Voittaminen on kivaa. Okei, myönnetään: voittaminen on parasta. Minä en ole koskaan väittänytkään olevani hyvä häviäjä ja kysyisin, tarvitseeko ollakaan?
Suomalaisen nyky-yhteiskunnan sääntöjen mukaan voittaminen on väärin. Kaikki on tasapäistetty huolellisesti, eikä mitään eroja saisi olla olemassa. Tasapäistämisen takana on kaunis ajatus siitä, ettei kukaan saa tuntea olevansa toista huonompi. Kaikilla on oltava samanlaiset mahdollisuudet kaikkeen. Kysyn jälleen, miksi?
Totuus on, että ihmiset ovat hyviä eri asioissa, enkä ymmärrä, miksei siitä voisi ottaa iloa irti. Kaikki eivät ole yhtä hyviä laulamisessa, johtamisessa tai jalkapallossa. Miksi pitää väkisin vääntää “Kaikki pelaa” -mentaliteettia, jolloin huipuilla ei ole mahdollista kehittyä maailman parhaiksi?
Myöskään yritykset eivät saa olla voittajia. Siitä pidetään huolta verottamalla ne kuoliaaksi ja jos joku raukka sattuu rikastumaan yritystoiminnalla (en tunne ketään), hän nyt ainakin on julma riistäjä ja p*ska muutenkin.
Työmaailma toimii vielä toistaiseksi pelien sääntöjen mukaan, jossa kilpailussa saa ja pitää olla voittaja. Mitä tapahtuu, kun ikänsä tasapäistetyt koululaiset menevät työmaailmaan? Ensimmäinen järkytys lienee se, että yritykset todella palkkaavat parhaan hakijan avoimeen työpaikkaan, eivätkä ajattele sitä, tuleeko ilman paikkaa jääneille paha mieli.
Mennään vielä eteenpäin. Joidenkin vuosien kuluttua tasapäistetyt ovat yritysten johdossa. Silloin viimeistään heillekin selviää, että kaikki muut maailman maat eivät toimi “Kaikki pelaa” -säännöillä. Mitenhän mahtaa käydä Suomen kilpailukyvylle, kun kilpailu ja voittaminen on lähes kriminalisoitu?
Ratkaisu on tehdä voittamisesta hyväksyttävää ja jopa haluttavaa. Uskon, että voittaminen on kaikkien mielestä kivaa (ellei jopa parasta), mutta sen sanominen ääneen ei ole ollut hyväksyttävää. Miettikääpä suomalaista, joka sanoo julkisesti, että: “Minä haluan voittaa, eikä mikään muu riitä”. Siinä on meille tavoitetta.
Nostetaan kisaaminen taas kunniaan. Voittamisessa ei ole mitään pahaa. Ennemmin olisin huolissani välinpitämättömyydestä voittamista kohtaan. Aletaan hokea “Parhaat pelaa” ja toimitaan sen mukaan. Jokainen on hyvä jossain ja siinä lajissa on mahdollista kehittyä maailman parhaaksi. Aivan hiton varmasti matkalla tulee vastaan pari tappiota, mutta mitä sitten. Siitä opitaan ja suunta eteenpäin.
Sen lisäksi, että voittaminen on hyvä juttu, sen eteen pitää tehdä hommia. Vähintään yhtä tärkeää on asenne. Asia on nimittäin niin, että jos jotain haluaa, se pitää mennä ja ottaa.
Parhaat pelaa!