Oletko ollut joskus huonossa suhteessa? Tarkennan, että puhun liiketoimintasuhteesta. Huonossa suhteessa osapuolten tasapaino on jotenkin vinksallaan. Vaikka alihankkija- ja päämiesroolit kuuluvat liiketoimintasuhteeseen, homma ei toimi niin, että toinen päätyy projektin päätteeksi kuolleena maakuoppaan. Tai toimii se hyvin lyhyen aikaa, mutta ei pitkällä tähtäimellä.
Olen kuullut yrityksistä, joiden ostajat saavat bonusta, jos saavat sopimussakot alihankkijalta. Olen kuullut myös yrityksistä, jotka hinnoittelevat viivästyssakot hintaan, koska jos parempi työmaa ilmaantuu, voidaan jättää ensimmäinen työmaa kesken maksamalla sopimussakot, jotka asiakas on jo maksanut.
Kuulostaako hyvältä suhteelta? Kumppanuudelta?
Minusta kuulostaa siltä, että tuolla tavalla eivät tienaa muut kuin lakimiehet.
Elämme hyvin perinteisellä toimialalla. Messujen nimi on Alihankintamessut edelleen vuonna 2021 ja on ensi vuonnakin. Se kertoo toimintatavasta, jolla on menty niin kauan kuin teollisuutta on ollut olemassa. Nopea uudistuminen ei meinaa mahtua samaan lauseeseen koneenrakennuksen kanssa. (Mahtui kuitenkin). Jo aikaa sitten yhdeksi trendiksi on tunnistettu kumppanuuksien rakentaminen, mutta aivan räjähdysmäisesti se ei ole vielä lyönyt itseään läpi.
Viime aikoina kumppanuus ja strateginen kumppanuus ovat kuitenkin putkahdelleet eri yhteyksissä esiin. Joko on kumppanuuden kevät vai paleltuvatko liian aikaiset taimet ensimetreille?
Haluan tietysti heittäytyä kumppanuuteen ihan kokonaan, mutta mietitään hetki, mitä se tarkoittaa. Nando Malmelinin kirjan Radikaali uudistuminen mukaan se tarkoittaa yritysten välistä toimintaa, jossa uusia ideoita ja käytäntöjä kehitetään yhdessä. Toimialan ulkopuolisia uhkia ja mahdollisuuksia tarkastellaan ja ennakoidaan molempien kiikareiden läpi. Tiiviissä yhteistyössä kumppanit voivat hyödyntää toistensa osaamista ja näkemyksiä ja luoda uutta liiketoimintaa. Rahana kumppanuus tarkoittaa jopa 20 – 30 %:n kustannusetua. Tällainen yhteistyö voi muodostua kilpailueduksi, hyödyttää molempia osapuolia.
Kumppanuuden ruudussa yhteistä polkua on takana sen verran, että tiedetään, mitä mikäkin maksaa, ja että hommat tulee hoidettua molemmin puolin sovitusti. Jonkinlainen perustoimitus- tai kauppasopimus on tehty, joten aikaa ei kulu paperinpyörittämiseen. Ennen kaikkea se tarkoittaa molemminpuolista luottamusta. Aikaa ja energiaa ei hukata perusasioista vääntämiseen, vaan ne voidaan käyttää yhteisen bisneksen löytämiseen.
Kumppanuus edellyttää, että kumppaneilla on samankaltainen arvomaailma ja halu toimia yhdessä. Kumppanit menevät eteenpäin rinnakkain, samaan suuntaan, eivät köydenvetoa käyden. Tämä haastaa perinteisen päämies – alihankkija –kuvion. Valta ja vastuu hyvästä yhteistyöstä kuuluvat molemmille. Joskus on kysyttävä itseltään, haluanko olla oikeassa vai onnellinen.
Olen alkanut tehdä Ferroplanille listaa strategisista kumppaneistamme, niin toimittajista kuin asiakkaista. Listalle pääsyyn on vain yksi kriteeri. Kysyn, voiko tähän yritykseen ja sen ihmisiin luottaa. Jos kyllä, sylimme on avoin.
Mietin, jos kumppanuus lyö itsensä läpi, muuttuvatko Alihankintamessut Kumppanimessuiksi?