Yrittäjyydestä on höpötetty tässä blogissa ja muissa vieläkin enemmän viime aikoina. Kovaäänisimpiä ovat tietenkin yrittäjät itse, mutta nyt meille kaikille tarjoutuu ainutlaatuinen tilaisuus kuulla ajatuksia yrittäjyydestä sellaiselta henkilöltä, joka pohtii yrittäjyyttä mahdollisena urana, miksi edes harkita yrittäjäksi lähtemistä:

“Onneksi minulla on vapaus valita kahdesta ääripäästä toinen: Isäntä, pitää hanskat lapiossa ja osoittaa heinähangolla, minkä kukon vuoro on kiekua tunkiolla. Renki, tekee niin kuin sanotaan, lapioi lietettä sinne, minne on määrätty ja juuri niin kauan kuin on tarvis, eikä hänen tarvitse pohtia, minkä kukon vuoro tänään oli kiekua vai oliko joku niistä liian väsynyt aamulla seisoakseen muutaman tunnin vai oliko kukon vuoro hautoa kanan munimia tipuja valkoisissa kalkkisissa kuorissaan.

Kummastakin hahmosta löytyy omat hyvät ja huonot puolensa. Renki tekee niin kuin määrätään, ja kun ilta alkaa hämärtyä ja määräykset ovat päivältä loppu, alkaa oma vapaa-aika ja saa vapauden valita, miten iltansa viettää. Ehkä hän lähtee tänään soutelemaan veneellä läheiselle järvelle ja hakee naapuripitäjästä Maijan mukaansa. No entäs isäntä? Isäntä määrää töitä tarpeen mukaan, pyytää naapuritilan renkiä tuomaan riittävästi kiviä, jotta omalle rengille riittää töitä vielä seuraavanakin päivänä. Isäntä ottaa viime kädessä vastuun oman renkinsä tekemisistä. Kun renki lähtee kotiin, isäntä kerää vielä lipaston ylälaatikosta aamuksi veronkeräilijöille omansa ja pohtii, kuka huomenna saa olla kukkona tunkiolla. Isäntä tekee töitä, jotta saa pitää perheensä ja renkinsä leivän syrjässä kiinni.

Yrittäjänä toimiminen pitää sisällään valtavan määrän riskejä, mutta toisaalta samalla vapauksia. Riskejä on niin taloudellisia kuin henkiseen hyvinvointiinkin liittyviä. Itse kuitenkin pidän suurimpana riskinä yrittäjänä toimimisen epävarmuutta, joka muodostuu taloudellisesta epävarmuudesta ja elämänrytmin puuttumisesta sekä suuresta vastuusta ja velvollisuudesta. Jokainen päivä voi vaikuttaa tuleviin päiviin, viikkoihin ja vuosiin positiivisesti tai negatiivisesti. Tuntemattomassa on jotain kiehtovaa, mutta mitä sitten, kun siitä tulee arkipäivää? Tässä vaiheessa kysytään kanttia, kun ei tiedetä, mitä huominen tuo tullessaan, ehtiikö ajoissa nukkumaan ja tehdä kotityöt, jotka pitäisi tehdä.

Itse henkilökohtaisesti pidän enemmän renkinä olemisesta: työpäivällä on alku ja sillä on loppu, työssä viettämästä ajasta saan korvauksen silloin, kun sopimuksessa lukee, minun ei tarvitse iltapalaksi miettiä ja pohtia, kuinka mikäkin yrityksen ongelma ratkaistaan.

Yrittäjänä toimimisen epävarmuus on suurin syy siihen, miksi minä en ryhdy yrittäjäksi. Toinen syy on varmaan se, että minulta puuttuu idea, joka vastaisi kysyntään. Tarve syntyy kysynnästä ja yritykset pärjäävät vastaamalla kysyntään tarjonnallaan. Se, miten hyvin nämä kaksi asiaa saa kohdakkain, on yhtä kuin yrityksen menestys. Tai näin minä ainakin asian ymmärrän. Jos ajatellaan asiaa esimerkiksi toimistopalveluiden kannalta, näkisin, että kaikki ideat on jo käytetty: matkajärjestelyt hoitaa matkatoimisto ja asiakastarjoilut järjestää pitopalvelu. Mitä sellaista minä voisin tarjota, jota kukaan muu ei olisi jo tehnyt? Maailma, nykyään internet, on pullollaan kaiken maailman palveluita ilmaiseksi, joten miksi ihmeessä tarvittaisiin palvelua palvelulle, joka on jo olemassa ja saattaa olla jopa ilmaista?

Yrittäjänä toimimiseen on toki muitakin keinoja kuin ryhtyä elättämään itse itseään huikealla liikeidealla. Palveluntarjoajia, jotka laskuttavat puolestasi mitä ikinä onkaan tarve laskuttaa. Itse ei tarvitse huolehtia veroista tai sosiaalimaksuista, koska kyseinen yritys hoitaa ne puolestasi. Ulkopuolelle asia näyttää siltä, että olet ansiotyössä kyseisessä yrityksessä. Hieno ja erinomainen ajatus madalluttaa yrittäjyyteen ryhtymisen kynnystä. Jopa minä voisin kokeilla palvelua, vähän niin kuin tuurata isäntää kivientilausmatkan aikana.”