Sähköpostioksennus

Sähköposti syytää tarjouskirjeitä ja ostokehoituksia nopeammin kuin metri sekunnissa liikkuva kouruhihnakuljetin massatavaraa. Sitä mukaa, kun napsuttelet peruuta tämä uutiskirje –namiskoja, uusia syntyy koko ajan. Pelkästään tämän viikon maanantaina ja tiistaina olen saanut lähes neljäkymmentä eri kehoitusta ostaa koulutusta, mainoslahjoja, toimistotarvikkeita, rahoituspalveluja, messuosastoja ja hitsauslaitteita. Enkä edes kuulu yrityksemme pahiten pommitettuihin yksilöihin.

Väitän, että uutiskirjeen ja sähköpostisuoran elämä on kääntynyt auringonlaskuun. Ympyrä sulkeutuu ja kohta perinteisellä postilla lähetetty kirje saa enemmän huomiota kuin mikään sähköpostin tuottama yskös.

Tässä esimerkki valtavirrasta eroavalla tavalla toteutetusta markkinoinnista:

Ohiolainen kiinteistövälittäjä Roger Mitchell lähetti asiakkailleen postikortin, jonka toisella puolella oli hänen kuvansa ja tarjous. Lähetys ei ollut mitenkään erikoisen näköinen, pikemminkin päinvastoin. Ei ihme, ettei yksikään vastannut. Kaikki heittivät korttinsa roskiin.

Viikkoa myöhemmin samat asiakkaat saivat ensimmäisen luokan kirjepostia. Kuoressa oli sama kortti, mutta nyt ryppyisenä ja repaleisena. Korttiin oli kiinnitetty käsin kirjoitettu keltainen tarralappu: ”Ole hyvä, äläkä heitä tätä pois uudelleen! Tämä on tärkeää!”. Vastaanottajien ensireaktio oli luonnollisesti kysymys: ”Onko tämä kaveri penkonut roskiksemme?”

Kolmas lähetys oli kirje, jota vastaanottajat eivät enää heittäneet pois; se tuli tällä kertaa luetuksi.

 

Kruunaa kirjeesi oikealla postimerkillä ja kirjoita vastaanottajan nimi ja osoite käsin; tällainen kirjekuori ei jää koskaan avaamatta.

Ei muuta kuin kirjekavereita etsimään! 

 

Esimerkin lähde: Jari Parantainen: Sissimarkkinointi – Success 4/2001 & The Marketing Resources InfoCentre.

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina , | 7 kommenttia

Lời chào từ Việt Nam! (Terveiset Vietnamista)

Suomessa kärvistellään pakkasessa, tuulessa tai tuiskussa. Päivänvaloa alkaa olla hintsusti normi työpäivän verran, mutta kevät on vielä niin kovin kaukana. Käännetään veistä haavassa vähän lisää ja heitetään suolat päälle.

Tältähän täällä meillä näyttää:

Pukuhuoneen ikkunan kutsuva lämpö helmikuisessa aamuhämärässä.

 

Would you like some ice?
 
Miehenkokoiset jääpuikot alkoivat vaatia toimenpiteitä.

 

Ja sitten siihen veitsenkääntövaiheeseen. Vietnamin projektia paikan päällä johtava Ferroplan Oy:n vientijohtaja Jussi Kukkula lähettää Suomeen hikiset terveiset:

Good Morning Viet Nam! Kuumuus piinaa koko perhettä. Joka päivä sama keli. Aamulla kello 6 lämpötila on + 28 ja iltapäivällä + 34-38 astetta. Töissä pukeudutaan kauluspaitaan ja suoriin housuihin. Suihkunraikkaana pysyy noin viisi minuuttia. Toimistoissa ja autoissa ilmastoinnit vinkuu punaisena. Mitä hienompi paikka sen kylmempää.

Vuokramökki Thu Ducin kaupunginosassa.
 
 

Talon takapihalta järvinäkymää.
 
 

Kotipihan lemmikki. Liskoja vilisee ulkona ja sisällä. Sisällä asuvat kekot ovat kuitenkin tervetulleita lemmikkejä, sillä ne syövät itikoita. Ja on niistä seuraakin, kun huutavat yöllä sängyn yläpuolella katossa  Zag-Zag-Zag-Zag…

 
Kulttuurierot ovat huimat ja melkoista opettelua on toimia näiden vekkuleiden kanssa. Sovitut asiat muuttuvat, kokoukset jää pitämättä tai siirretään yllättäviin ajankohtiin jne. Myös huumoripuolella on eroavaisuuksia. Sarkasmia ei ymmärrä kukaan, mutta jos joku kaatuu mopolla, se naurattaa, ja jos vielä mopomies loukkaantuu, se on sitten tosi hauskaa…
 
Torilta saa tuoreita äyriäisiä pilkkahintaan.
 
