Mitä tulee mieleen messuista? Meidän toimialallamme valitettavasti tyhjyyttään ammottavat messuhallin käytävät, sinivalkoiset messuosastot ja leukojaan repivät messuesittelijät, jotka näyttävät pysyvän hereillä silkalla tahdonvoimalla.

Palataan ajassa taaksepäin. Jopa minunlaiseni untuvikko muistaa (tai on ainakin kuullut puhuttavan) suuret ammattilaismessut yli kymmenen vuotta sitten. Messut olivat odotettu tapahtuma, jossa viihdyttiin ja viihdytettiin asiakkaita. Yritykset panostivat osastoihin ja messuvieraita virtasi tapahtumiin kymmenintuhansin.

Mekin olimme kymmenen vuotta sitten ahkeria messuilijoita, minkä jälkeen tahtiin on tullut selkeä tauko. Messuille meno nielee paljon rahaa, ja neljän päivän patsastelu tyhjällä standillä sylettää iloisintakin myyntiveikkoa. Miten messujen hyötyjä sitten onkin aikasemmin mitattu, ainakaan tyhjillä messuilla ei ole muuta kuin rahaa kuluttuva vaikutus yrityksen toimintaan.

Tätä ongelmaa ei ole vapaa-ajan messuilla: häämessut ja lapsimessut porskuttavat vuodesta toiseen, vaikka avioliittokin on kokenut ammatilaismessujen ohessa jonkinmoisen inflaation. (Toisaalta nykyinen vinha ero- ja uudelleen naimisiinmenovauhti takaa messujen suosiossa jopa kasvua, kun häämessut kokee yhä useampi ihminen itselleen relevantiksi paikaksi vierailla enemmän kuin kerran elämässä).

Mitä teknisen alan messuille on tapahtunut? Ilmiö alkoi, kun suomalaisista messuista tehtiin todella ankarasti ammattilaismessuja. Aikaisemmin messut päättyivät aina perjantaina tai jopa lauantaina, mikä varmisti pitkän kaavan mukaan messuilun vimosen päälle. Nyt messut ovat lyhyempiä ja keskellä viikkoa. Messujen järjestäjät mainostavat, että messuilla vierailee vain ja ainoastaan yritysten päättäjiä, eikä pelkkiä tavan tallaajia. Suuntaus on erittäin selkeä.

Tästä on aiheutunut kaksi asiaa: messuista on tullut kirjaimellisesti kuiva paikka vierailla ja kynänkerääjämummot on pyritty siivoamaan messukäytävien kuvasta. Tästä taas on aiheutunut kaksi asiaa: vieraat ovat kaikonneet messuilta ja kynänkerääjämummot keräävät edelleen lapsenlapsilleen kyniä joululahjoiksi.

Kun messut ovat tällä hetkellä niin ammattimaisia, yritykset yrittävät paikata kuivuutta muilla keinoilla. Ne ryhtyvät rohkeiksi ja repäiseviksi ja laittavat logoonsa vähän limenvihreää tai jopa lilaa. Kyllä sillä asiakkaat saadaan varmasti houkuteltua osastolle! Väärin. Ei sillä saa. Ketään ei kiinnosta, jos yritys on vain omasta mielestään repäisevä.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Vastaus on: tuoda viihde takaisin messuille. Valitettavaa, mutta totta, ilmainen viina houkuttelee paikalle niin kadun miehen kuin pukumiehenkin. Yleisöryntäys on taattu, mutta vaatii tietenkin myös rahallista panosta. Voihan vieraille tarjota vaikka eritasoisia juomatuotteita, jos siltä tuntuu.

Allekirjoittanut lähtee taas soitellen sotaan ja Jyväskylän Yhdyskuntatekniikan messuille 15.-16.5. aiheella ROCK! Tällä kertaa hulluus meni niin pitkälle, että sain houkuteltua mukaan teemaan koko yhteisosaston yhdeksän yritystä ja odotusarvo messuhuomiolle on kova. Viime vuonna Bond-teemamme herätti riemastuttavan reaktion, jota haetaan tänäkin vuonna. Ja viihdettä, sitä löytyy: kitaristi, teeman mukaan pukeutuvat messuesittelijät, kuumat rock-tytöt ja tarvittaessa tarjoan sen juomankin. Se on lupaus.