FERRONEWS 2/2019

01 FERRONEWS 2 INVESTMENT IN THE FUTURE M I N N A PAT O S A L M I MEE METTÄÄN Sain edellisestä FerroNewsistä palautteen Rautakouran liikuntavinkeistä: eräs asiakkaamme oli taukojumppana kyykännyt porukalla toimistossaan ja pohtinut samalla, kyykyttääkö Ferroplan näin ollen asiakkaitaan? Ei kyykytetä kuin korkeintaan taukojumppamielessä, lupaan sen. Tällä kertaa kehotamme painumaan pysty- metsään. Kun asiaa vähän tutkii, metsään menemisellä näyttää olevan uskomattomat terveysvaikutukset: verenpaine laskee, syke rauhoittuu, mieli tyyntyy, stressi vähenee. Jo muutamilla minuuteilla pääsee hyvien vai- kutusten alkuun tunneista puhumattakaan. Ferroplan on ollut metsässä jo pitkään. En viittaa tällä vain Orimattilan sijaintiin (Orimattilan kaupungin tuore slogan kuu- luu ”Sopivasti skutsissa”), vaan tarjoamaam- me metsäteollisuuden erikoiskuljettimiin. Voin ylpeydellä sanoa, että suomalainen puu liikkuu ja jalostuu eri muodoissaan mo- nessa paikassa Ferroplanin kuljettimilla. Metsäteollisuustuotteiden erityispiirteisiin kuuluvat esimerkiksi korkeat kapasiteettivaa- timukset, painavat kuormat ja tuotteen herk- kyys; jalostettuun tuotteeseen ei saa jäädä jäl- kiä. Tietyissä tuotannon vaiheissa nopeus on kaikki kaikessa, toisessa kohtaa pelataan mil- lintarkkaa mittatarkkuuspeliä. Tuotantokat- koksiin ei luonnollisesti ole varaa kenelläkään. Kun vaatimuslistaa pohtii ja tarkastelee, voisi alkaa kauhistuttaa (samoin kuin ajatus kar- hun kohtaamisesta metsässä). Kunnioitusta se (molemmat) herättääkin, mutta tunnen, että Ferroplan toimii omalla vahvuusalueellaan metsäteollisuuden isojen kuormien ja tarkan N O C T U R N E Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu; kesä-yön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhouu. En ma iloitse, en sure, huokaa; mutta metsän tummuus mulle tuokaa, puunto pilven, johon päivä hukkuu, siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu, tuoksut vanamon ja varjot veen; niistä sydämeni laulun teen. Sulle laulan neiti, kesäheinä, sydämeni suuri hiljaisuus, uskontoni, soipa säveleinä, tammenlehvä-seppel vehryt, uus. En ma enää aja virvatulta, onpa kädessäni onnen kulta; pienentyy mun ympär’ elon piiri; aika seisoo, nukkuu tuuliviiri; edessäni hämäräinen tie tuntemattomahan tupaan vie. (Kokoelmasta Talvi-yö, 1905) Jos et juuri nyt pääse metsään, mennään sinne hetkeksi Eino Leinon mukana: suunnittelun parissa, siksi metsä tuntuu turval- liselta ja kotoisalta.