Olen päättänyt lopettaa tämän blogin. Tai en lopettaa, mutta laittaa sen jäähylle. Tai en jäähylle, vaan hyllylle, odottamaan, että sitä tarvitaan taas.

Ensimmäistä kertaa ikinä olen tänä syksynä jättänyt kirjoituskertoja väliin. Se kertoo siitä, että joku muu asia on ollut tärkeämpi. Tämä pitää varmasti paikkansa, mutta se kertoo myös ajatusmaailman muutoksesta. Ihmisellä on nimittäin aina aikaa sille, mitä todella haluaa tehdä, muuta on turha väittää.

Blogi on antanut minulle sanoinkuvaamattoman paljon. Se on poikinut tapaamisia, puhe-, kirjoitus- ja luentopyyntöjä. Se on toiminut keskustelunavajaana, jäänmurtajana, tsempparina, vaikeiden asioiden esiintuojana, erottautumiskeinona ja ylpeyden aiheena.

Blogi on tuonut elämääni työtä, tuskaa, iloa, naurua, itkua, taistelua, voittoja, häviöitä, fanikirjeitä, stalkkereita, uusia tuttavuuksia ja se on avannut ovia, joiden en olisi muuten tiennyt edes olevan olemassa.

Blogi on antanut sen, mitä sillä oli annettavaa ja nyt on aika keskittyä toisiin asioihin. Vanhasta on uskallettava päästää irti, kun sen aika on, koska uudessa piilee aina mahdollisuus.

Ei mitään rimpuloita -blogi, Suomen ainoa teollisuusblogi on tänään 4 vuotta, 5 kuukautta ja 23 päivää vanha ja siinä on julkaistu 206 artikkelia. Otan blogin taas hyllyltä, kun näyttää, että sille on käyttöä (ja olisi hyvä, jos minulla olisi jotain sanottavaa). Päättömät ideat, kreisit messuosastot, uudet kotisivut ja muut kehitteillä olevat jutut eivät häviä mihinkään ja luulen, että blogi tulee olemaan edelleen paikka, jossa niistä kerrotaan.

Kiitos teille lukijoille, joita ilman yksikään blogi ei ole mitään. Jokainen palaute, kommentti, jako, tykkäys ja twiitti on ollut minulle yhtä tärkeä kuin ilma, jota hengitän. Ilman niitä tehty työ olisi tuntunut merkityksettömältä.

Hätä ei ole tämän näköinen! Palaan näppäimistölle jonakin päivänä, yllätän teidät. Siihen saakka, nämä ovat jäähyväiset.

Kiitos rakas blogi kaikesta, mitä olet minulle antanut <3