Istuin neuvottelupöydässä venäläisten kanssa. Heillä oli suuria suunnitelmia. Venäläiset sanoivat, että haluavat voittaa kilpailun tavoittelemallaan alalla tai tarkemmin ajateltuna toimia niin, että kilpailijaa ei ole ollenkaan. Todennäköisesti näin myös tapahtuu.

Mistä hitosta tuollainen itsetunto kumpuaa? Miksi en kuule suomalaisten sanovan samoja sanoja neuvottelupöydässä? Onko itsetunnolla käytännön merkitystä? Ja mitä itsetunto oikeastaan tarkoittaa?

Wikipedia määrittelee itsetunnon näin:

Itsetunto eli omanarvontunto tarkoittaa tietoisuutta omasta arvosta, itsekunnioitusta. Itsetunto ei liity välttämättä juurikaan siihen, kuinka menestyksekäs ihminen tosiasiassa on, vaan kysymys on oman itsensä hyväksymisestä ja omiin mahdollisuuksiin uskomisesta.

Heikko itsetunto altistaa ongelmille, kun taas ihminen, jolla on vahva itsetunto, selviää helpommin takaiskuista.

Ei ihan huono lähtökohta businessmielessä. Itsetunto ei tarkoita suoraa menestystä, mutta vankkaa uskoa omiin mahdollisuuksiin. Hyvällä itsetunnolla selviää takaiskuista nopeammin. Lisäisin määritelmään sen, ettei koko ajan mietitä sitä, mitä muut itsestä ajattelevat.

Penkaisin seuraavaksi aihetta hakusanoilla suomalainen itsetunto. Vastaukseksi sain listan suomalaisten huonon itsetunnon myyttiä käsitteleviä artikkeleita. Julkaisuissa kehotettiin lopettamaan jauhaminen suomalaisten huonosta itsetunnosta, koska meidän itsetuntomme on ihan yhtä hyvä kuin muidenkin eurooppalaisten tai kenen tahansa.

Hienoa! En halua muuta kuullakaan, mutta miksi silti jää tunne, että jotain korjattavaa asiassa on. Suomalaiset ovat luonteeltaan ujoja ja varautuneita, mutta lisäksi syvälle sieluun on liimattu pikaliimalla “Mä oon vaan tällainen” -mentaliteetti. Sitä ei välttämättä edes tiedosteta, se vaan kuuluu asiaan. (Esimerkki: Kahvipöytään on leivottu kahdeksaatoista herkkua kolme päivää ja kun vieraat kehuvat, sanotaan: “Jotain vaan pientä tein, eihän tää nyt ole mitään, kaikki on varmaan epäonnistuneet, kattokaa kun toi kakkukin on ihan vino ja hyydykekin valui siitä päältä pois”. Esimerkki 2: Joku kehuu uusia vaatteitasi, niin vastaat: “No nää nyt on vaan jotku vanhat, jotka ostin viime kesänä alesta Robbarista, kato kun tää pussittaa tälleen rumasti täältä selästä”).

Ihmisen olisi syytä olla itsensä paras kaveri, mutta sen sijaan puhumme usein itsellemme rumemmin kuin kenellekään muulle. Kun itselleen sanoo tarpeeksi usein: “En mä osaa, olen ruma, en mä pysty”, niin ne asiat menevät. Kun oikein vakaasti päättää olla ruma ja tyhmä, siinä sitä pysytään sitten loppuelämä. Omat uskomukset itsestä rajoittavat meitä enemmän kuin mikään muu.

Ollaksemme itsevarmoja ja sitä kautta uskottavia myös neuvottelupöydissä olisi saatava peliin vähän lisää munaa. Joka käänteessä ei kannata olla supervaatimaton ja pelata varman päälle. Muuten loppuu pelit siihen. On tehtävä asennemuutos (joka lähtökohtaisesti on aina ihan helppo nakki, eikö vaan).

Projektin nimi on Usko itseesi. Aloita se heti ja tee seuraavat harjoitukset:

1. Kiitä kehuista. Siinä ne ohjeet tulivatkin samalla. Kun joku kehuu sinua ihan millä tavalla tahansa, ei oteta päälle oravailmettä, nosteta käsiä pystyyn ja todeta “Mä oon vaan tällanen”, vaan sanotaan reippaasti “Kiitos!”
2. Näe itsesi. Valitse mielessäsi joku uskomus itsestäsi. Mieti, millaista elämäsi on viiden vuoden kuluttua, jos se uskomus ei muutu. Tämän jälkeen mieti, millaista elämäsi on viiden kuluttua, jos tämän uskomuksen saa kumottua. Kumpaa elämää haluat elää?