{"id":1791,"date":"2013-05-15T10:31:07","date_gmt":"2013-05-15T07:31:07","guid":{"rendered":"http:\/\/www.ferroplan.fi\/blogi\/?p=1791"},"modified":"2013-05-31T10:38:33","modified_gmt":"2013-05-31T07:38:33","slug":"junalla-kiinaan-seikkailu-siperiassa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.ferroplan.fi\/blogi\/blog\/2013\/05\/15\/junalla-kiinaan-seikkailu-siperiassa\/","title":{"rendered":"Junalla Kiinaan: Seikkailu Siperiassa"},"content":{"rendered":"

Toimitusjohtajat Pentti Patosalmi\u00a0<\/strong>ja Kari R\u00e4s\u00e4nen <\/strong>(St. Falco Consulting Oy Ltd<\/a>)\u00a0heittiv\u00e4t rinkat selk\u00e4\u00e4n ja l\u00e4htiv\u00e4t junalla Pekingiin. Reilu viikko sitten Lahdesta alkanut matka on ollut sellainen kuin reppureissun pit\u00e4\u00e4kin. T\u00e4ss\u00e4 matkap\u00e4iv\u00e4kirjan ensimm\u00e4inen osa:<\/p>\n

Trans Mongolian junamatka<\/strong><\/p>\n

Maanantai 6.5. <\/b><\/p>\n

Kaksi viikkoa kest\u00e4v\u00e4 junamatkamme Pekingiin alkoi y\u00f6junalla Lahdesta Moskovaan. Junassa oli hyv\u00e4t kahden hengen makuuhytit. Junaem\u00e4nt\u00e4 tarjosi teet. Tullitarkastuksen j\u00e4lkeen el\u00e4m\u00e4 ravintolavaunussa her\u00e4si eloon, moni matkustaja k\u00e4vi iltapalalla.<\/p>\n

 <\/p>\n

Tiistai 7.5.<\/b><\/p>\n

Aamulla hyvin nukkuneena Moskovan rautatieasemalla olivat uudet haasteet edess\u00e4. Totesimme, ett\u00e4 juuri kukaan ei puhunut muuta kielt\u00e4 kuin ven\u00e4j\u00e4\u00e4. Palloilimme yli puoli tuntia asemalla, ennen kuin yst\u00e4v\u00e4llinen asemavirkailija lippujamme katsottuaan ohjasi meid\u00e4t oikealle Yaroslavskyn asemalle. Aikaa oli runsaasti, ja k\u00e4velimme asemien l\u00e4heisyydess\u00e4. Leningradskyn aseman p\u00e4\u00e4halli oli remontin alla, ja kesti tunnin ennen kuin l\u00f6ysimme repuillemme s\u00e4ilytyksen.<\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4 kului katuja vaellellessa, aurinkoinen Moskova toivotti tervetulleeksi. P\u00e4iv\u00e4n kallistuttua iltap\u00e4iv\u00e4ksi, nousimme kello 16.20 junaan ja matka Pekingiin saattoi jatkua. Paikallinen sim-kortti ei ottanut toimiakseen ja yhdisti koneen nettiin satunnaisesti. Hyv\u00e4 puoli oli, ettei tarvitse pohdiskella ty\u00f6asioita ja negatiivinen puoli on, ett\u00e4 t\u00e4rkeit\u00e4 toimenpiteit\u00e4 vaativat postit j\u00e4\u00e4v\u00e4t hoitamatta.<\/p>\n

Junassa on ravintolavaunu, jonka hintataso on suomalaista hintatasoa. Olut maksaa 150 ruplaa (n. 4\u20ac). Omia ev\u00e4it\u00e4 kannattaa ostaa kaupasta ennakkoon. Hygieniapuoli on jo sitten huomattavasti haasteellisempi. WC:ss\u00e4 tulee vett\u00e4 vain pyttyyn ja sit\u00e4kin nirkosesti. Kuulimme, ett\u00e4 junassa on my\u00f6s mahdollisuus maksulliseen suihkuun. T\u00e4m\u00e4 on viel\u00e4 selvityksen alla.<\/p>\n

Juna pys\u00e4htyy silloin t\u00e4ll\u00f6in, jolloin on mahdollisuus ostaa ev\u00e4st\u00e4. Aamiaiseksi saimme j\u00e4\u00e4tel\u00f6\u00e4, banaaneja ja appelsiineja. Seuraava pys\u00e4hdys on kohta edess\u00e4, Jekaterinburg, josta toivottavasti saamme lis\u00e4\u00e4 esimerkiksi vett\u00e4, jota kuluu reippaasti l\u00e4mp\u00f6tilan ollessa l\u00e4hell\u00e4 30 astetta. Ja totta kai eilisiltana nautimme pienen pullon Smirnoff-votkaa ven\u00e4l\u00e4iseen matkustustyyliin. Matka Moskovasta Omskiin kest\u00e4\u00e4 kaksi vuorokautta.<\/p>\n

