Sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Valitset niistä nopeasti toisen, mutta pohdittuasi hetken vaihdat valinnan toiseen. Silloin huomaat, että valinta oli väärä. (Tämä voisi olla tosielämän esimerkki siitä, kun yritän suunnistaa autolla tuntemattomassa paikassa).

Otetaan toinen vastaava tilanne. Pelaat lapsen kanssa muistipeliä. Hän voittaa sinut joka kerta ja mitä enemmän analysoit korttien paikkoja, sitä varmemmin häviät. (Kyllä, 3-vuotias voittaa minut joka kerta).

Seurattuani lapsen muistipelilogiikkaa olen huomannut hänen valitsevan oikeat parit aina, kun hän tekee valinnan miettimättä hetkeäkään. Heti, kun alkaa arpominen kahden kortin välillä, valinta osuu väärään.

Intuitio. Sen on pakko olla olemassa, koska se toimii niin kauan kuin järki ei ala sanella, mitä pitäisi tehdä. Wikipedia sanoo, että intuitio on tiedostamatonta tiedettyä tietoa. Se edustaa ihmislajin toista tiedonkäsittelyjärjestelmää, vaistoa, kun taas analyyttinen järjestelmä perustuu järkeen.

Olen pohtinut viime aikoina eri yhteyksissä intuition ja suunnitelmallisen toiminnan välistä eroa, hyötyjä ja haittoja. On ollut suunnitteilla erilaisia kokoonpanoja, jotka auttaisivat toiminnan systemaattisessa kehittämisessä niin, ettei intuition varaan tarvitsisi laskea niin paljon. Jään kuitenkin pohtimaan, onko se oikea tapa toimia?

Sana intuitio on muodostettu latinan sanasta intueor, joka tarkoittaa `katsoa`, `nähdä`. Monet tutkimukset osoittavat, että savupiipun päältä maailmaa katselevat ja näkevät yritysjohtajat tukeutuvat intuitiiviseen päätöksentekoon todellisissa tilanteissa. He kuitenkaan eivät läheskään aina tunnista intuitiota. Usein ajatellaan hyvien päätösten pohjautuvat lähinnä elämänkokemukseen ja järkisyihin kuin vaistoon.

Uskon, että intuitiota käytetään yritysmaailmassa päätöksenteossa enemmän kuin arvaammekaan. Toinen asia on, kuka uskaltaa myöntää käyttävänsä päätöstensä pohjana sitä. Intuitio nimittäin perustuu alitajuiseen ajatteluun luottamiseen. Jos siihen ei luota, ei voi hyödyntää intuitiota.

Intuitiota pidetään tärkeänä osana luovuutta. Sitä ei ole syytä täysin erottaa analyyttisesta järkiajattelusta, mutta mielestäni intuitiolle voisi antaa enemmän tilaa ja arvostusta. John Locken sanoin:

Ajatukset, jotka usein tulevat etsimättä, ikään kuin tipahtavat päähän, ovat tavallisesti kaikkein arvokkaimpia.

Jos näin on, ei kai ole mitään järkeä yrittää toimia toisin. Mitä mieltä olette, voiko intuitioon luottaa?

Lähde: Wikipedia.