On tullut kirjoitettua paljon ryhmässä toimimisen puolesta DT:n äiskänä ja parveilun kannattajana. Jouduin kuitenkin miettimään hehkutustani uudelleen luettuani tämän talouselama.fi:n uutisen:

 

Monilla työpaikoilla yritetään keksiä uusia ideoita ryhmissä. Se ei kuitenkaan kannattaisi, kertoo Harvard Business Review.

800 ryhmän meta-analyyttinen tutkimus näytti, että ihmiset keksivät enemmän uusia ideoita kun he eivät työskentele muiden kanssa.

Erityisen hankalaa ideoiden heittely on suurissa ryhmissä.

Ryhmäideoinnissa on neljän tyyppisiä ongelmia:

1. Vapaamatkustaminen. Ihmiset luottavat siihen, että muut tekevät hommat eivätkä jaksa vaivautua.
2. Ahdistuneisuus. Ihmiset huolehtivat ryhmän muista ihmisistä tai heidän ajatuksistaan. Kun ryhmän jäsenet luulevat, että muut ryhmäläiset ovat heitä parempia, heidän suorituksensa heikkenee.
3. Taantuminen keskiarvoon. Kaikista taitavimmat ryhmän jäsenet perääntyvät ja taantuvat keskiarvoryhmäläisten tasolle. Heidän hienot ideansa jäävät siis esittämättä.
4. Tuotannon tulppaaminen. Ryhmässä ihmiset voivat esittää vain yhden idean kerrallaan jos haluaa että muut kuulevat sen. Mitä suurempi ryhmä, sitä vähemmän ideoita sen jäsenet esittävät.

Oli pakko jäädä miettimään, heivataanko kaikki talon ryhmätyöt vai olisiko vain paikallaan katsoa peiliin ja tehostaa toimintaa. Jos tutkimus pitää paikkansa, tulisi mielestäni seuraaviin asioihin kiinnittää entistäkin enemmän huomiota:

1. Vastuu. Ryhmään tulee valita henkilöitä, jotka ottavat vastuun ryhmässä toimimisesta. Mitään vapaamatkustamista ei kannata katsella yhtään, vaan lisäarvoa tuottamaton kivireki saa lähteä mieluiten mahdollisimman nopeasti.
2. Luottamus. Kestää aikansa, ennen kuin ryhmä pääsee tilaan, jossa sen jäsenet luottavat toisiinsa, ovat avoimia, eivätkä ahdistu. Tähän auttaa aika ja se ensimmäinen kunnon tappelu, jonka jälkeen ilmapiiri ei ole enää tekokohtelias ja varautunut.
3. Upgrade! Miksi ei lähdettäisi siitä, että kaikki voivat nostaa tasonsa ryhmän taitavimpien tasolle? Sitä paitsi kaikilla on omat vahvuutensa, joista voi toisilta oppia. Ryhmän jäsenten valinnassa on oltava valppaana, että kaikilla on kaikille jotain annettavaa. Ei ryhmään kannata valita mitään “keskiarvoja”, vaan huippuja!
4. Size matters. Ihan samaa mieltä tästä. Väitän, että jo yli viiden hengen ryhmän on toimittava todella hyvin, että kaikki pääsevät tasapuolisesti ääneen. Kymmenen hengen ryhmä on jo täysi pullansyöntikokous.

Mitäs sanotte, heitetäänkö ryhmät roskiin?