Henrik Dettmann ilmoitti tänään, että susijengin valmennusura päättyy ensi vuonna.  Dettmann valmensi Suomen koripallomaajoukkuetta eli susijengiä lähes 25 vuotta. Se on pitkä aika hommassa, jossa tulos merkitsee paljon, mutta ihmisten motivoiva johtaminen vieläkin enemmän. Mitä tästä voi oppia? Tässä kiteytykset OP Median pitkästä haastattelusta.

On olemassa valmentajia ja johtajia, jotka uskovat edelleen, että auktoriteettia mitataan desibelieillä. Tärkeintä johtamisessa on se, että kasvaa: nuorena Dettmann oli kova johtaja, joka johti auktoriteetilla. Häntä kuitenkin kalvoi: oli löydettävä toinenkin tapa. Uusi tapa rakentui monesta ahaa-elämyksestä: osaksi omasta, tietoisesta etsinnästä ja osaksi viisaista ihmisistä, joita hän kohtasi.

Yksilölähtöinen johtaminen vie pitkälle: johtaja siis siirtää ison osan vallasta johdettavilleen. Samalla siirtyy myös vastuuta.  Autonomiset tiimit ovat nykyään tärkeässä roolissa työelämässä; myös valmentaja lähettää aina jossain määrin autonomisen tiiminsä kentälle.

Miksi itseohjautuvuus on kova juttu?

• Jotta muutoksen vauhdissa pysyy mukana, on välillä tehtävä nopeita päätöksiä ja reagoitava sekä omaan että muiden tekemiseen. Se ei onnistu, jos päätökset pitää hyväksyttää liian monella vastuuhenkilöllä.
• Työtehtävät ovat muuttuneet. Lähes kaikki fyysinen sekä rutiininomainen ajattelutyö ja päätöksenteko voidaan korvata tekoälyllä.
• Tiimien tapa työskennellä on muuttunut. Teknologia mahdollistaa sen, että tiimit voivat organisoitua tavalla, joka disruptoi myös johtamisen, sillä esimiestä ei tarvita enää tiedonvälitykseen, työtehtävien koordinointiin eikä aina edes päätöksentekoon.

Epäonnistumisen pelko jarruttaa ihmistä: tehokkuus ja sisäinen palo kärsivät.

• Hyvä ja yksityiskohtainen valmistelu on kaiken menestyksen pohja. Kun peli tai projekti alkaa, niin silloin mennään pelottomasti yhdessä kohti sovittua päämäärää.
• Jos haluaa olla rohkea ja peloton työelämässä, täytyy sitä olla myös vapaa-ajalla. Esimerkiksi urheilusta voi helposti tulla yksilölle turvasatama, jossa on helppo yrittää kaikkensa, koska yksittäisen epäonnistumisen hinta ei ole niin suuri. Kuntosalilla saattaa olla turvallisempaa epäonnistua silloin tällöin, toisin kuin työpaikalla.
• Työelämässä sekä kentällä ihmisiä pitää rohkaista. Kaikki ei mene heti maaliin, jolloin on haettava uutta lähestymistapaa, eikä hakea syyllisiä.
• Joskus on paikallaan vähentää odotuksia, jotta syntyy onnistumisia ja mielihyvää, joka taas kasvattaa itseluottamusta. On olemassa myös yliuskomisen malli: ajatuksena on uskoa hiukan enemmän kuin olisi realistista. Tällöin rohkenee myös vaatimaan enemmän itseltään.