 

Lounastauko katukeittiön antimia nautiskellen.  Lounas maksaa n. 0,35 € per ateria ja sisältää kupin riisiä, kalakastiketta ja jotakin proteiinipitoista (heinäsirkkoja, torakoita, rottaa?, kanaa tai kalaa) ja kasviksia. Tätä ei olla kuitenkaan vielä testattu. Tuoksu on kuitenkin tuttu ja se löyhkää kaikkialla.. Dietti on täällä yllättävän helppoa!
 
Mopoja on paljon. Uskonkin että esim. Hondalle autojen valmistaminen on marginaalinen sivubisnes. On arvioitu että pelkästään Vietnamissa pärisee 40 miljoonaa mopoa. Suosituin malli tuntuu olevan Honda Dream II. Kontrastia katunäkymään tuo ajoittain ohi lipuvat luxusautot, Ferrarit, Porchet, Rolssit, kyljet naarmuilla mopojen kahvoista.
 
Työmaalla fiilis on ihan hyvä. Olen itse asiassa yllättynyt siitä miten hyvin asiat on täällä edenneet. Aliurakoitsija on jopa sovitusta aikataulusta edellä.
 

Anturoiden valu on valmis. Kompostointirakennuksen aumojen väliseinien raudoitukset kasassa ja muottien pystytys alkamassa. – missähän se mittamies on…?

 
 

Kompostointirakennuksen aumojen seinät pystyssä. Kuva on otettu valumuottien irroituksen jälkeen.

 
Kompostointirakennus.
 
 
Joko tekee mieli lämpöiseen?
 
 
Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | 2 kommenttia

Tänään listalla: Suhdesoppaa

Elämme aktiivisia aikoja. Ainakin, jos satutaan kuulumaan kesätyöpaikkaa etsivien massiiviseen laumaan.

Selviö on, että kesätöitä haetaan nykyään paljon aikaisemmin kuin viisitoista vuotta sitten, jolloin suvivirren jälkeen pasahti mieleen, että pitäisikö kesällä jotain töitäkin tehdä. Mitä muita muutoksia on tapahtunut sitten kultaisen (lue: neonkeltaisen) ysäriajan?

Eräs menneen vuosituhannen loppua leimannut ilmiö oli, että suhteilla töitä saanut kivitettiin koulun pihalla. Työ piti löytää omilla ansioilla, eikä kenenkään kumminkaiman tai sukulaisen lipevillä suosituksilla. Siis mitä?!!

Tähän toivon nykyaikana tulleen reippaan asennemuutoksen. Henkilö, joka ei käytä hyväkseen kaikkia mahdollisia suhteita ja suosituksia ei ole kunniallinen vaan tyhmä. Nykypäivän liike-elämässä pitkäaikaiset asiakassuhteet ja kaupat perustuvat nimenomaan hyviin henkilösuhteisiin. Myös vapaa-ajalla on mahdollista verkostoitua. Koskaan ei tiedä keneen voi törmätä kaupan ketsuppihyllyllä. Jos tällaisia suhteita voi myöhemmin hyödyntää, niistä pitää ottaa kaikki irti. (Nimim. Käyntikortit mukana myös leikkipuistossa).

Sitten vielä yksi asia. Ne henkilöt, joiden äiti soittaa ja kyselee flegmaattisen jälkikasvunsa puolesta töitä hyllytetään hakijoiden joukosta a) heti ja b) lopullisesti. Pahoittelen yrityksemme tiukkaa linjausta ko. asiassa.

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | Kommentit pois päältä artikkelissa Tänään listalla: Suhdesoppaa

Kiitos?

Soitin viime talvena kaupungille antaakseni palautetta teiden auraamisesta. Keskustelu käytiin jotenkin näin:

Minä: Hei, haluaisin antaa palautetta kotikatuni aurauksesta.

Virkailija (masentuneella ja tuskastuneella äänellä huokaisten): Ahaa, mikä osoite on kyseessä?

Kerroin.

M: Niin että haluaisin kiittää hyvästä teiden aurauksesta. Tänä talvena homma on hoidettu tosi hienosti.

