opetettava elämänhallinnan taitoja, työhakua ja normaalia sosiaalista kanssakäymistä työpaikoilla.
3. Liika hyysääminen on syytä lopettaa. Sillä kaivetaan kuoppaa kaikille. Järjetön tasapäistäminen ja pahalta mieleltä varjelu viimeiseen saakka ei palvele ketään. Tähän työhön tulee osallistua koulun, kodin ja työpaikkojen yhdessä.

Hyvät keinot eivät auta, jos ne eivät kohdistu oikeaan paikkaan. Ensimmäinen askel kohti parempaa on, että asiasta keskustellaan avoimesti. Jos ikäviä asioita ei uskalleta tuoda päivänvaloon, ne eivät voi muuttua.