Suomalainen = kummajainen

Poikkesin kesäkuussa opintomatkalla Pietarissa. Se oli ensimmäinen matkani Venäjälle ja samalla keikalla heitettiin roskikseen lähes kaikki uskomukseni venäläisistä ja suomalaisista kauppakumppaneina.

Aloitetaan stereotypioilla. Mitä luulet, että venäläiset ajattelevat suomalaisista? Lista on aina samanlainen: suomalaiset ovat luotettavia ja tuotteet ovat kuuluisia laadustaan. EI. Totuus on se, että suomalaisuus on Venäjällä brändi lähinnä Pietarin alueella, eikä yhtään kauempana. Moskovassa on aivan turha brassailla suomalaisella laadulla. Kukaan ei tiedä, mistä puhut.

Venäläiset pitävät suomalaisia hitaina. Pakko myöntää: kun projekti alkaa, palastellaan se ensin välietappeihin, jotka siivutetaan pienempiin steppeihin, jotka tsekataan väliajoin palavereissa… Tällainen rassaa nopeita päätöksiä mielellään tekeviä venäläisiä, vaikka meistä tapa toimia step-by-step on äärimmäisen järjestelmällinen ja järkevä.

Venäläiset luottavat päätöksenteossa tunteeseen enemmän kuin järkisyihin. Tunteet näytetään helposti ja suomalaisten erittäin ilmeetöntä ja eleetöntä tapaa toimia vierastetaan. Venäläiset lähtevät mukaan sellaiseen, jonka näkevät tuottavan, oli se kuinka hullua tahansa.

Venäläiset uskovat kohtaloon ja sen johdatukseen lujasti. Esimerkki: kaveri saapuu joka päivä töihin myöhässä ja lorvailee työpaikallaan. Hän saa potkut. Kaveri uskoo – no question – että potkut olivat kohtalo ilman sen kummempia analyyseja.

Vaikka olemme maantieteellisesti lähellä Venäjää, olemme kansoina erilaisia: meillä on hyvin erilaiset historiat ja uskonto, jotka vaikuttavat merkittävästi kansalliseen identiteettiin. Jos haluat menestyä Venäjällä, toimi näin:

  1. Opettele kieli.
  2. Verkostoidu.
  3. Opi rakastamaan Venäjää sen itsensä takia.
  4. Suhteiden luominen on kaikkein tärkeintä!
  5. Muista aina hyvät tavat.
  6. Hauskanpito on sallittua.
  7. Huumorintaju on välttämättömyys.
  8. Ole valmis tekemään nopeita päätöksiä, kun on niiden aika.

Käännetään veistä haavassa vielä vähän enemmän. Olemme lähinaapuriin verrattuna hyvin erilaisia, mutta miten muu maailma sitten? Miksi tuntuu, että kaikki muut ovat niin erilaisia kuin me. Vastaus piilee Hofsteden kuvassa:

Hu huu Suomi!

National Cultures (Hofstede).

 

Muut eivät ole erilaisia kuin me, vaan me olemme erilaisia kuin muut. Siellä, missä kuvaajalla pisteitä on kaikkein tiuhimmassa, ei suomityttö samoile. Olisikohan sittenkin niin, että omaa käytöstään se on vaan muokattava, kun maailmalle lähtee?

Kategoria(t): Ei kategoriaa Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentointi on suljettu.