Maanantai 28.10.2013 klo 7.30. Lämpötila +8 C astetta. Ajan töihin ensimmäisenä syyslomanjälkeisenä aamuna hämärässä, vesisateessa. Kellot on juuri käännetty talviaikaan.

Tien poskessa hyppelee ja tanssahtelee pieni tyttö reppu selässään, pinkki sateenvarjo kädessään. Hän pyörittelee varjoa ja näyttää maailman iloisimmalta. Hänkin on juuri palannut syyslomalta ja on matkalla kouluun. Hämärässä. Vesisateessa. Ja talviajassa. Tanssien?

Olisi mahtavaa mennä tuolla fiiliksellä päivästä toiseen. Tai edes joskus. Mietin, missä vaiheessa ihmisen elämää yltiöpositiivinen ja huoleton olotila loppuu. Kun pitää täyttää itse oma jääkaappinsa? Kun nimi on pankin asuntolainapaperissa? Kun raskaustesti näyttää plussaa? Kun auto hajoaa seitsemännen kerran samana vuonna? Kun yt-neuvottelut osuvat omalle kohdalle?

Tämän hetkisessä yhteiskunnassa vain suorituksilla ja tuloksilla on väliä. Niskan takana hengittää koko ajan ajatus siitä, että ainoastaan suorituksesi tekevät sinusta jotain. Tuloksia ja näyttöjä vaaditaan yhtä lailla työssä käyviltä kuin kotiäideiltä ja -isiltä.

Kun pelkästään suoritukset ja tulokset merkitsevät, loppuu tekemisestä ilon lisäksi luovuus. Se on mielestäni suurempi uhka kehitykselle kuin tulosten huononeminen. Ilman luovuutta ja mielikuvitusta kilpailuedut ja uudet ratkaisut jäävät keksimättä. SITTEN ovat tuloksetkin huonoja.

Toivoisin, että jokainen pystyisi silloin tällöin tavoittamaan sen tunteen, kun hyppeli kouluun ojan pohjia myöten vain, koska se oli hauskaa. Ihan arkisiakin asioita voi toteuttaa uudella tavalla tai jopa tehdä hypyn tuntemattomaan. Tottahan toki tiellä on helpompaa, siistimpää ja hyväksyttävämpää kävellä, mutta mistä tiedät, mikä aarre mudasta voi löytyä.

Ja nyt tullaan siihen kysymykseen, kenellä on rohkeutta tehdä asiat uudella tavalla, hypätä tuntemattomaan ja asettaa itsensä alttiiksi muiden arvostelulle. Kuka määrittelee, onko uusista asioista alati innostuva naiivi vai nerokas?

Jos saisin toivoa kaikista maailman ominaisuuksista omalle lapselleni vain yhden, se olisi luovuus. Kovana kakkosena olisi positiivinen asenne. Niillä nimittäin selviää melkein mistä vaan.

P.S. Yläasteen matikankokeesta ei selvinnyt luovuudella, kokeiltu on.