V: ?? (Syvä hiljaisuus).

M: Voisitteko kertoa kiitokset ihan sille henkilölle, joka tietämme auraa?

V (Iloisella äänellä): Siis, tuota, kyllä voin. Terveiset menevät perille tätä kautta.

M: Hienoa, ei sitten muuta, hei!

V: Hei!

 

Viikonloppuna ruokakaupassa kohtasin vihannesosaston puntarin ääressä vanhan mummon, jolla oli vaikeuksia löytää oikea numero vaa’asta. Hän painoi väärää nappia ja näytti turhautuneelta. Minä jonotin vieressä. Kävimme seuraavan keskustelun:

Minä: Voisinko auttaa?

Mummo: ?? (Tuijottaa suu auki).

Minä hymyilen, sitten mummo ymmärtää.

Mu: Kyllä, kotimaisten tomaattien numeroa etsin.

Mi: Se on 102, tässä. (Osoitan sormella satakakkosta).

Mu: Voi kiitos, ystäviä löytyy aina!

 

Millaisessa jamassa maailma on, kun kiittäminen ja avun tarjoaminen aiheuttavat tällaista hämmennystä?

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | 4 kommenttia

Bikinikuvauksista

Olen aivan tosissani yrittänyt porautua siihen ytimeen, joka tekee blogista suositun. Kuten aikaisemmin mainitsin, oman alani blogeja en voi käyttää vertailukohtina, koska niitä ei ole. Näin ollen joudun benchmarkaamaan tämän hetken suosituimpia blogeja aihealueesta välittämättä.

Blogilistan mukaan kärkisijaa pitävät muidenmuassa Mungolife ja Liikunnanvihaaja –blogit. Miten on mahdollista, että yksi blogikirjoitus saa jopa satoja kommentteja ja puoli miljoonaa lukijaa päivittäin? (kysyy kateellinen maalta). Seurattuani blogeja voin vetää seuraavat johtopäätökset:

  • Aihe. Kuumin aihe on muoti. Toisena tulevat erilaiset lifestyle-aiheet. Kirjoittaja kokee aihettaan kohtaan suurta intohimoa ja se näkyy tekstistä.
  • Julkaisuväli. Erittäin lyhyt, jopa useita postauksia päivässä.
  • Kuvat. Niitä on paljon ja ne ovat hyvätasoisia, jopa ammattimaisia.
  • Kirjoittaja. Ei ole haitaksi, jos kirjoittaja sattuu olemaan nuori, mallimaisen kaunis, vaalea nainen, jonka kroppa kestää bikinikuvaukset. (Ei, en viittaa tällä itseeni, vaan esimerkiksi Mungolifen Annaan).
  • Lahjat. Blogin kommentti- ja kävijämäärä hyppäävät kaksinkertaiseksi aina, kun luvataan arpoa jotain ilmaiseksi.

Täysin toisarvoisia asioita ovat oikeinkirjoitus, lauseiden ja tekstikappaleiden pituudet, kiroileminen ja kirjoitusvirheet. Neiti punakynänrakastaja joutuu nyt pohtimaan, ovatko virheet juuri se blogin maustepippuri.

Vaikka olen todennut uhraavani itseni markkinoinnin alttarilla, bikinikuvauksissa tulee raja vastaan. Varsinkin, kun kuvien seurauksena pelotettaisiin pois loputkin lukijat. Jään miettimään kysymystä:

Voiko blogi olla suosittu ilman biksukuvia?

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | 4 kommenttia

Rohkea koira luun nappaa

Etsin viime vuoden lopulla yrityksellemme yhteistyökumppaniksi uutta mainostoimistoa. Ruodin aihetta blogikirjoituksessa Nokia on huono referenssi. Olin ehtinyt haastatella muutaman suurehkon toimiston, kun sain tällaisen sähköpostin:

Hei,

luin tänään Ferroplan-blogistanne, että etsitte mainostoimistoa yhteistyökumppaniksenne. Aluksi ajattelin, että yhden naisen suunnittelutoimistoni on liian pieni yhteistyökumppani, mutta koska olen aika kova paiskimaan hommia, rohkaistuin kuitenkin tarjoamaan palveluksiani teille.

