On aika tehdä välitilinpäätös. Ei sellainen, jossa myyntikate on sitä ja käyttökate tätä, vaan ynnätä yhteen puolen vuoden vinkeet ja toivotella hyvää kesää.
Ferroplan liittyi viime vuonna kymppikerhoon – siis liikevaihdollisesti, ja sitä juhlittiin koko porukan voimin tänä vuonna. Kiitos kymppikerhojäsenyydestä kuuluukin kaikille, koska liikevaihtotavoite heitettiin ilmaan viime vuoden lopulla ja kaikki lähtivät sitä tosissaan tavoittelemaan. Kakun tilaajalle (allekirjoittanut) jäi haasteeksi enää varmistaa, että nollia oli koristeessa oikea määrä. (Pari kertaa oli pakko tarkistaa).
Vuoden aikana on toteutettu pari muhkeaa projektia, jotka ovat kokonaisratkaisuina sellaisia, joita kehtaa esitellä referensseinä ja paukutella siinä samalla henkseleitä. Vaikka vuosi on ollut omalla tavallaan haastava, sieltä löytyy myös teknisiä helmiä. Ja hei! Sen takiahan me joka aamu töihin tullaan, että saadaan asiakas tyytyväiseksi parhailla ratkaisuilla.
Markkinoinnin helmistä nousee ykköseksi asiakaslehti FerroNews, jota tahkottiin kansiin melkein viisi kuukautta (joo joo, ei nyt joka sekunti, mutta niin kauan alkuperäisidean päätyminen lehdeksi kesti). Omia voimia hyödynnetään aina kun mahdollista ja lehden kuvauksissa käytetty seriffin tähti leikattiin omalla laserilla. Ja kyllä, se on minulla visusti tallessa, että voin vetäistä seriffi-kortin tarvittaessa esiin. 😉
Vuoden vinkein sähköposti saapui minulle tässä kevään korvalla, kun sain viestin menneisyydestä.
Vuonna 1970 minulle lähetetty posti kiinnosti kovasti, koska paitsi että sähköpostia ei silloin ollut, ei ollut minuakaan, koska synnyin 10 vuotta myöhemmin. Onneksi ehdin ikuistaa postin kännykän kameraan; se nimittäin häipyi postilaatikosta omia aikojaan. Spooky!
Suolana ja sokerina pohjalla saatte maistaa palan kesäistä lähirunoa. Sen on kirjoittanut lahtelainen sanataiteilija ja runoilija Lealiisa Kivikari, joka sattuu olemaan meikänaisen kirjoitusguru. Hän on se hahmo, joka leijailee edessäni, kun mietin adjektiivien harkittua käyttöä ja sanojen tautologiaa. Sain kunnian olla Lealiisan luovan kirjoituksen opissa vuoden ja se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Mutta läpinät seis ja runon myötä vielä kerran: Aurinkoista, lämmintä ja kaikin puolin onnellista kesää juuri sinulle!
Mielessäni kalliosaari
talo sen laella, valkeat verhot
verannalla lämmin ilmavirta talosta sisään ja ulos.
Istun tuolilla, jossa on pehmeä päällys
posliininen pyöreä kahvikuppi kämmenten varassa.
Aamu lepää minussa.
Vilpolan varjosta katson veden selkää
näen kaiken tarkasti, kauas
en tiedä onko tämä kuva
uni, muisto vai tulevaisuus –
Lealiisa Kivikari (Talo kalliosaarella 2013)
Tätä lisää! (Aurinkoa, jäätelöä ja kauniita sanoja)
toivoo kaikille bloggarinne MMPa