Messuvoittoja ja -tappioita

Toukokuun puolessa välissä käydyt Jyväskylän Yhdyskuntatekniikan messut jättivät mieleen…hmm…erilaisia tuntemuksia. Päällimmäisinä hauskuus ja katkeruus. Onneksi siinä järjestyksessä.

Juhlavuoden teemamme mukaisesti päätin, että myös messuille lähdetään teemalla ROCK! Oma jengimme on jo tottunut päähänpistoihini, eikä suuria nikotteluja pukeutumisen ja teeman suhteen ollut havaittavissa. Tämän lisäksi saimme koko mahtavan Lahden seudun yhteisosaston porukan rokkaamaan. Ja lavasteet sen mukaan.

Rokkaava messuosasto.

Kulmapaikka paras paikka.

Rokkaava teline.

Mielettömän mageat messutyttömme Tiina ja Heidi hoitivat edustushommat moitteetta. Naisista tuli todellisia kompostointilaitoksen asiantuntijaesittelijöitä parin päivän aikana. Messutytöistä voin mainita sen, että ilman heitä ei enää messuille lähdetä. Vetovoimatekijänä he ovat lyömättömiä.

Käsittelyjä tarjolla.

Hyödynsin härskisti kaikki juhlista jääneet koristeet messuilla. (Tämän takia vuoden kerrallaan kestävä teema markkinoinnissa on kätevä ja kustannustehokas). Haastetta tuotti ajaa Orimattilasta Jyväskylään kahdeksan ison, täynnä olevan heliumpallon ja muiden messukamojen kanssa, mutta niin vain siitäkin selvittiin. Ilmapallojen kunto alkoi messuilla olla vähän nuupahtamaan päin, kun juhlista oli jo kulunut useampi viikko, mutta ei kai sen ole väliä, millainen keskustelun avaus osastolle saapuvan asiakkaan kanssa on… (ja kyllä niistä kitaran roikkuvista kauloista sitten saikin monen monta keskustelua aikaiseksi).

Levykipot messuilevat.

Tuikkualustojen uusi tehtävä, bling bling!

Tunnelman piti korkealla osastollamme esiintynyt kitaristi ja hyvällä asenteella mukaan lähteneet yhteisosaston messuesittelijät. Messujen aikana saimme kuulla lukemattomia kertoja, kuinka osastomme erottui massasta, ja että meillä oli koko ajan paras meininki. (Se oli ainoa, jossa tanssittiin). Kommenteista entistäkin suuremmaksi kasvanut itsetuntoni sekä ylpeyteni upeasta osastostamme sai minut täysin varmaksi siitä, että voittaisimme parhaan osaston palkinnon, joka jaettiin ensimmäisen messupäivän iltana. Istuimme tilaisuudessa varmuuden vuoksi eturivissä valmiina vastaanottamaan palkinnon. Mutta mutta…

Tästä alkaa se katkera osuus. Enkä yritä edes peitellä sitä, että katkera minä olen. Parhaan messuosaston palkinnon voitti osasto, jolla mainittiin olevan “tuotteet selkeästi esillä, hyvät messuesittelijät ja mielenkiintoisia yksityiskohtia, ilman ylimääräisiä härpäkkeitä”.

Tässäpä teille voitto-osasto:

Hurraa, luotettava sinivalkoinen!

Siinä on... sininen matto.

Nämä lienee ne “mielenkiintoiset yksityiskohdat”, koska alla oleva kuva näytettin juuri silloin, kun mielenkiintoisista yksityiskohdista puhuttiin perusteluissa. Tilanne herätti hilpeyttä yleisön joukossa.

"Mielenkiintoiset yksityiskohdat", my a**. (Tai ei minun).

Kaikki kunnia (ihan aidosti ja rehellisesti) voittaneelle osastolle, mitään vikaa siinä ei ollut. Sen sijaan ihmetyttää valitsijaorganisaation mietinnät ja perustelut voittajasta, kun messut instituutiona kärsii pahimmasta inflaatiosta koskaan ja uusia tuulia sen nostamiseksi pitäisi keksiä. Kysymys kuuluu, tällä tavallako kannustetaan suomalaisia yrityksiä tuomaan itseään esille niin Suomessa kuin maailmallakin? Tämäkö on se lääke, jolla ammattilaismessut saadaan vetämään jälleen yleisöä hallit täyteen? Näinkö erotutaan massasta, ollaan rohkeita ja näytetään koko maailmalle, mistä suomalaiset on tehty? Mielestäni tällä tavalla kannustetaan lähinnä tasapäistämään ja nöyristelemään rivissä, ettei vaan erotuta joukosta millään tavalla. Ettei kukaan suutu.

Pahoitteluni. Minä en tätä purematta niele. Uskon, että kunhan vanhat, luutuneet kääkät saadaan eläköitettyä, alkavat uudet tuulet puhaltaa. Näistä pikku takaiskuista ja tappioista huolimatta tulen jatkamaan valitsemallamme linjalla loppuun saakka. Pahennusta on aina hyvä herättää. Tai ihan mitä tahansa tunnetta, kunhan se ei ole teflonpintaista, sinivalkoista ja luotettavaa eli h*lvetin tylsää. Häh? Olenko hakoteillä?

Kyselee ja toivottelee aina yhtä aurinkoinen ja lausunnoissaan kiihkeä messurokkarinne ja bloggarinne:

Tui tui!

Kategoria(t): Ei kategoriaa Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin Messuvoittoja ja -tappioita

  1. Marika sanoo:

    Niinpä, insinöörin sininen ja selkeys vievät aina voiton… se on turvallinen maastoutumisväri messuilla, jonne pitäisi lähteä erottumaan joukosta, mutta jonne mennään sulautumaan massaan. Sehän olisi tosiaan hirveä hetki, jos kaikkia ei miellytettäisikään.
    Siinä vaan unohtuu, että jos ketään ei ärsytä, ei varmasti herätä mitään muitakaan tunteita, eli onko tosiaan tie parhaaseen messuosastoonkin hajuton ja mauton alue, joka pyyhkiytyy pois mielestä heti kun sen on ohittanut. Komppaan Minna sinua täysin :)!

    • Minna Patosalmi sanoo:

      Kiitos asiapitoisesta kommentista! Enpä voisi olla enempää samaa mieltä. Masentavinta tässä on se, että messuorganisaatio suorastaan kannustaa esittelijöitä tähän konservatiiviseen suuntaan. Mihin sillä pyritään?

      Jutussahan jäi kokonaan mainitsematta ulko-osastojen voittaja, jolla oli esitteillä merikontti ja kaksi roskapönttöä. (????!!!!!!) Sen sijaan esimerkiksi todella näyttävä ja hauska baijerilaisteemainen, aurinkoinen terassiosasto jäi ilman mainintaa.

      Sori. Ei tajua.

  2. Sari sanoo:

    Hyvä Minna! Oikea asenne 😉

  3. Mimosa sanoo:

    Ei se mitään jos ne ei palkinnut, jos kauppa käy, vai mitä? Yleisön suosikki-palkinnon saajaa ei lieneisi vaikea arvata… 🙂

    • Minna Patosalmi sanoo:

      Itsehän tietenkin tiesimme olevamme parhaalla osastolla. 🙂 Olisipa ollutkin yleisön/messuesittelijöiden suosikki -kilpailu, sehän on loistava idea! Vaan eivätpä taida uskaltaa järkätä sellaista kisaa; senhän voisi vaikka voittaa joku muista poikkeava, uuu scary!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *