Junalla Kiinaan: Seikkailu Siperiassa

Toimitusjohtajat Pentti Patosalmi ja Kari Räsänen (St. Falco Consulting Oy Ltd) heittivät rinkat selkään ja lähtivät junalla Pekingiin. Reilu viikko sitten Lahdesta alkanut matka on ollut sellainen kuin reppureissun pitääkin. Tässä matkapäiväkirjan ensimmäinen osa:

Trans Mongolian junamatka

Maanantai 6.5.

Kaksi viikkoa kestävä junamatkamme Pekingiin alkoi yöjunalla Lahdesta Moskovaan. Junassa oli hyvät kahden hengen makuuhytit. Junaemäntä tarjosi teet. Tullitarkastuksen jälkeen elämä ravintolavaunussa heräsi eloon, moni matkustaja kävi iltapalalla.

 

Tiistai 7.5.

Aamulla hyvin nukkuneena Moskovan rautatieasemalla olivat uudet haasteet edessä. Totesimme, että juuri kukaan ei puhunut muuta kieltä kuin venäjää. Palloilimme yli puoli tuntia asemalla, ennen kuin ystävällinen asemavirkailija lippujamme katsottuaan ohjasi meidät oikealle Yaroslavskyn asemalle. Aikaa oli runsaasti, ja kävelimme asemien läheisyydessä. Leningradskyn aseman päähalli oli remontin alla, ja kesti tunnin ennen kuin löysimme repuillemme säilytyksen.

Päivä kului katuja vaellellessa, aurinkoinen Moskova toivotti tervetulleeksi. Päivän kallistuttua iltapäiväksi, nousimme kello 16.20 junaan ja matka Pekingiin saattoi jatkua. Paikallinen sim-kortti ei ottanut toimiakseen ja yhdisti koneen nettiin satunnaisesti. Hyvä puoli oli, ettei tarvitse pohdiskella työasioita ja negatiivinen puoli on, että tärkeitä toimenpiteitä vaativat postit jäävät hoitamatta.

Junassa on ravintolavaunu, jonka hintataso on suomalaista hintatasoa. Olut maksaa 150 ruplaa (n. 4€). Omia eväitä kannattaa ostaa kaupasta ennakkoon. Hygieniapuoli on jo sitten huomattavasti haasteellisempi. WC:ssä tulee vettä vain pyttyyn ja sitäkin nirkosesti. Kuulimme, että junassa on myös mahdollisuus maksulliseen suihkuun. Tämä on vielä selvityksen alla.

Juna pysähtyy silloin tällöin, jolloin on mahdollisuus ostaa evästä. Aamiaiseksi saimme jäätelöä, banaaneja ja appelsiineja. Seuraava pysähdys on kohta edessä, Jekaterinburg, josta toivottavasti saamme lisää esimerkiksi vettä, jota kuluu reippaasti lämpötilan ollessa lähellä 30 astetta. Ja totta kai eilisiltana nautimme pienen pullon Smirnoff-votkaa venäläiseen matkustustyyliin. Matka Moskovasta Omskiin kestää kaksi vuorokautta.

Pieni pysähdys Krasnojarskin asemalla.

Pieni pysähdys Krasnojarskin asemalla.

 

Torstai 9.5.

Omskiin saavuimme aamulla kello 10.51, junat kulkevat todella aikataulun mukaan. Oli aika hieman siistiytyä ja niinpä aloimme etsiä opaskirjan restroomia aseman läheltä. Huone piti löytyä asemalta vasempaan. Emme tienneet kuka osaa mitäkin kieltä, mutta emme aina saaneet itseämme ymmärretyksi. Kysyimme tietä kioskin pitäjältä, joka ohjasi meidät 300 metrin päähän oikealle. Sieltä ei löytynyt mitään, ja seuraava koppalakkinen upseeri ohjasi meidät vastakkaiseen suuntaan. Noin 30 – 40 minuutin jälkeen palasimme asemarakennukseen ja uusi virkailija opasti kolmanteen kerrokseen, mistä lepopaikka löytyi. Tuhti vastaanoton nainen oli ystävällinen avustamaan, päinvastoin kuin muut matkalla tapaamamme henkilöt. Sujuvalla venäjällä hän möi meille lepohuoneen 1500 ruplalla. Rauhaisa huone, kuuma suihku, parranajo, hieman lepäilyä ja olo oli kuin uudella ihmisellä. iPad piti saada toimimaan ja matka jatkui Beeline-operaattorin puheille. Nappasimme epämääräisen taksin, jonka irtonainen taksikyltti helähti penkille, ja yllättäen löysimme toimistoon ja kolme avuliasta tyttöä vaihtoivat sim-kortin ja data alkoi kulkea.

