{"id":2939,"date":"2015-08-19T09:26:15","date_gmt":"2015-08-19T06:26:15","guid":{"rendered":"http:\/\/www.ferroplan.fi\/blogi\/?p=2939"},"modified":"2015-08-19T09:26:15","modified_gmt":"2015-08-19T06:26:15","slug":"miten-meni-esiintyminen-omasta-mielesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.ferroplan.fi\/blogi\/blog\/2015\/08\/19\/miten-meni-esiintyminen-omasta-mielesta\/","title":{"rendered":"Miten meni esiintyminen omasta mielest\u00e4?"},"content":{"rendered":"

Kaiken maaliman tilaisuuksiin on tullut jouduttua puhetta pit\u00e4m\u00e4\u00e4n, panelistiksi, luennoimaan tai muuten vaan esiintym\u00e4\u00e4n. Samalla, kun esiintymiskokemusta kertyy, kertyy my\u00f6s noloja tilanteita.<\/p>\n

    \n
  1. Kassi-Alma.<\/strong> Yksi tilaisuuksiin osallistumisen t\u00e4rkeimmist\u00e4 teht\u00e4vist\u00e4 on verkostoitua, tutustua uusiin ihmisiin, luoda suhteita ja vaihtaa k\u00e4yntikortteja. Olen sis\u00e4ist\u00e4nyt t\u00e4m\u00e4n melko hyvin, joten laatikollinen k\u00e4yntikortteja on aina mukana kassin pohjalla. Korostan sanoja kassin pohjalla<\/em>. Ei ole nimitt\u00e4in k\u00e4ynyt yksi eik\u00e4 kaksi kertaa niin, ett\u00e4 kun oma k\u00e4yntikortti pit\u00e4isi kaivaa laukusta, se on niin t\u00e4ynn\u00e4 tavaraa, ettei mit\u00e4\u00e4n l\u00f6ydy. Toisen odottaessa k\u00e4rsiv\u00e4llisesti vieress\u00e4 alkaa Maija Poppasmainen kaiveluepisodi, jonka seurauksena k\u00e4teen sattuu pikkuauto, skumppapullon korkki, vaippa, pakkausteippirulla, pikkukivi\u00e4, tuhansia kauppakuitteja (joihin kaikkiin on liiskattu purkka), pohjalle lev\u00e4ht\u00e4nyt purkkapussi, puoliksi k\u00e4ytettyj\u00e4 nen\u00e4liinoja, keng\u00e4n pohjalliset, sukat, tukku hiuspinnej\u00e4 ja hiusharja (jossa on nyrkin kokoinen pallo tukkaa), Rennie, Nasolin, Burana, kolme loppuunk\u00e4ytetty\u00e4 huulirasvaa\u00a0ja lopuksi, kun nostat k\u00e4tesi laukusta ihan hermona, sormeen on liimautunut laastari. T\u00e4st\u00e4 muka viisastuneena aloin s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 kortteja – jos mahdollista, housujen takataskussa, joten seuraavassa tilaisuudessa tarjoilin\u00a0k\u00e4yntikortteja, jotka olivat ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4sti ruumiinl\u00e4mp\u00f6isi\u00e4 ja hanurin muotoon taipuneita eli hieman k\u00e4yri\u00e4.<\/li>\n
  2. Onks mekko hyvin, n\u00e4kyyk\u00f6..?<\/strong>\u00a0Olin menossa t\u00e4rke\u00e4\u00e4n tilaisuuteen panelistiksi ja tunti ennen esiintymist\u00e4 huomasin, ett\u00e4 mekossa on reik\u00e4. Siisti, sauman kohdalla oleva aukko. Se ei n\u00e4kynyt, kun seisoin, mutta istuessani reisi vilahti arveluttavaa tapaan peukalonp\u00e4\u00e4n kokoisesta rei\u00e4st\u00e4. Yleis\u00f6n eteen ei huvittanut menn\u00e4 sit\u00e4 esittelem\u00e4\u00e4n. Aikaa mekon vaihtoon ei ollut ja ompelusettikin oli juuri toisen takin taskussa, joten oli otettava k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n luovat keinot ja toimiston tarjoamat v\u00e4lineet. Harkitsin nitojaa, liimaa ja klemmaria, mutta voittajaksi selviytyi pakkausteippi, josta leikkasi siistin palan ja liimasin mekon nurjalle puolelle. Ja se pysyi koko p\u00e4iv\u00e4n! Haittapuolena oli vain pieni ratiseva \u00e4\u00e4ni k\u00e4velless\u00e4. (Nyt ymm\u00e4rr\u00e4tte my\u00f6s, miksi edellisess\u00e4 kohdassa laukusta l\u00f6ytyi pakkausteippirulla uusiutuvaa h\u00e4t\u00e4tilannetta varten).<\/li>\n
  3. Kastiketta kiitos!<\/strong>\u00a0Pidin luennon er\u00e4\u00e4ss\u00e4 tilaisuudessa, ja esiintymisen j\u00e4lkeen ohjelmassa oli lounas. Koska olin juuri ollut lauteilla, p\u00f6yt\u00e4\u00e4ni oli tunkua ja minulla oli iso seurue kuuntelemassa ja\u00a0keskustelemassa p\u00e4iv\u00e4n polttavista aiheista. Lounaalla oli ruokana herkullista kananleikett\u00e4 kermaisessa kastikkeessa. Muistan t\u00e4m\u00e4n erityisen hyvin, koska muistan my\u00f6s tarkalleen, milt\u00e4 kastike n\u00e4ytti tummansinisen mekon etuosassa. Minulla on tapana k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tilaisuuksissa kaulassa roikotettavaa nimikyltti\u00e4. Istuessani p\u00f6yt\u00e4\u00e4n onnistuin uittamaan kyltin lautasella oikein huolellisesti, mink\u00e4 j\u00e4lkeen se l\u00e4ts\u00e4hti suoraan mekolle ja liimautui siihen kiinni. Eik\u00e4 siin\u00e4 viel\u00e4 kaikki. T\u00e4m\u00e4 tapahtui noin 5-10 minuuttia ennen kuin\u00a0MIN\u00c4 huomasin sen. En tied\u00e4, huomasivatko muut, mutta kukaan ei ainakaan sanonut mit\u00e4\u00e4n. Kun vihdoin tajusin tilanteen, aloin “ihan huomaamatta” hinkata mekkoa ja nimikyltti\u00e4 currykastikkeesta. Jatkoin samalla kesken ollutta juttua niin kuin ei mit\u00e4\u00e4n. J\u00e4lkeen p\u00e4in vessassa putsasin mekkoa k\u00e4sipaperilla, jonka tietenkin\u00a0j\u00e4tti\u00a0nukkaisen, valkoisen tahran. Mutta hei! Onneksi t\u00e4m\u00e4\u00a0tapahtui\u00a0vasta esiintymisen j\u00e4lkeen!<\/li>\n<\/ol>\n

    Yhteenvetona n\u00e4ist\u00e4 voisi sanoa, ett\u00e4 aina roiskuu kastiketta, kun rapataan, mutta ei se mit\u00e4\u00e4n. Minusta tuntuu, ett\u00e4 virheet ja mokat tekev\u00e4t ihmisist\u00e4 inhimillisempi\u00e4 ja se on juuri se, mit\u00e4 nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tarvitaan. Aina, kun min\u00e4 mokaan (sit\u00e4 tapahtuu ihan koko ajan), VANNON, etten ikin\u00e4 kerro siit\u00e4 kellek\u00e4\u00e4n ja kun on kulunut noin 2,5 minuuttia, olen kertonut kaikille vastaantulleille asiasta. Sit\u00e4 paitsi mokista saa parhaat naurut ja tarinat.<\/p>\n

    Jos teille on sattunut vastaavia, nyt saa avautua ja kertoa, miten meni niin kuin omasta mielest\u00e4. Feel free!<\/p>\n\n\n