Mun työvaatteet on mun aatteet

Asiantuntijan pitää näyttää asiantuntijalta. Useat tutkimukset kertovat, että ihmiset luottavat valkoista takkia käyttävään lääkäriiin huomattavasti enemmän kuin siviilivaatteissa esiintyvään kollegaansa. Niinpä meilläkin panostetaan ulkoiseen olemukseen hankkimalla niin yrityksen ulkopuolella työskenteleville asentajille kuin muillekin tuotannon työntekijöille yhtenäiset työasut.

Kävin porukan kanssa keskustelua siitä, millainen työasu olisi paras ja edustavin. Jotenkin tuntuu, että mainospaidat ovat niin aikansa elänyttä kamaa, että. Mutta ei. Eräs ykkösasentajistamme kertoi, että oli mennyt Lemminkäisen t-paidassa asennuskeikalle asiakkaan tiloihin. Kuljettimien asennustyöt keskeytyivät, kun joku tuli koputtamaan olkapäälle ja viittoili, että 

– Sä oot varmaan eksynyt. Asvalttityömaa on tuolla ulkona.

Projekti-insinöörimme taas kertoi menneensä Würthin t-paidassa asiakkaisiin, mistä johtuen hänen kanssaan yritettiin hieroa pulttikauppoja kuljetinkauppojen sijaan. Kolmannen tarinan kertoi automaatioasentajamme. Hän esiintyi asiakkaan tiloissa meidän logollamme varustetussa takissa. Pian asiakas tuli ja raahasi asentajamme toiselle työmaalle ja pyysi hoitamaan meidän projektimme lisäksi pari muutakin juttua kuntoon.

Asiantuntija viestii ulkoisella olemuksella asiantuntijuudestaan. Ja kyllähän kaikki tietävät sen tunteen, kun on menossa ulos juhlimaan ihan viimeisen päälle vetimissä. Itsevarmuus on huipussaan ja on valmis valloittamaan koko maailman. (Kello neljältä aamulla nakkikioskin jonossa tunne on jotain muuta, mutta se on eri tarina).

Itsevarma on vakuuttava ja vakuuttava taas kuorii kermat päältä.

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | Kommentit pois päältä artikkelissa Mun työvaatteet on mun aatteet

Asiantuntijan (ulos)anti

Kesäkelit tulivat jokin aika sitten, mutta ilmastointilaitteet nukkuivat vielä talviunta. Niin kuin monessa toimistossa, myös meillä ilmastointikoneet lämmittivät sisätiloja kilpaa auringon kanssa, vaikka viilennystä tarvittiin jo.

Tuotantopäällikkömme Ali Pitkänen otti asian hoitaakseen ja tilasi paikalle nimekkään firman ilmastointilaitteiden huoltajan. Tämä huoltomies oli kovassa maineessa, jopa omat työntekijämme suosittelivat häntä henkilökohtaisesti.

Kaveri saapui paikalle nopeasti, teki diagnoosin, hankki lisää tarvikkeita ja korjasi ilmastoinnin. Kaikki sujui niin kuin pitikin, asiantuntijan varmuudella. Olimme jo nostamassa miestä kansallissankarin osaan, kunnes Ali löysi pöydältään huoltomiehen kirjoittaman loppuraportin huoltotoimenpiteistä.

Lapussa luki

Vaikka viesti oli sympaattisen hauska, asiantuntijan kuva himmentyi silmissämme ikävällä tavalla.

Se on niin pienestä kiinni. Asiantuntijan on esiinnyttävä asiantuntijana loppuun saakka. Jokainen yrityksestä ulospäässyt kirjoitusvirhe nakertaa pienen palan asiantuntijan kiiltävästä kilvestä. Joskus harvoin kömmähdykset ovat sympaattisia, 99 prosenttia niistä on vain ärsyttäviä.

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina , , , | 2 kommenttia

Tule meille Mikko Koivu!

