Tämänvuotiset pikkujoulut ovat onnellisesti takanapäin ja suuremmilta henkisiltä ja fyysisiltä tappioilta vältyttiin mallikkaasti. Mahdollisuus olisi ollut menettää vaikka sormi, sillä tänä vuonna juhlistimme joulunalusta perinteisen teatterin sijaan perunateatterissa.
Saimme syksyllä loistavan vinkin (kiitos Teija) Masterchef-kisasta, jollaisen eräs yritys oli aikaisempana vuonna henkilöstölleen järjestänyt. Koska kilpailuhenkinen on toinen nimeni, innostuin kisasta välittömästi, vaikka henkilökohtaisesti jopa kalapuikkojen valmistaminen paistinpannulla on minulle elämää suurempi ruokahaaste.
Varsinainen kisapaikka oli Lahden Urheilu- ja messukeskus, jonka suurkeittiöön pääsimme hääräämään. Kisan ideoi, reseptit laati ja ohjausta antoi pitopalveluasiantuntija Tolvanen Oy:n Tapio Tolvanen upeine tiimeineen, jota ilman valmista ei olisi syntynyt, ainakaan kaikilta.
Illan menu oli seuraavanlainen (reseptit löytyvät linkeistä):
* Alkuglögi, vaalea ja punainen.
* Venäläinen kalapiiras kulebjaka, lisänä tilli-voilientä ja smetanaa.
* Poronlihapullia UKK:n tapaan, kermakastike, perunamuusi Lapin puikuloista, puolukkasurvos, lapinjuustosalaatti.
* Wanhan ajan karpalokiisseli ja kermavaahtoa.
Homma toimi niin, että porukka jaettiin kuuteen ryhmään: kaksi glögeihin, alkuruokaan, pääruokaan, jälkkäriin ja kattausryhmään. Ryhmät ja niiden jäsenet arvottiin, ettei lähintä sydänystävää saanut automaattisesti vierelleen.
Porukka lähti tekemään ruokaa ihan tosissaan. Tosin naurun määrästä keittiössä pystyi päättelemään, että ryppyotsaisina siellä ei työskennelty. Keittiöammattilaisten välineet herättivät ihailua ja muutaman tunnin kuluttua oma porukkamme veisteli niillä menemään kuin vanhat gourmetgurut.
Ruoka valmistui lopulta tunnin aikataulusta myöhässä, mutta hyvää kannatti odottaa. Suuri pelkomme nälkäiseksi jäämisestä osoittautui täysin turhaksi ja loppuilta sujui enemmän syövyksissä kuin juovuksissa. Mitä kaikkea porukalla saakaan aikaan!
Suuri kiitos on heitettävä jengillemme, joka lähti ennakkoluulottomasti aivan uuteen maailmaan, rohkeasti kokeilemaan omia rajojaan. Siinä porkkanoita pilkkoessa tuli lisäksi parannettua vähän maailmaakin.
Kisan hengen mukaan äänestimme aterian päätteeksi parhaan ryhmän, joka oli tällä kertaa pääruokaryhmämme. Toiseksi tuli kalapiirakkaryhmä ja kolmantena komeili upean kattauksen loihtinut porukka. Voittajat palkittiin asiaankuuluvasti. Muistona kaikille toimitetaan valmistamiemme ruokien reseptit vihkosena ja kuvin höystettynä. Minä nostan hattua jokaiselle, koska lopputulos oli todella maistuva ja kaikki heittäytyivät mukaan loistavasti. (Itselleni nostan hattua, koska en suuttunut, vaikka meidän ryhmämme ei voittanut. Nimim. Huono häviäjä, mutta äärimmäisen hyvä voittaja).
Juttelin Tapion kanssa puhelimessa tapahtuman jälkeen ja hän totesi ruoanlaiton olevan parhaimmillaan juuri tällaista: ihmisiä yhdistävää, upeaa ajanvietettä, jossa jokaisella on mahdollisuus onnistua ja innostua. Kiitos Tolvasen porukka hienosta illasta, kiitos Koulutuskeskus Salpaus Orimattila essujen lainasta ja kiitos meidän tyypit ykkösluokan seurasta!
Tätä lisää!