Minnan kova koulu

Olemme saaneet Ferroplanille vieraaksemme erittäin teräviä teinejä eli fiksuja kasiluokkalaisia pariinkin otteeseen. Näin ollen en ollut paniikissa, kun minun piti mennä yläasteelle esittelemään Orin hampaissa-yritysideakilpailua.

Orin hampaissa on Orimattilan Yrittäjien ja 4 H-yhdistyksen yhteishanke, jossa yrittäjyyden iloista sanomaa viedään kilpailun muodossa yläasteen kasiluokkalaisille. Kilpailu on paikallinen versio kansainvälisistä Leijonan luolasta tai Shark Tankista. Oppilaiden tehtävänä on keksiä pienryhmissä liikeidea ja viedä se mahdollisimman lähelle valmista yritystoimintaa seuraavien kuukausien aikana.

Vaikka en ollut paniikissa, vähän perusteellisempi valmistautuminen olisi ollut paikallaan, koska meikänaiselle pistettiin luu kurkkuun heti ensimmäisen ryhmän kohdalla.

Porukan astuessa sisään luokkaan reput ja tuolit lentelivät kilpaa. Kirosanat halkoivat ilmaa ja verhot lähes irtosivat ikkunoista. Siinä vaiheessa kuitenkin vielä nauratti. Minulla kun on kotona 3- ja 5-vuotiaat pojat, ajattelin, että 14-15-vuotiaat ovat helppoa kauraa.

Kun tuli minun vuoroni esiintyä, en kuullut sanaakaan omasta puheestani, koska päälleni huudettiin niin kovalla äänellä. Kun sain esitettyä jonkun kysymyksen, vastaus kuului: “Mitä se sulle kuuluu?!”. Haluan korostaa, ettei koko luokka käyttäytynyt näin, mutta 2-4 henkilön panos riitti terrorisoimaan tilaisuuden tehokkaasti. 45 minuuttia myöhemmin minä olin tuskanhiestä märkä, yksi oppilas oli purskahtanut itkuun ja ryhmä Rämän mielestä Orimattilaan pitäisi perustaa jäähalli ja bordelli.

Toinen oppilasryhmä oli hmm… vähemmän haastava ja heidän kanssaan käytiin hyvää keskustelua liikeideoista. Siellä analysoitiin jo jälleenmyyjänä toimimista: kuinka halvalla ostetaan ja millä hinnalla myydään, laadittiin markkinointikampanjoita ja toimintasuunnitelmia, hienoa!

Päivän pääteeksi olin lievästi järkyttynyt saamastani kohtelusta. Koska kohtalo on ilmeisesti omasta mielestään hauska heppu, se heitti kauppareissulla eteeni vanhan yläasteen opettajani, jolle olin soittanut suutani koulun penkillä 17 vuotta sitten. Muistan, että opettaja sanoi minulle, että olen näsäviisas. Pakko myöntää, niin varmaan olinkin.

Oli aivan siinä ja siinä, etten tarttunut opettajaa hihasta, kertonut päivän kokemuksistani ja pyytänyt anteeksi huonoa käytöstäni koulussa. Miksi en tehnyt sitä, en tiedä. Rohkeus kai petti.

Nostan kädet pystyyn, opin läksyni, oikeasti!

Saamani opetuksen lisäksi ymmärsin, miten loistava tilanne on joutua kasien eteen esiintymään. Sinne on aivan turha mennä PowerPointtien kanssa patsastelemaan. On oltava aito, rehellinen itsensä ja kerrottava jotain oikeasti kiinnostavaa. Sinut ja sanomasi arvioidaan alle kolmessa sekunnissa. En kuvitellutkaan olevani valmis esiintyjä, mutta kova oli koulu. Opittavaa riittää!

P.S. Menen huomenna taas tapaamaan kullannuppuja koululle; tällä kertaa laadimme jo liiketoimintasuunnitelmaa. Saas nähdä kuinka naisen käy! Kerron kuulumiset, kun pöly on laskeutunut sotatantereella.

Kategoria(t): Ei kategoriaa Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin Minnan kova koulu