Sama taksi vei meidät kaupungin keskustaan ja löysimme hienon, mutta asiakkaista tyhjän ravintolan. Possunpihvit maistuivat, jotenkin jäi tunne, että samaa ruokaa olisi syöty aikaisemminkin. Ruoan jälkeen kävelimme joen rantabulevardilla, ja taisimme olla ainoat ulkomaalaiset voitonpäivää juhlimassa. Hienot maisemat, kevät teki tuloaan.

Rahanvaihto alkoi tuottaa päänvaivaa. Tietysti kaikki pankit olivat kiinni, joten suuntasimme pankkiautomaateille. Useampi kuin viisi automaattia testattiin ja rahoja ei vain kuulunut. Pelko hiipi jo mielen, että noinkohan kortit jäävät laitteisiin. Lopulta rahaa saatiin, ja seuraava haaste oli löytää taksi takaisin asemalle. Taas löytyi yksi epämääräinen parhaat vuotensa nähnyt auto ja taksikuski jopa puhui englantia, 300 ruplaa ja perillä oltiin.

Taukotilan nainen piti meistä hyvää huolta ja lupasi koputtaa ovelle, kun junan lähtö koittaisi. Lähdimme kuitenkin hyvissä ajoin, 15 minuuttia ennen junan saapumista asemalle.

Uusi juna ja uudet haasteet. Olimme jo aikaisemmin (vain 3 päivää) ihmetelleet, miksi junan vessassa ei vesi juokse kasvojen pesuun. Onneksi toinen insinööreistä kokeili kaikkia mahdollisuuksia ja ongelma ratkesi.

Vettä sataa. Sää on yhtä harmaa kuin pienet kylät matkan varrella. Luonto on koivikkoa, koivikkoa, koivikkoa. Tehometsätaloudesta ei tietoakaan. Niin on laaja maa, kuin mielikuvat ovat sen luoneet.

Vettä sataa. Sää on yhtä harmaa kuin pienet kylät matkan varrella. Luonto on koivikkoa, koivikkoa, koivikkoa. Niin on laaja maa, kuin mielikuvat ovat sen luoneet.

 

Perjantai 10.5.

Hyvin nukutun yön jälkeen ihmettelemme taas mikä mahtaa olla paikallinen aika kellossa. Kännykkämme ovat eri mieltä paikallisesta ajasta. Mutta onhan meillä kokoajan rannekellossa Moskovan aika, johon voimme turvautua.

Meillä on mukana myös kaksi “idioottia”. Siis Dostojevskin tiiliskiven kokoista kirjaa. Teksti on runsasmuotoista ja rönsyilevää, jopa pitkästyttävää. Kyllä se siitä luku piristyy, kunhan saamme juonesta kiinni.

Lopuksi vielä tältä päivältä menu: aamupalaksi yksi banaani ja pullosta vettä, kahvi ja minilohileipä n. 5×5 cm. Hinta 500 ruplaa, lounaaksi salamimakkaraa ja Baltika-olut. Niin ja todellakin eilen iltapalaksi naudan purkkilihaa 200 grammaa mieheen. Huomenna saavumme Irkutskiin ja reilu puolet junamatkasta alkaa olla takana. Baikal-järvi ja Ulan Bator siintävät edessä.

 

Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin Junalla Kiinaan: Seikkailu Siperiassa

  1. Päivitysilmoitus: Junalla Kiinaan osa 2: Menoa Mongoliassa | Ferroplan Blogi

  2. Päivitysilmoitus: Junalla Kiinaan osa 3: Ulan Bator | Ferroplan Blogi

  3. Päivitysilmoitus: Junalla Kiinaan osa 4: Perillä Pekingissä! | Ferroplan Blogi