Nimittäin töihin, ei tässä sen likaisempia asioita ollut mielessä. Kuuntelin hartaudella sunnuntaina kahden miljoonan muun suomalaisen kanssa syitä ja seurauksia maailman parhaan joukkueen synnystä. Paljon on muuttunut teknisesti suomalaisessa jääkiekossa, mutta paljon on muuttunut myös henkisellä tasolla. Kaikki muut selitykset kuulostivat tutuilta (hyvät tyypit joukkueessa, pelattiin omaa peliä, jaksettiin tehdä töitä), mutta yksi asia jäi mieleen uutena. Joukkueen sisällä pelaajat välittivät toisistaan. Pelaajat välittivät toisistaan pelissä ja pelin ulkopuolella. Jos joku teki virheen, toinen tuli paikkaamaan ja siitä jatkettiin eteenpäin.

Jokainen joukkueen jäsen kantoi vastuun itsestään ja toisista. Jokainen joukkueen jäsen kantoi vastuun. Kantoi vastuun. Vastuun.

Suomen joukkueella oli hyvä johtaja. Johtaja oli selvästi osannut visioida tavoitteen niin konkreettisesti, ettei yhdelläkään pelaajalla ollut epäselvyyttä siitä, minne ollaan menossa. Valmentaja Jalonen sanoi, että tämä oli Mikko Koivun joukkue. Joukkueeseen saatiin juuri ne tyypit, jotka haluttiin.

Hyvä johtaja, oikeat ihmiset, niistä on hyvät joukkueet tehty.

Edes hippunen tällaisesta välittämisen ajatusmaailmasta työelämässä olisi mullistavaa. Kun työkaveri tekisi virheen, kollega tulisi auttamaan ja siitä jatkettaisiin eteenpäin. Ja ajatella, jos kaikki yrityksen työntekijät pyrkisivät yhteiseen tavoitteeseen! Niinhän se pitäisi olla, mutta se kuulostaa naiivilta. Niin naiivilta, että me jatkamme möllöttämistä omissa työnurkkauksissamme ja toivomme, ettei kukaan tule kysymään mitään. Apua en ainakaan kenellekään tarjoa. En, vaikka pyydettäisiin.

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | 2 kommenttia

Niin hyvää palvelua, että ihan itkettää

Ihmiset kyllä jaksavat mutista huonoista palvelukokemuksistaan ja kisata sillä, kellä on  kaikkein kauheimmat kokemukset, joten nostan vaihteeksi esiin uskomattoman hyviä, omia kokemuksiani: 

Ihana autokorjaamo

Ihanassa autokorjaamossa ajanvaraus onnistuu jonottamatta ja yleensä auton voi tuoda huoltoon heti tai viimeistään seuraavana päivänä. Autoa huoltoon viedessä muistetaan aina kysyä

– Onhan sulla varmasti kyyti töihin? Voidaan kyllä heittää, jos ei ole.

Kun vika ja mahdolliset korjausehdotukset ovat selvillä, tulee välittömästi korjaamolta soitto, jossa kerrotaan tilanne, uusittavien osien hintavertailu ja kysytään tietenkin hyväksyntäni osien tilaamiselle. Pikkufiksaukset hoituvat jopa veloituksetta. Iltapäivällä ilmoitetaan, että auton voi hakea heti, kun vaan sopii. Hyvän palvelun kokemusta eivät tietenkään laimenna komeat omistajaveljekset, joilta irtoaa hymy jos toinenkin kaupantekijäisiksi.

Optikko teki silmälasit sunnuntaina

Pudotin lasilinssiset silmälasit kylppärin laattalattialle ja lopun voitte arvata. Tämä tapahtui lauantai-iltana, jolloin asialle ei voinut tehdä mitään. Minä taas olin lähdössä aikaisin maanantaiaamuna viikon reissuun ulkomaille ja jokainen piilareiden suurkäyttäjäkin tietää, ettei viikkoa selviä ilman laseja. No, mikä neuvoksi? Otin linjat paikkakuntamme ainoalle optikolle kotiin, ja optikko lupasi tulla tekemään uuden linssin sunnuntaina liikkeeseensä, hätätilanne kun oli.

