Kävin viime viikolla mutkin Helsingissä kuuntelemassa Sosiaalinen media teollisuudessa -seminaaria. Wärtsilää, Nokiaa ja muita kuunnellessa tuli olo, että nyt on laitettava some-asiat nopeasti kuntoon, ettei juna jätä.

Seminaariin matkatessani pohdiskelin peruskysymystä: miksi yrityksen pitäisi mennä mukaan sosiaaliseen mediaan? Yleisin vastaus on, että tulevat työtätekevät sukupolvet ovat eläneet koko elämänsä kännyköiden, netin ja sosiaalisen median maailmassa ja yritysten on vastattava tähän huutoon saadakseen parhaimmat työntekijät leipiinsä. Näin järkeilin, kunnes kävin ennen tilaisuuden alkua keskustelun kahden miellyttävän ja fiksun rouvan kanssa.

Naisilla oli molemmilla juuri täysi-ikäistyneitä tai opiskelevia lapsia. Toinen kertoi, että olivat koko perhe lähdössä talvilomalla Keski-Eurooppaan laskettelemaan. Kesken lauseen naisen kännykkä soi. Soittaja oli hänen poikansa, joka kysyi, oliko tulevan lomakohteen hotellissa kuntosalia. Äiti yritti vihjaista, että poika voisi katsoa netistä. Lisäksi hän kertoi, että poika oli vähän aikaisemmin soittanut ja kysynyt, mihin aikaan lennot lähtevät. Ei ollut tullut mieleenkään katsoa netistä. Molemmat äidit vahvistivat, että nykynuorten on täysin utopistista odottaa löytävän omatoimisesti netistä mitään.

Jaahas. Että se siitä some-strategiasta sitten. Tästä kuitenkaan lannistumatta uskon, että myös teollisuusyritysten on oltava kehityksessä mukana. Sosiaalisessa mediassa piilee mieletön voima, kun se toimii oikein. Ja hinta on yleensä mitätön. Vain tyhmä jättää tällaisen tilaisuuden käyttämättä.

Joku suuruus on sanonut:

Ei yksin ihminen, eikä yksin tietokone voi olla maailman paras shakinpelaaja, mutta ihminen, jota tietokone avustaa, voi olla maailman paras shakinpelaaja.