Suomen kilpailukykyä, sen puutetta ja takaisinsaamista on tullut analysoitua ja mietittyä viimeaikoina runsaasti. Taas kerran lähdin pyörittelemään ajatusta aiheesta, kunnes mieleeni välähti, että pitäisi varmaan lopettaa koko miettiminen.

Aika usein tulee istuttua palaverissa, jossa todetaan, että: “Mietitääs vähän”. Kärsivällisyys ei ole ykköshyveeni, joten minulla alkaa siinä kohtaa tuoli polttaa takapuolta ja tuskanhiki nousta kainaloihin. Varsinkin, kun kuulin jutun kansainvälisestä toimijasta, joka oli kieltäytynyt kokonaan toimimasta skandien kanssa, koska projekteissa kuluu liikaa aikaa suunnittelemiseen, pohtimiseen, analysointiin ja miettimiseen.

Tämän pitäisi saada isot hälytyskellot soimaan meidän päissämme. Vai olisiko paikallaan tehdä asiasta ensin pieni kysely (että kaikkien mielipiteet on varmasti otettu huomioon), piirtää piirakkakuvio ja järkätä muutama syväluotaava palaveri.

Kisaa muiden maiden kanssa voisi kuvata klassisella juoksukilpailulla, jossa me – pelkään pahoin, vasta asettelemme askelmerkkejä radan varteen, kun kilpakumppanimme ovat jo pitkällä edellä. Heidän saamisensa kiinni siinä kohtaa, kun me pääsemme liikkeelle, saattaa olla myöhäistä.

Pitäisikö siis tarttua lenkkareihin vähän aikasemmin ja pinkaista radalle, vaikka suunta ei olisi ihan selkeä. Onko toimiminen ennen miettimistä turhaa riskinottoa ja rämäpäistä kärsimättömyyttä? Vai onko se rohkeutta kokeilla jotain, missä piilee mahdollisuus?

Tilanteessa tasapainoillaan riskin ja riskin välillä. Riski numero yksi on se, että kun lähdetään pimeään juoksentelemaan, saattaa suunta hämärtyä ja sattua törmäyksiä. Riski numero kaksi on se, että kun ei päästä edes juoksuradalle samaan aikaan kuin muut kisaajat, ollaan ulkona kisasta ennen kuin se alkoikaan.

Mielestäni meidän pohjoisten asukkien on aika karistaa hileet jäsenistä ja lähteä rohkeasti kisaan mukaan. Aina ei tarvitse ihan tarkkaan tietää, mihin ollaan menossa. Riskiä voi ottaa; vaihtoehtoja kokeilla, ideoida ja hersytellä, kunhan se otetaan tietoisesti. Silloin ollaan valmiita myös äkillisiin suunnanmuutoksiin.

Pimeässä kannattaa joskus juoksennella, koska se on parempi vaihtoehto kuin luovutusvoitto. Kun päivä kirkastuu ja nähdään, kuinka pahasti ollaan radalta sivussa, voidaan aina tehdä nopea korjausliike. Pääasia on olla liikkeellä.

Lopetetaan miettiminen ja ryhdytään tekemään!