Olen saanut useampia kommentteja siit\u00e4, miten blogissa k\u00e4sitellyt aiheet tuntuvat syntyv\u00e4n kuin itsest\u00e4\u00e4n. Ulosp\u00e4in n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 siis silt\u00e4, ettei aiheista ole pulaa. Totuushan on tietenkin toinen.<\/p>\n
Parhaimmassa tapauksessa keksin aiheen jo maanantaina ja saan sen kirjoitettua alustavasti mukavaan kuosiin. Keskiviikkoaamuun ei j\u00e4\u00e4 kuin pient\u00e4 fiksailua ja itse julkaisu. Jos olen reissun p\u00e4\u00e4ll\u00e4, hoitaa automaatti julkaisun. Parhain tapaus ei ole tietenk\u00e4\u00e4n se yleisin, vaan normaalisti tasapainottelen kauhun ja hulluuden v\u00e4lill\u00e4 tiistai-iltana.<\/p>\n
Ei ole ihan yksi eik\u00e4 kaksi kertaa, kun olen selannut kotona j\u00e4tepaperikassista l\u00f6yt\u00e4mi\u00e4ni lehti\u00e4 ideaa etsien, tiistai-iltana klo 22.30. Useampi blogiteksti on v\u00e4\u00e4nnetty juuri ennen vuorokauden vaihtumista. Ennen t\u00e4t\u00e4 totaalista alemmuustilaa (miten on mahdollista, ett\u00e4 j\u00e4tin t\u00e4m\u00e4n TAAS viime tippaan??!!!) olen tehnyt hulluksi my\u00f6s l\u00e4hipiirini ahdistelemalla heit\u00e4 keksim\u00e4\u00e4n kirjoitusaiheita.<\/p>\n
Viimeksi eilisaamuna painostin 3- ja 5-vuotiaita lapsiani keksim\u00e4\u00e4n aiheen t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4iseen kirjoitukseen. Pyysin heit\u00e4 miettim\u00e4\u00e4n ihmisille t\u00e4rkeit\u00e4 aiheita, joista he haluaisivat lukea. He varmasti todella yrittiv\u00e4t auttaa, koska ehdottivat, ett\u00e4 voisin kirjoittaa aiheista “\u00c4idill\u00e4 on n\u00e4tti tukka” ja “\u00c4idill\u00e4 on n\u00e4tti takki”, mutta valitettavasti en n\u00e4e niiden aiheiden kiinnostavan suurta yleis\u00f6\u00e4 tarpeeksi. (Uskon, ett\u00e4 lapset todella yrittiv\u00e4t auttaa, koska normaalisti ulkon\u00e4k\u00f6\u00e4ni koskevat kommentit ovat luokkaa: “Kun s\u00e4 k\u00e4velet, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuin sun reiden sis\u00e4ll\u00e4 olis vett\u00e4”). Itsellens\u00e4 t\u00e4rke\u00e4 aihe 5-vuotias totesi olevan se, ett\u00e4 h\u00e4n ehtii illalla leikki\u00e4 naapurin pojan kanssa mahdollisimman pitk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Parhaat aiheet syntyv\u00e4t tosiel\u00e4m\u00e4n tapahtumista. Itselleni on tyypillist\u00e4 s\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4 ja s\u00e4hl\u00e4t\u00e4 milloin mink\u00e4kin asian parissa, joten noloihin tilanteisiin<\/a> liittyvi\u00e4 kirjoituksia on kertynyt ihan mukavasti. Todelliseen flow-tilaan kirjoittaja putoaa, kun saa kirjoittaa itselleen t\u00e4rkeist\u00e4 asioista syd\u00e4n palaen. N\u00e4m\u00e4 aiheet ovat usein koskeneet markkinointia<\/a>. Kaikkein mieluiten kirjoitan erilaisista tapahtumista ja tempauksista, joita olemme tehneet. Messut<\/a>, juhlat <\/a>ja kampanjat <\/a>kuvineen ovat innostavia aiheita itsellekin.<\/p>\n Parhaiten ihmist\u00e4 ajaa eteenp\u00e4in julkisesti tehty lupaus, joka minun tapauksessani on julkaista blogiartikkeli joka keskiviikkoaamu. Todellista bloggarin superpolttoainetta on kasvokkain, s\u00e4hk\u00f6postilla tai kommenteissa saatu ihana palaute, joka merkitsee minulle todella paljon.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4n vuoden aikana on k\u00e4yty l\u00e4pi 30-vuotisjuhlat, Pinkit tehtaat ja paljon muuta p\u00e4\u00e4t\u00f6nt\u00e4 ja upeaa, ja nyt uusi vuosi kolkuttaa aivan tuossa kulman takana. Haluankin kysy\u00e4 sinulta, rakas lukijani, mist\u00e4 haluaisit lukea ensi vuonna? Ja tehd\u00e4\u00e4n vaikka niin, ett\u00e4 kaikkien ehdotuksen tehneiden kesken arvotaan kiitokseksi pieni lahja! Shoot me!<\/p>\n\n\n