Minun yritykselläni ei ole ainakaan vielä suuria yrityksiä referenssilistoilla, enemmänkin pk-yrityksiä. Olen toiminut yrittäjänä kohta vuoden ja kokemusta on kertynyt niin sosiaalisen median puolelta kuin suurien messuseinien suunnittelustakin. Palveluvalikoimamme kattaa sosiaalisen median palvelut, kuvitustyöt, www-sivujen suunnittelut ja kaikenlaisten markkinointimateriaalien suunnittelut.

Kerron mielelläni lisää yritykseni toiminnasta ja vastaan kysymyksiinne mielelläni

Ystävällisin terveisin,

Marika Mäkinen

Two Dogs Design

 

Eihän tällaista rohkeutta voi jättää huomiotta. Tsekkasin työnäytteet ja pyysin Marikan Ferroplanille käymään. Juttelutuokiomme vain vahvisti käsitystäni rohkeasta ja idearikkaasta henkilöstä. Pian suunnittelimme ensimmäisiä töitä ja löimme lukkoon yhteistyösopimuksen. Two Dogs Designin näppäimistöstä ovat lähtöisin esimerkiksi Pitbull-työpaikkailmoitus ja joulukorttimme eri versiot.

Yhden naisen toimisto löi rohkeudellaan laudalta kaupungin kaksi suurinta mainostoimistoa! *hykertelee kämmeniään hieroen

Mahtavia ideoita on suunnitteilla tälle vuodelle. Odottakaas vaan!

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina , | Kommentit pois päältä artikkelissa Rohkea koira luun nappaa

Luet Suomen ainoaa teollisuusblogia

Yksi uuden vuoden lupauksistani on parantaa Ferroplanin asiantuntijablogia. Aloitin urakan nauttimalla alkupalaksi Katleena Kortesuon ja Jarkko Kurvisen Blogimarkkinointi-kirjan. Luettuani kirjasta puolet muistiinpanoja oli kertynyt kaksi sivua, enkä malttanut olla tarttumatta blogia sarvista.

Ensimmäiseksi päätin lisätä blogimme Suomen kattavimmalle blogilistalle (www.blogilista.fi) jolla on 40 158 blogia (tilanne 4.1.2012 klo 8.26). Ongelmaksi muodostui löytää blogillemme kategoria, vaikka niitä oli tarjolla kuin mummoja pankissa ruuhka-aikaan. Yksikään kategoria ei viitannut millään tavalla teollisuuteen. Liitin blogimme lopulta markkinoinnin ja mainonnan alle.

Toisena parannuksena ajattelin alkaa seurata muita teollisuusyritysten blogeja oppiakseni uutta. Tulos oli tyhjempi kuin kaupan voihyllyt ennen joulua. Ei ole olemassa muita teollisuusblogeja tai sitten ne on taitavasti piilotettu.

Käväistyäni epätoivon syövereissä ja eräässä blogissa kannustavan keskustelun tajusin, että olen Suomen ensimmäinen, ainoa teollisuusbloggari! Sitten, kun olen vanha, voin rehvastella (vähän möreällä äänellä):

– Minä olin aikoinani Suomen ensimmäinen teollisuusbloggari. Silloin vanhaan hyvään aikaan.

Vielä yksi parannus. Blogimarkkinointi-kirjassa suositeltiin, että blogissa tekstikappaleen tulisi sisältää 1-4 virkettä ja virkkeen maksimissaan 15-17 sanaa. Ohjetta on noudatettu tässä kirjoituksessa kirjaimellisesti. Laske, jos et usko!

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | 4 kommenttia

Toimiston joulu

Metalliyrityksen toimiston joulu kuulostaa vähän ankealta, mutta on se siellä, kun vaan katsoo oikeisiin paikkoihin. Kuvat puhukoot puolestaan.

Omalla laserleikkaimella leikatut tähdet koristavat tuulikaappia.

 

Sain yllätyskukkalähetyksen lahtelaiselta kukkakaupalta Keijunkehrältä. Joulukukka ilahduttaa vastaaottotiskillä. Kun kukan varsi alkoi nuupattaa, annoimme sille vielä uuden elämän lyhyempänä versiona.

 

Uskolliset joulukoristeet odottavat koko vuoden ruokalan kirjahyllyn päällä pahvilaatikkossa lyhyttä esiintymistään kuusen oksilla.

 

Pari viikkoa niitä jaksaa syödä ysin ja kahden kahvitauolla. Allekirjoittanut toivoo Aura-juuston löytävän tiensä joulupipareiden luo.

 

Toimittajat ja asiakkaat muistavat joulukorteilla, joita Itellan mies meille selkä vääränä kantaa.

