Oi, mikä ilo ja kunnia minulla on esitellä tämän viikkoinen vieraskynäilijä, yrittäjä ja ystävä Saija Hakonen. Saija on paitsi maailman fiksuin mimmi, myös toimitusjohtajana lämmitysratkaisuja tarjoavassa firmassa. Yrittäjyysaiheessa pysytään myös Saijan tekstissä, olkaa hyvät:

“Luin Palvelualojen ammattiliiton PAM:in hallitusohjelmatavoitteista tehdyn kirjoituksen. Siinä oli esitetty ajatuksia siitä, miten työntekijöihin panostamalla saataisiin palvelualalle lisää työllisyyttä ja kasvua. Kirjoituksessa kerrottiin, että pätkätyöt heikentävät työntekijän halua oman työnsä kehittämiseen, mikä vaikuttaa suoraan tulokseen. Lisäksi kerrottiin, että  työhyvinvointi on tuottavuutta parantava asia. En lähde näistä kumpaakaan kiistämään ja olen samaa mieltä.

Olen kuitenkin hämmästynyt siitä, miten niin suuressa liitossa kuin PAM voidaan olla näin pihalla työmarkkinoiden todellisesta ongelmasta. Vaikka yllä esitetyt väittämät ovat täysin totta, niillä ei luoda uusia työpaikkoja. Työmarkkinoita ei saada kasvuun millään muulla kuin sillä, että yrityksillä on työtä, jota voidaan tarjota. Jos ei ole töitä, ei tule liikevaihtoa, jolloin myöskään ei voida palkata ketään. Jos yrityksellä on tarjota vain osa-aikaista työtä, se ei tarkoita, ettei työnantaja ilkeyksissään tarjoa kokoaikaista työtä. Ei yksinkertaisesti ole varaa palkata täysipäiväistä työntekijää. Jos osa-aikaisuutta tai pätkätyötä lähdetään rajoittamaan, johtaa tämä hyvin nopeasti siihen, että työpaikkojen syntyminen hidastuu entisestään. Suomessa työntekijän palkkaaminen on kallista, sitä ei voi kukaan kieltää. Me yrittäjät emme luo työpaikkoja hyväntekeväisyydestä vaan tarpeesta. Aina ei ole heti tarjota täyttä viikkoa töitä, koska yrityksen kassa ei ole pohjaton rahasampo.

Mitä työhyvinvointiin tulee, se on ehdottoman tärkeä asia. Tässä asiassa monella yrityksellä on petraamisen varaa. Muistuttaisin kuitenkin, että työhyvinvointiin laajemmin satsaaminen maksaa. Jos yrityksen kassavirta ei ole reilusti plussalla, eivät laajemmat työnhyvinvoinisatsaukset ole mahdollisia. Tämä on tilanne monessa pienessä yrityksessä. Kyse ei siis taaskaan ole yrittäjän ilkeydestä vaan siitä, että yrityksen pystyssä pysyminen on asia, joka ajaa kaiken muun edelle.

Kirjoituksessa lukee myös näin: ”Sääntelyn purkua vaaditaan nyt joka paikassa, ja ylisääntelyn väitetään olevan talouskasvun jarru. Jos sääntelyn purkamisella tarkoitetaan työssäkäyvien köyhien määrän lisäämistä, on päivänselvää, ettei se ole järkevää kansantalouden kannalta.” Sääntelyn purulla ainakin me yrittäjät tarkoitamme sitä, että tiettyjä sääntelyitä pitäisi purkaa, jotta työllistäminen olisi helpompaa ja kannattavampaa.

Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä esimerkiksi Suomen tiukkaa irtisanomislainsäädäntöä. Jos meillä on yrityksessä työntekijä, joka tekee työnsä hyvin, ei ole mitään syytä irtisanoa häntä (jos töitä riittää). Kukaan ei varmasti tohdi väittää, että kaikki työntekijät tekisivät aina työnsä hyvin ja reilulla pelillä. Kun tällainen tilanne tulee eteen, olisi kaikkien edun mukaista pystyä irtisanomaan työntekijä helpommin, jotta työpaikka pystyttäisiin tarjoamaan sellaiselle, joka sen todella haluaa ja pystyy siitä selviytymään. Nyt tilanne on monesti se, että yritys ei uskalla edes palkata, koska ei voida tietää, millainen työntekijä lopulta on. Jos homma ei sujukaan, on työntekijää mahdotonta saada irtisanottua ilman, että siitä koituu yritykselle taloudellista tappiota ja vaikeuksia. Tässä suhteessa esim. koeajan pidentäminen kuuteen kuukauteen toisi lisää joustoa. Myös irtisanomisen perusteita tulisi mielestäni löyhentää huomattavasti.

Monesti tulee mieleen, että ihmiset kuvittelevat yritysten olevan hyväntekeväisyysjärjestöjä, joiden tehtävä on ottaa yhteiskuntavastuuta luomalla uusia työpaikkoja ja samalla pitää huolta, että kaikilla työntekijöillä on kivaa. Itse olen perustanut yrityksen sen takia, jotta se toisi minulle toimeentulon ja voisin mahdollisesti tarjota työpaikkoja myös muille. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin ajettu yrittäjien kannalta niin tiukaksi korkeiden palkkakustannusten ja joustamattomien työmarkkinoiden taholta, että uusia työpaikkoja on vaikea luoda.

Tiedän, että on työnantajia, jotka käyttävät joustavien työmarkkinoiden tuomia mahdollisuuksia hyväkseen, mutta tässä kohtaa tulisi muistaa, että suurin osa työnantajista kunnioittaa työntekijöitään ja kohtelee heitä hyvin. Ja miksipä ei, eihän meillä yrityksiä edes olisi ilman hyviä työntekijöitä. Yhteiskunnan asenne työtä kohtaan tulisi muuttua ja tukijärjestelmät kannustavammiksi työnteon kannalta. Kaikki työ, jota mikä tahansa yritys pystyy tarjoamaan pitäisi nähdä positiivisena asiana”.