Olen minä markkinoinnin ja liikkeenjohdon kirjani lukenut ja tiedän, että pitäisi segmentoida ja valita segmenteistä tärkein. Kaikille kaikkea myyvä on kaikkien kaveri –tyyppi. Hän huomaa olevansa ilman yhtään todellista ystävää, koska pelkää niin kovasti toiselle kumartaessaan pyllistävänsä toiselle.

Kun kohdesegmentti on valittu, tullaan kysymykseen siitä, kuka uskaltaa olla rohkea ja sanoa asiakkaalle EI. Seinäruusu-suomalaisille kun jo kauppaan tarvittavien lähtötietojen pyytäminen saattaa olla liikaa. Ei asiakasta uskalla häiritä tyhmillä kysymyksillä, tehdään ennemmin väärin. Asiakas kuitenkin olisi mielissään asiantuntijan soitosta, jossa käsitellään häntä ja hänen rahojaan koskevia (lue: säästäviä) ratkaisuja.

Jari Parantainen kirjoittaa blogikirjoituksessaan Terapeutti tiukkana, että asiantuntijalla on osaamista, jota asiakas kipeästi tarvitsee.

Yksi auktoriteetin tärkeimmistä rakennuspalikoista on EI-sana. Jos taivut kaikkiin asiakkaasi oikkuihin, menetät auktoriteettisi saman tien.

Mukava on harvoin pätevä.

Yritykset eivät uskalla segmentoida ja tehdä valintaa. Tätä perustellaan sanomalla, että harvoin kaikilla segmenteillä on samaan aikaan huonot ajat. Vähän niin kuin Suomen jääkiekkomaajoukkueen maalivahdit: ei se haittaa, vaikka toisella vahdilla on huono päivä, kun toinen tulee paikkaamaan ja päinvastoin. Ihan kohtalaiseen tulokseen silläkin pääsee. Eikö olisi kuitenkin mahtavaa, jos meidän joukkueessa olisi se maalivahti, jonka torjuntaprosentti on joka päivä 100?

Ja se markkinointi. Kohdesegmentin valinnan jälkeen toivoisi, ettei markkinointi olisi yhtä hajutonta ja mautonta kuin Suomen Euroviisukappaleet. Lopuksi voisit viettää hetken miettien, miten kävi Euroviisuissa vuonna 2006, kun uskallettiin kerrankin tehdä jotain vähän eri tavalla…Hard rock!