Juttelin myyjiemme Antti Viljasen ja Pauli Räihän kanssa lounaspöydässä huolintaliikkeiden värikkäistä toimintatavoista. Tositarinat ovat sepitteitä kummallisempia.

Pauli kertoi lähetyksestä, joka piti toimittaa asiakkaalle kiireellä. Asiakkaalle oli luvattu, että toimitus on perillä seuraavana aamuna. Rekka lähti pihastamme illalla. Aamun koittaessa asiakas soitti savuavan kävyn katkuisen puhelun:

– Toimitus ei ole tullut perille, olette valehtelijoita koko sakki.

Pienen selvittelyn jälkeen kävi ilmi, että rekka oli ajanut talviliukkailla ojaan, mutta kenellekään ei ollut ilmoitettu tapahtuneesta.

Pauli kertoi vielä toisen tositarinan. Odotimme kiireellistä komponenttien toimitusta. Saimme kuulla, että tavara oli saapunut satamaan monta päivää sitten, mutta yksikään rekka ei huolinut lastia kyytiin. Tavara kun oli erikoisen pitkä ja vähän vaikeasti lastattava, yksikään kuski ei halunnut ottaa sitä kyytiin. Helpoimmat lähetykset pääsivät kyytiin ensimmäisinä.

Antti kertoi seuraavan tarinan. Lähetimme toimituksen asiakkaalle toiselle puolelle Suomea. Kuljetus lähti meiltä mallikkaasti, mutta myöhemmin asiakas soitti ja kysyi, miksi tavaraa ei näy. Kävi ilmi, että toimitettu tuote oli yksinkertaisesti kadonnut matkalla, eikä sitä löytynyt mistään. Teimme uuden tuotteen ja lähetimme sen asiakkaalle. Puoli vuotta myöhemmin asiakas lähti ajamaan kotipaikkakunnaltaan kohti Orimattilaa ja Ferroplania. Matkan keskivälissä, erään pellonlaidassa häntä kohtasi yllättävä näky: tavara, joka oli kadonnut kuusi kuukautta sitten. Kuljetusliike oli purkanut kyseisessä kohdassa lastiaan ja jotain oli jäänyt jälkeen.