 Tämän tervehdyksen kera toivotan upeaa joulua ja toivorikasta uutta vuotta kaikille blogin lukijoille! Palataan näppäimistölle, kun kinkunrasvat on nuoltu sormenpäistä ja tsiljoona euroa on posautettu taivaalle rakettien muodossa!

Kategoriat: Ei kategoriaa | Kommentit pois päältä artikkelissa Toimiston joulu

Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!

Kotikaupungistani Orimattilasta kuuluu hyviä ja huonoja uutisia. Otetaan huonot ensin. Perinteikäs yritys joutui taipumaan pitkän taistelun jälkeen konkurssiin, minkä seurauksena useat kymmenet ihmiset menettävät työpaikkansa. Samaan aikaan uutisoitiin Ferroplanin kaikkien aikojen kaupasta; 6,7 miljoonan euron kompostointilaitoksen toimituksesta Vietnamiin. Hanke työllistää Suomessa ja Vietnamissa yhteensä yli sata henkilöä ja sillä on myönteiset terveys- ja ympäristövaikutukset. Arvatkaa kumpi uutinen sai lehdessä enemmän tilaa?

Unohdetaan aluksi se, että haluan saada nimemme näkyviin työttömien kustannuksella. Ilman tieteellisiä tutkimustuloksia väitän, että uutisointi vaikuttaa yleiseen mielialaan. Ei ole ihme, jos tulevaisuus pelottaa ihmisiä.  Itse en katso uutisia, koska niiden sisältö on sama joka päivä. Taantuma, laskeva BKT, yt-neuvottelut, irtisanomiset, työttömyysaste, lama, euro kaatuu, Eurooppa kaatuu, maailma kaatuu. 

Nyt on aika lopettaa mussutus ja maalailu!  Jos taantuma huolestuttaa, voin kertoa, että se loppuu ensi vuonna. Katso blogikirjoitus Kysy minulta Kauppalehti, jossa esitellään vuonna 1924 Lontoon pörssissä tehty suhdanne-ennuste. Se on pitänyt tähän asti paikkansa, enkä epäile sitä nytkään. Taantuman pohja saavutetaan vuonna 2012, jonka jälkeen alkaa nopea nousu vuoteen 2016 asti. Nyt on aika ostaa osakkeita ja lyhentää asuntovelkaa ilomielellä, pienellä korolla.

Haastan kaikki lukijat boikotoimaan lamauutisia! Askarrelkaa taloussivuista joulukoristeita tai repikää lumisateeksi ja katsokaa kymppiuutisten sijaan tallennettuja Emmerdalen jaksoja. Jos henkinen hymiösi on edelleen nurin päin, kokeile seuraavaa. Tee hyvä teko. Päästä joku edelle jonossa, luovuta istumapaikka, kiitä tai jätä kehuviesti post-it -lapulla. Lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että se toimii!

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina , | 2 kommenttia

Idea ja kuinka se synnytetään

Luovuus prosessina kiinnostaa minua kovasti. Mainoksessa todetaan huolettomasti, että siitä se ajatus sitten lähti. Niin että mistä se ajatus sitten lähti? Oma prosessini menee jotenkin näin:

Syntyy tarve uudelle idealle. Pää on täysin tyhjä. Avaan puhtaan sivun Wordista. Pää on täysin tyhjä. Tuijotan vilkkuvaa pystyviivaa valkoisella sivulla. Pää on täysin tyhjä. Revin vähän hiuksia ja kävelen ympyrää. Pää on edelleen tyhjä. Kirjoitan jotain, pyyhin sen saman tien pois. Lopetan. Unohdan koko asian, menen kotiin, nukun yön yli. Herään aamulla aivot täysin jumissa. Kun haen postilaatikosta lehteä, idea syttyy kuin tähti taivaalle.

Jotain siis tapahtuu jopa minun päässäni koko ajan, vaikka en asiaa aktiivisesti työstä. Edellämainitulla tavalla syntyi idea uutta työpaikkailmoitustamme varten. Tässä on ensimmäinen vedos ideasta (pyydän anteeksi kaikilta, jotka oikeasti osaavat piirtää):

 

Kun idea pääsee osaaviin käsiin eli mainostoimistoon, siitä syntyy näin hienoa jälkeä:

 

Samalla julkistan uuden työnpaikan haun avatuksi, hakemukset tervetuloa!

 

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina , | 2 kommenttia