HBR kirjoittaa Yksinkertaisia tuotantototuuksia Japanista -artikkelissaan kiinnostavia faktoja: on olemassa paljon stereotypioita japanilaisesta teollisuudesta, mutta myös paljon vähemmän tunnettuja faktoja, jotka selittävät japanin teollisuustuotannon menestyksen huomattavasti paremmin. Tässä muutama poiminta artikkelista.

Enemmän insinöörejä jokasita tuotannon työntekijää kohti

Yleisesti voidaan todeta, että tuotantotyöntekijöiden ja insinöörien suhde Japanissa on noin neljän suhde yhteen. Toisaalta kehyttyneempää teknologiaa, kuten satelliittikomponentteja valmistavissa yrityksissä saattaa insinöörejä olla enemmän kuin tuotannon työntekijöitä. Lisäksi suunnitteluyksikkö on useimmiten keskitetetty tehtaiden yhteyteen. On siis tavallista, että suunnitteluinsinöörit käyvät säännöllisesti tehtaan puolella keskustelemassa tuotannon kanssa.

Tutkimuksissa on havaittu, että suunnitteluun panostaminen tuottaa poikkeuksellisen hyvin. Western Electricin tapauksessa jokainen insinööri lisäsi tietyn tuotantotyöntekijän tuotoksen kasvua noin 5 %. Kun huomioitiin tuotantolinjoille kohdennetun työvoimaresurssin suuruus ja tuotteiden käyttöikä, jokainen insinööri oli useita kertoja tuottavampi kuin tuotantotyöntekijä ja tuotti säästöjä, jotka ylittivät yritykselle aiheutuvat henkilöstökustannukset.

Yritykset saattavat kuitenkin ali-investoida suunnitteluun, koska suunnitteluinsinöörin palkkaamisesta saatavaa tuottavuuden nousua ei voida laskea yhtä helposti kuin ylimääräisen tuotantotyöntekijän palkkaamisesta tai koneinvestointia. Insinöörin panos on jossain määrin satunnaista ja ennakoimatonta – joskus ongelmanratkaisuun tai tuotekehitykseen voi mennä viikkoja tai kuukausia. On helppo kuvitella tilanne, joissa työnantaja maksaa palkkaa insinöörille 50 viikkoa vuodessa saamatta merkittävää innovaatiovastinetta, mutta tämän insinöörin tuotekehityspanos ja ongelmanratkaisu pelkän kahden viikon aikana muuttaakin insinöörin vuotoisen työpanoksen kannattavaksi. Kun insinöörin palkkaaminen nähdään sijoituksena, täytyy hyväksyä investoinnin ​​vaihteleva tuotto.

Valikoiva rekrytointi

Menestyneet japanilaiset elektroniikkavalmistajat palkkaavat erittäin valikoivasti. Jokaisella japanilaisella teollisuusyrityksellä on pitkäaikaiset suhteet korkeakouluihin. Näiin saadaan esiseulottuja, suositeltuja hakijoita, joiden on myös läpäistävä kirjalliset kokeet ja muut testit. Lopuksi heitä haastatellaan, jolloin saadaan selville heidän oppimishalukkuutensa ja yhteistyökykynsä. Moni japanilainen yritys palkkaa tuotantotehtäviin alle puolet hakijoista. Miksi näin sitten tehdään?

Huolellinen rekrytointi mahdollistaa innovaatioiden korkean tason. Vain älykäs ja hyvin motivoitunut työvoima tuottaa säännöllisesti merkittäviä innovaatioita. Tutkimusnäyttö puoltaa tätä: työntekijöiden parannusehdotusten ansiosta kaksi japanilaista teollisuusyritystä säästivät 1 987 dollaria ja 2 160 dollaria jokaista työntekijää kohden vuonna 1981. Suurin osa näistä parannusehdotuksista olivat pieniä, tuottaen keskimäärin noin 40 dollarin säästön vuodessa. Parannusehdotukset vaativat harvoin suuria investointeja ja ne voitiin yleensä toteuttaa harkinnanvaraisella budjetoinnilla.

Ainutlaatuinen pääomarakenne

Yksi poikkeuksellinen piirre vaikuttaa myös: japanilaisten pörssiyritysten pääomistajat ovat yleensä muita yrityksiä. Yksityishenkilöt omistavat vain alle 10 % osakkeista Tokion pörssin ensimmäisen listauksen yrityksistä, joihin kuuluu Japanin 1 005 suurinta julkisesti noteerattua yritystä.

Jos esimerkiksi yrityksen tavarantoimittajat sekä toisaalta asiakkaat omistavat yrityksen osakkeita, ovat omistajat sen kannalla, että  yrityksen tuotannon tulee pysyä korkealla ja hinnat alhaisena. Toisin sanoen, osakkeita omsitavat toimittajat sekä asiakkaat mieluummin maksimoivat oman liikevoittonsa sen sijaan, heidän omistamansa yritys maksimoisi omaa voittoaan. Koska omistajuus on näin verkottunutta, parantuu resurssien kohdentuminen ajan saatossa koko arvoketjussa.