Ystävämme Aasiasta

Jätteenkäsittelylaitoksen rakentaminen Vietnamiin vaatii muutakin kuin tehtaansuunnittelu- ja koneenrakennustaitoja. 14 henkilön delegaatio Vietnamista vieraili Suomessa ja Ferroplanilla toissa viikolla.

 

Toimistokin sonnustautui vieraita varten.

 

Seurue lensi Vietnamista Wieniin ja sieltä Helsinkiin. Tämän jälkeen delegaatio vieraili Espoossa, Lahdessa, Orimattilassa ja Turussa, josta matka jatkui laivalla Tukholmaan ja sieltä edelleen lentäen Pariisiin. Tämän jälkeen alkoi kotimatka kohti Vietnamia ja Saigonia. Vieraille oli suunniteltu aikataulu ja ohjelma lähes minuuttitasolla: päivittäiset ruokailut menuineen, kiertoajelut eri kaupungeissa, tehdasvierailut, ministeriövierailu ja tietenkin normit hotellit ja muut.

 

Aulassa vieraita odotti tervetulotoivotus tutulla kielellä.

 

Viikon kuluessa aasialainen mielenmaisema alkoi tulla tutuksi: lähes päivittäin muutimme jotakin aikataulua, suunnitelmaa tai ainakin ruokapaikkaa. Länsimainen ruoka ei aina herättänyt vieraissa suurta innostusta (paitsi poro) ja kiinalaiset ravintolat olivat kovassa huudossa. Ravintolassa syödessämme vietnamilaiset nostivat ensimmäisenä pöytään kotoa tuodut, kuivatut chilipalot ja chilijauheet, joiden keralla siianmätimousse ja jopa pottumuusi menivät alas. Peruna on Vietnamissa köyhien ruokaa, joten suomalaisten kymmenet pottuvariaatiot eivät saavuttaneet suurta suosiota. Riisiä tilasimme kerran, mutta sekin on vääränlaista, irtonaista pitkää riisiä.

 

Lounaalla Suomenlinnassa.

  

Kyselimme vierailta käsityksiä suomalaisista. Ensimmäinen mieleen tullut asia oli Jari Litmanen. Vietnamilaisten käsityksen mukaan suomalaiset nukkuvat paljon. Tämä johtunee pitkästä ja kylmästä talvesta, jolloin he ajattelivat meidän olevan vähän kuin talviunilla. Samaan hengenvetoon vieraat ihmettelivät, miksi syntyvyys on Suomessa kuitenkin niin alhainen.

Eroja maidemme ja niiden kansalaisten välillä tuntui olevan. Suomenlinnassa vieraillessamme sää oli epävakainen. Minä olin varustautunut kolmella paidalla ja kaulaliinalla. Vietnamilaiset eivät olleet kuvitelleet, että Suomessa olisi kesälläkin koleaa. Kun aurinko sitten iltapäivällä näyttäytyi, minä hyppäsin heti aurinkoon ja käänsin kasvoni lämpöä kohti; jokainen lyhytkin vilahdus auringosta on saatava talteen. Vieraamme taas kotona kuumaan kyllästyneinä valitsivat heti puiden varjon ja pysyivät poissa auringosta.

 

Suomenlinnan maisemissa.

  

Yhtäläisyyksiäkin löytyy. Eräs delegaation jäsen sanoi, että vietnamilaisia ja suomalaisia yhdistää ymmärrys siitä, millaista on asua suurvallan, ison maan naapurissa. Pieni Suomi Venäjän kyljessä muistuttaa paljon – niin maantieteellisesti kuin historiallisestikin Vietnamia Kiinan rajanaapurina.

 

 

Toimitusjohtajat Pentti Patosalmi (Ferroplan Oy) ja Nguyen Van Thien (Biwase Ltd.) tehdaskierroksella Ferroplanilla Orimattilassa.

 

 

Vieraat muistivat ferroplanilaisia upeilla lahjoilla.

 

 

Lahjoja kaukomailta.

 

Siinä se: vaikka tavat ja kulttuuri eroaisivat toisistaan kuin yö ja päivä, ihmisiä eri puolilla maailmaa yhdistävät ajatukset ja yhteiset kokemukset. Minä tiedän nyt, että minulla on Vietnamissa ystäviä, joiden luokse olen tervetullut. Kiitos vierailusta – Cảm ơn! Toivottavasti näemme vielä!

 

Kategoria(t): Ei kategoriaa Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentointi on suljettu.