\"Pieni

Pieni pys\u00e4hdys Krasnojarskin asemalla.<\/p><\/div>\n

 <\/p>\n

Torstai 9.5.<\/b><\/p>\n

Omskiin saavuimme aamulla kello 10.51, junat kulkevat todella aikataulun mukaan. Oli aika hieman siistiyty\u00e4 ja niinp\u00e4 aloimme etsi\u00e4 opaskirjan restroomia<\/i> aseman l\u00e4helt\u00e4. Huone piti l\u00f6yty\u00e4 asemalta vasempaan. Emme tienneet kuka osaa mit\u00e4kin kielt\u00e4, mutta emme aina saaneet itse\u00e4mme ymm\u00e4rretyksi. Kysyimme tiet\u00e4 kioskin pit\u00e4j\u00e4lt\u00e4, joka ohjasi meid\u00e4t 300 metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n oikealle. Sielt\u00e4 ei l\u00f6ytynyt mit\u00e4\u00e4n, ja seuraava koppalakkinen upseeri ohjasi meid\u00e4t vastakkaiseen suuntaan. Noin 30 – 40 minuutin j\u00e4lkeen palasimme asemarakennukseen ja uusi virkailija opasti kolmanteen kerrokseen, mist\u00e4 lepopaikka l\u00f6ytyi. Tuhti vastaanoton nainen oli yst\u00e4v\u00e4llinen avustamaan, p\u00e4invastoin kuin muut matkalla tapaamamme henkil\u00f6t. Sujuvalla ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 h\u00e4n m\u00f6i meille lepohuoneen 1500 ruplalla. Rauhaisa huone, kuuma suihku, parranajo, hieman lep\u00e4ily\u00e4 ja olo oli kuin uudella ihmisell\u00e4. iPad piti saada toimimaan ja matka jatkui Beeline-operaattorin puheille. Nappasimme ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isen taksin, jonka irtonainen taksikyltti hel\u00e4hti penkille, ja yll\u00e4tt\u00e4en l\u00f6ysimme toimistoon ja kolme avuliasta tytt\u00f6\u00e4 vaihtoivat sim-kortin ja data alkoi kulkea.<\/p>\n

Sama taksi vei meid\u00e4t kaupungin keskustaan ja l\u00f6ysimme hienon, mutta asiakkaista tyhj\u00e4n ravintolan. Possunpihvit maistuivat, jotenkin j\u00e4i tunne, ett\u00e4 samaa ruokaa olisi sy\u00f6ty aikaisemminkin. Ruoan j\u00e4lkeen k\u00e4velimme joen rantabulevardilla, ja taisimme olla ainoat ulkomaalaiset voitonp\u00e4iv\u00e4\u00e4 juhlimassa. Hienot maisemat, kev\u00e4t teki tuloaan.<\/p>\n

Rahanvaihto alkoi tuottaa p\u00e4\u00e4nvaivaa. Tietysti kaikki pankit olivat kiinni, joten suuntasimme pankkiautomaateille. Useampi kuin viisi automaattia testattiin ja rahoja ei vain kuulunut. Pelko hiipi jo mielen, ett\u00e4 noinkohan kortit j\u00e4\u00e4v\u00e4t laitteisiin. Lopulta rahaa saatiin, ja seuraava haaste oli l\u00f6yt\u00e4\u00e4 taksi takaisin asemalle. Taas l\u00f6ytyi yksi ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen parhaat vuotensa n\u00e4hnyt auto ja taksikuski jopa puhui englantia, 300 ruplaa ja perill\u00e4 oltiin.<\/p>\n

Taukotilan nainen piti meist\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 huolta ja lupasi koputtaa ovelle, kun junan l\u00e4ht\u00f6 koittaisi. L\u00e4hdimme kuitenkin hyviss\u00e4 ajoin, 15 minuuttia ennen junan saapumista asemalle.<\/p>\n

Uusi juna ja uudet haasteet. Olimme jo aikaisemmin (vain 3 p\u00e4iv\u00e4\u00e4) ihmetelleet, miksi junan vessassa ei vesi juokse kasvojen pesuun. Onneksi toinen insin\u00f6\u00f6reist\u00e4 kokeili kaikkia mahdollisuuksia ja ongelma ratkesi.<\/p>\n

\"Vett\u00e4

Vett\u00e4 sataa. S\u00e4\u00e4 on yht\u00e4 harmaa kuin pienet kyl\u00e4t matkan varrella. Luonto on koivikkoa, koivikkoa, koivikkoa. Niin on laaja maa, kuin mielikuvat ovat sen luoneet.<\/p><\/div>\n

 <\/p>\n

Perjantai 10.5.<\/b><\/p>\n

Hyvin nukutun y\u00f6n j\u00e4lkeen ihmettelemme taas mik\u00e4 mahtaa olla paikallinen aika kellossa. K\u00e4nnykk\u00e4mme ovat eri mielt\u00e4 paikallisesta ajasta. Mutta onhan meill\u00e4 kokoajan rannekellossa Moskovan aika, johon voimme turvautua.<\/p>\n

Meill\u00e4 on mukana my\u00f6s kaksi “idioottia”. Siis Dostojevskin tiiliskiven kokoista kirjaa. Teksti on runsasmuotoista ja r\u00f6nsyilev\u00e4\u00e4, jopa pitk\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4. Kyll\u00e4 se siit\u00e4 luku piristyy, kunhan saamme juonesta kiinni.<\/p>\n

Lopuksi viel\u00e4 t\u00e4lt\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 menu: aamupalaksi yksi banaani ja pullosta vett\u00e4, kahvi ja minilohileip\u00e4 n. 5×5 cm. Hinta 500 ruplaa, lounaaksi salamimakkaraa ja Baltika-olut. Niin ja todellakin eilen iltapalaksi naudan purkkilihaa 200 grammaa mieheen. Huomenna saavumme Irkutskiin ja\u00a0reilu puolet\u00a0junamatkasta alkaa olla takana. Baikal-j\u00e4rvi ja Ulan Bator siint\u00e4v\u00e4t edess\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n\n\n