Palautepiinaa

Palaute on hankala juttu. Kaikilla sitä on mielessä, mutta harvat sitä jakavat. Ainakaan julkisesti ja omalla nimellä.

Palauteasiat ovat aiheena lähellä sydäntäni. Koulussa halusin tehdä seminaarityöni kuluttajien valituskäyttäytymisestä, mutta opettajan mielestä aihe ei ollut hyvä, koska suomalaiset ovat niin huonoja antamaan palautetta. Pieni tarkennus: suomalaiset ovat hyviä antamaan palautetta, mutta he eivät halua tehdä sitä julkisesti (paitsi siellä lehtien yleisönosastolla nimettöminä). Kohdatessaan huonoa palvelua suomalaiset kestävät hampaita kiristellen. Suomalaiset ovat vaarallisia valittajia, koska he valittavat kotona, työpaikoilla ja illanistujaisissa.

Kun taas mennään työyhteisöön, palautehanat käännetään vieläkin tiukemmalle. Tilanne voi olla jopa se, ettei edes tiedetä, mitä palaute tarkoittaa ja millaiset pelisäännöt palautteen antamista koskevat.

Asiat mutkistuvat edelleen, kun palautten pitäisi olla työyhteisössä kaikkiin suuntiin liikkuvaa: esimiehet, alaiset ja kollegat ristiin rastiin. Siinä ei paljon palautelaatikolla tilannetta pelasteta, kun kysymys on usein asenne- ja kulttuuritasolla.

Koska minulle on selkeästi nyt vaikea paikka palautekulttuurin tuominen tälle vuosituhannelle, pyydän apua teiltä. Kertokaa hyviä käytäntöjä yli toimialarajojen. Miten palautteen antamisen kulttuuri voidaan aktivoida? Millainen olisi hyvän palautekäytännön huoneentaulu? Vai onko koko palaute aiheena so last season?

Kategoria(t): Ei kategoriaa Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin Palautepiinaa