InterCity-juna pysähtyi

Olen reissannut opintojeni takia Lahden ja Vaasan väliä satoja kertoja ja junat tietenkin olivat myöhässä joskus enemmän, joskus vähemmän. Eräänä lumimyrskyisenä sunnuntai-iltana juna Lahdesta Riihimäelle oli kuitenkin myöhässä yli tunnin. Tämä tarkoitti sitä, että myöhästyisin auttamattomasti junanvaihdosta Riihimäellä, mutta seuraavan aamun tenttiin olisi aivan pakko päästä. Niinpä minut laitettiin maitojunalla Riihimäelle ja henkilökunta soitti IC-junaan, että se pysähtyisi poikkeuksellisesti Riihimäellä vain ottaakseen minut kyytiin. Niin suuren suuri Helsingistä tuleva InterCity poimi kyytiin yhden reppuselkäisen matkaajan lumimyräkän keskeltä.

Kirjastontäti luki kirjan puhelimessa

Samaisella opiskelijataipaleella oli tiedossa yksi vaikeimmista tenteistä. Olin päntännyt yhtä paksua kirjaa hullun lailla, kunnes tenttiä edeltävänä iltana viimeiseen lukuun päästyäni huomasin, että kirjan lopusta puuttui sivuja. En tiennyt kuinka monta sivua puuttui, mutta paniikissa olin aivan varma, että sieltä osiosta ne tenttikysymykset tulevat. Soitin kirjastoon, josta olin tenttikirjan lainannut. Kirjastontäti vastasi puhelimeen, kävi etsimässä kirjan hyllystä ja kertoi, että lopusta puuttuu noin 30 sivua. Minä siihen, että mitäs nyt? Kirjastontäti ehdotti, että voisi kertoa summaryn-omaisesti, mitä kirjan lopussa käsitellään. Ja ei muuta kuin täti lukemaan ja minä muistiinpanoja kirjoittamaan. Loppuun täti vielä toivotti onnea tenttiin.

Hyvä asiakaspalvelu ei vaadi suuria rahoja vaan suurta sydäntä.

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina , , | 4 kommenttia

Pyllistä segmentille

Olen minä markkinoinnin ja liikkeenjohdon kirjani lukenut ja tiedän, että pitäisi segmentoida ja valita segmenteistä tärkein. Kaikille kaikkea myyvä on kaikkien kaveri –tyyppi. Hän huomaa olevansa ilman yhtään todellista ystävää, koska pelkää niin kovasti toiselle kumartaessaan pyllistävänsä toiselle.

Kun kohdesegmentti on valittu, tullaan kysymykseen siitä, kuka uskaltaa olla rohkea ja sanoa asiakkaalle EI. Seinäruusu-suomalaisille kun jo kauppaan tarvittavien lähtötietojen pyytäminen saattaa olla liikaa. Ei asiakasta uskalla häiritä tyhmillä kysymyksillä, tehdään ennemmin väärin. Asiakas kuitenkin olisi mielissään asiantuntijan soitosta, jossa käsitellään häntä ja hänen rahojaan koskevia (lue: säästäviä) ratkaisuja.

Jari Parantainen kirjoittaa blogikirjoituksessaan Terapeutti tiukkana, että asiantuntijalla on osaamista, jota asiakas kipeästi tarvitsee.

Yksi auktoriteetin tärkeimmistä rakennuspalikoista on EI-sana. Jos taivut kaikkiin asiakkaasi oikkuihin, menetät auktoriteettisi saman tien.

Mukava on harvoin pätevä.

