Suomalainen business-kommunikointi on syvältä. Sähköposteja kirjoitetaan niin neutraalisti kuin mahdollista ja sen jälkeen vielä lievennetään kaikki vähänkin tunteita ilmentävät lausunnot. Sama beigenvärinen riskittömyys koskee työtodistuksia.

Suomessa työtodistuksen sisältöä määrittelee työsopimuslaki, jonka mukaan todistukseen merkitään työntekijän nimi, syntymäaika, työtehtävä ja työsuhteen kesto. Jos työntekijä erikseen pyytää, todistukseen lisätään myös syy työsuhteen päättymiseen ja arviointi työtaidosta ja käytöksestä. Euroopassa taas on tapana tehdä työtodistuksia, joissa tekstiä voi olla jopa useita sivuja. Suomalaisten työtodistukset eivät ole ulkomailla järin kovaa valuuttaa. Niukkaakin niukemmat tokarit voivat toimia jopa hakijaa vastaan uuden työpaikan hakutilanteessa.

Törmäsin aiheeseen kuluneena kesänä. Työllistimme mm. kolme kasiluokkalaista, joiden työtodistuksiin olisin ilman pyyntöä halunnut lisätä omat kommenttini. Olisin nimittäin mielelläni kiittänyt upeita, ahkeria, kohteliaita, fiksuja, (sanoinko jo ahkeria), omatoimisia, täsmällisiä ja reippaita nuoria, joihin tustustuimme kesän aikana. Olisin myös halunnut näin auttaa heitä saamaan jatkossakin haluamansa työpaikat.

Vaikka en päässyt antamaan sanallista arviota, toivon, että jonain päivänä saan toimia suosittelijana. Puhun mielelläni hyvän työntekijän puolesta. Tietysti myös huonot kokemukset kantautuvat eteenpäin, mutta tänä kesänä siitä ei tarvinut olla huolissaan.

Ymmärrän, että vapaiden sanallisten työtodistusten maailma saattaisi pian muuttua villiksi länneksi, mutta toisaalta olisi mahtava lukea hakutilanteessa eläväisiä ja hyvin kirjoitettuja työtodistuksia pelkkien päivämäärien sijaan.

Olisiko aika muuttaa vanha kulttuuri? Haluaisitko työpanoksestasi ja itsestäsi sanallisen arvioinnin tai olisitko valmis kirjoittamaan sellaisen pyydettäessä?