Viime viikolla toteutui bloggarin toinen pitkäaikainen haave: pääsin kolumnistiksi uudistuneeseen Yrittäjä-lehteen (suuri kiitos luottamuksesta päätoimittaja Kimmo Koivikko!), jossa julkaistiin seuraava artikkeli. Olkaas hyvät!

Oli tarkoitus kirjoittaa yrittäjyydestä naisnäkökulmasta. Tämä aiheutti välittömästi kiemurtelua työtuolissa, kynsinauhojen nyppimistä ja hermostunutta huokailua. Audi-miehen kauhea kohtalo välkkyi kuvina mielessä. Sysäsin ongelman harteiltani ja heitin aiheen ruodittavaksi Futuro-nimiseen yrittäjäporukkaan, jossa toimii miehiä ja naisia eri toimialoilta.

Ja huh! Vika ei ollutkaan minussa, vaan on havaittavissa yleinen ärsyyntyminen nais-etuliitteen käyttöä sekä naisten ja miesten töiden jakoa kohtaan. Ryhmässä kyseltiin, että onko niitä miesten töitä enää olemassakaan? Eräs miehisellä alalla toimiva yrittäjänainen kertoi, ettei ole kohdannut urallaan vaikeutta tai onnistumista, joka olisi johtunut vain siitä, että on nainen. Toinen kommentoi, että ehkäpä nämä sukupuolelleen epätyypillisellä alalla toimivat henkilöt menestyvät jopa paremmin kuin verenpunaisella merellä seilaavat yrittäjäkollegansa.

Jos palataan totisiin tilastoihin, totuus on, että joillakin aloilla toimii enemmän naisia ja toisilla miehiä. Eräs futurolainen kysyi, onko kukaan ostanut autoa naispuoliselta autokauppiaalta. Hiljaista oli. Tietyt alavalinnat ovat edelleen vahvasti jakautuneet, vaikka pientä vaihtelua löytyykin alalta kuin alalta. Ja onko siinä mitään vikaa? Ei kai, mutta ongelmat alkavat, kun aletaan puhua asenteesta.

Yrittäjiä valmentava ja kouluttava henkilö kertoi, että on olemassa joitakin ominaisuuksia, jotka leimaavat yrittäjänaisia. Turhan moni lähtee yritystoimintaan minimaalisin tavoittein ja panostuksin sekä olemattomin odotuksin. Lähdetään liikkeelle ”puuhastellen”. Kaikessa säästetään, hinnoitellaan alakanttiin ja mahdollisimman paljon yritetään tehdä itse. Tästä seuraa lamaannuttavan hidas startti ja pahimmassa tapauksessa jopa totaalinen väsyminen. Kaikkia edellä mainittuja ominaisuuksia löytyy myös miehistä, mutta heitä useammin naisilla tuntuu olevan hieman anteeksipyytävä asenne niin työhön, yrittämiseen kuin koko elämään. Miksi?

Anteeksipyytävä asenne on ulkopäin opittu asia. ”Sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista… niistä on pienet tytöt tehty”. Naiset noudattavat rooleja, jotka ovat lapsuudessaan oppineet. He ovat huolenpitäjiä, tukijoita tai auttajia sitoutuen enemmän muiden tarpeiden täyttämiseen kuin omien esilletuomiseen. Tytöille opetetaan pienenä, että hiljainen käytös on oikein ja tämä tapa viedään mukana myös työelämään. Valitettavasti siitä vain ei saa minkäänlaista palkintoa.

Noustakseen asennekuopasta yrittäjän kuin yrittäjän täytyy lopettaa anteeksipyytely. Sen jälkeen pitää asettaa liiketoiminnalle rohkeammat tavoitteet ja ottaa kokonaisuudessaan reippaampi ote yritystoimintaan. Jos perinteinen nais- tai miesvaltainen ala ei tunnu omalta, siihen on varmasti hyvä syy: maailma on täynnä mahdollisuuksia, jos ei anna itsensä lukkiutua stereotyyppisiin, ulkoapäin tuleviin odotuksiin. Yrittäjävalmentaja kertoi yrittäjänaisesta, jonka oli käskenyt seitsenkertaistaa liikevaihtotavoitteensa. Nainen oli ensin pelästynyt, mutta todennut vuotta myöhemmin, että ”Tämähän kävi lopulta helposti”.

Eleanor Rooseveltin sanoin: ”Kukaan ei voi aiheuttaa sinussa alemmuudentunnetta ilman omaa suostumustasi”. Ja tämä pätee kaikkiin. Naisiin, miehiin, jokaiseen ihmisenä.