Yritykset eivät uskalla segmentoida ja tehdä valintaa. Tätä perustellaan sanomalla, että harvoin kaikilla segmenteillä on samaan aikaan huonot ajat. Vähän niin kuin Suomen jääkiekkomaajoukkueen maalivahdit: ei se haittaa, vaikka toisella vahdilla on huono päivä, kun toinen tulee paikkaamaan ja päinvastoin. Ihan kohtalaiseen tulokseen silläkin pääsee. Eikö olisi kuitenkin mahtavaa, jos meidän joukkueessa olisi se maalivahti, jonka torjuntaprosentti on joka päivä 100?

Ja se markkinointi. Kohdesegmentin valinnan jälkeen toivoisi, ettei markkinointi olisi yhtä hajutonta ja mautonta kuin Suomen Euroviisukappaleet. Lopuksi voisit viettää hetken miettien, miten kävi Euroviisuissa vuonna 2006, kun uskallettiin kerrankin tehdä jotain vähän eri tavalla…Hard rock!

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Pyllistä segmentille

Stephen Elop ja minä

Luin tänä aamuna Etelä-Suomen Sanomia melko omahyväisin ilmein itseäni olkapäälle taputellen. Artikkelissa Hyvä kirjoitustaito on kovaa valuuttaa kerrottiin, että lähes puolet suomalaisten pörssiyhtiöiden johtajista ei käytä mitään sosiaalista mediaa.

Vain viisi toimitusjohtajaa – tunnetuimpana Nokian Stephen Elop – on mukana kolmessa merkittävässä sosiaalisessa mediassa, Facebookissa, Twitterissä ja LinkedInissä. Kolme kirjoittaa blogia yhtiönsä nettisivuilla.

Stephen ja minä kirjoitamme blogia yhtiöittemme nettisivuilla, mainostin onnellisena, kunnes aamiaispöydässä istuva kotihallitus ampui lepattavan unelmani alas kysymällä, että mites sille Nokialle on käynyt. Nokia irtisanoo tuhansia työntekijöitä ja homma menee huonompaan suuntaan, kun johtajat ei tee muuta kuin kirjoittelee blogeja.

Lähdin töihin jalat maassa, mutta olen sitä mieltä, että aina niin vaatimattomien suomalaisyritysten on aika tehdä ryhtiliike. Tuotteet ovat kunnossa, nyt on markkinoinnin vuoro. Sitten eilisen (lue Myrskyvaroitus) ei ole tullut mieleen yhtään merkittävää markkinointikampanjaa teollisuuden alalta. Vuosittainen yleisesite, yrityksen uudesta toimitilalaajennuksesta kertova asiakaslehti ja patsastelu messuilla joka toinen vuosi eivät ole mitään markkinointikampanjoita.

Tutkitaan sitten ne katajat, jos sinne päädytään, mutta nyt on aika kurkottaa kuuseen.

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina , | Kommentit pois päältä artikkelissa Stephen Elop ja minä

Myrskyvaroitus

Suoraan asiaan vaan, ei tässä mitään ruotsalaista smalltalkia ole tarkoitus harrastaa.

Oletko nähnyt teollisia tuotteita valmistavaa yritystä, jonka markkinointi olisi jotenkin muista poikkeavaa? Ai ei tule mieleen, no ei minullakaan.

Kun olen selaillut kilpailijoidemme kotisivuja, esitteitä ja muita perinteisiä oheismateriaaleja, tulos on riemastuttavan yhtenäinen. Suurin osa yrityksistä suosii väreinään isänmaallista, luotettavaa sinistä sekä valkoista. Kotisivuilla esiintyy yleensä kaljuuntuva keski-ikäinen mies työnnellen luotettavaa Roclaansa, sinisessä työasussaan.

No hei! Olisiko aika keksiä jotain muuta? Myrskyvaroituksen antaa Ferroplan Oy ja Minna Patosalmi.

Äläkä sitten sano, ettei varoitettu.

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina , , , | 1 kommentti