Hyvää Joulua!

Julkaistu: 19.12.2014 | Kirjoittanut: Minna Patosalmi

Viikon ja koko vuoden päätteeksi haluan toivottaa kaikille blogin lukijoille parhainta Joulua ja upeaa Uutta Vuotta! Kiitos kaikesta ja palataan näppäimistölle tammikuussa!

 

Ferroplan_2014_joulukortti

 

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | 2 kommenttia

Yrittäminen ei ole hyväntekeväisyyttä

Julkaistu: 10.12.2014 | Kirjoittanut: Minna Patosalmi

Oi, mikä ilo ja kunnia minulla on esitellä tämän viikkoinen vieraskynäilijä, yrittäjä ja ystävä Saija Hakonen. Saija on paitsi maailman fiksuin mimmi, myös toimitusjohtajana lämmitysratkaisuja tarjoavassa firmassa. Yrittäjyysaiheessa pysytään myös Saijan tekstissä, olkaa hyvät:

 

“Luin Palvelualojen ammattiliiton PAM:in hallitusohjelmatavoitteista tehdyn kirjoituksen. Siinä oli esitetty ajatuksia siitä, miten työntekijöihin panostamalla saataisiin palvelualalle lisää työllisyyttä ja kasvua. Kirjoituksessa kerrottiin, että pätkätyöt heikentävät työntekijän halua oman työnsä kehittämiseen, mikä vaikuttaa suoraan tulokseen. Lisäksi kerrottiin, että  työhyvinvointi on tuottavuutta parantava asia. En lähde näistä kumpaakaan kiistämään ja olen samaa mieltä.

Olen kuitenkin hämmästynyt siitä, miten niin suuressa liitossa kuin PAM voidaan olla näin pihalla työmarkkinoiden todellisesta ongelmasta. Vaikka yllä esitetyt väittämät ovat täysin totta, niillä ei luoda uusia työpaikkoja. Työmarkkinoita ei saada kasvuun millään muulla kuin sillä, että yrityksillä on työtä, jota voidaan tarjota. Jos ei ole töitä, ei tule liikevaihtoa, jolloin myöskään ei voida palkata ketään. Jos yrityksellä on tarjota vain osa-aikaista työtä, se ei tarkoita, ettei työnantaja ilkeyksissään tarjoa kokoaikaista työtä. Ei yksinkertaisesti ole varaa palkata täysipäiväistä työntekijää. Jos osa-aikaisuutta tai pätkätyötä lähdetään rajoittamaan, johtaa tämä hyvin nopeasti siihen, että työpaikkojen syntyminen hidastuu entisestään. Suomessa työntekijän palkkaaminen on kallista, sitä ei voi kukaan kieltää. Me yrittäjät emme luo työpaikkoja hyväntekeväisyydestä vaan tarpeesta. Aina ei ole heti tarjota täyttä viikkoa töitä, koska yrityksen kassa ei ole pohjaton rahasampo.

Mitä työhyvinvointiin tulee, se on ehdottoman tärkeä asia. Tässä asiassa monella yrityksellä on petraamisen varaa. Muistuttaisin kuitenkin, että työhyvinvointiin laajemmin satsaaminen maksaa. Jos yrityksen kassavirta ei ole reilusti plussalla, eivät laajemmat työnhyvinvoinisatsaukset ole mahdollisia. Tämä on tilanne monessa pienessä yrityksessä. Kyse ei siis taaskaan ole yrittäjän ilkeydestä vaan siitä, että yrityksen pystyssä pysyminen on asia, joka ajaa kaiken muun edelle.

Kirjoituksessa lukee myös näin: ”Sääntelyn purkua vaaditaan nyt joka paikassa, ja ylisääntelyn väitetään olevan talouskasvun jarru. Jos sääntelyn purkamisella tarkoitetaan työssäkäyvien köyhien määrän lisäämistä, on päivänselvää, ettei se ole järkevää kansantalouden kannalta.” Sääntelyn purulla ainakin me yrittäjät tarkoitamme sitä, että tiettyjä sääntelyitä pitäisi purkaa, jotta työllistäminen olisi helpompaa ja kannattavampaa.

Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä esimerkiksi Suomen tiukkaa irtisanomislainsäädäntöä. Jos meillä on yrityksessä työntekijä, joka tekee työnsä hyvin, ei ole mitään syytä irtisanoa häntä (jos töitä riittää). Kukaan ei varmasti tohdi väittää, että kaikki työntekijät tekisivät aina työnsä hyvin ja reilulla pelillä. Kun tällainen tilanne tulee eteen, olisi kaikkien edun mukaista pystyä irtisanomaan työntekijä helpommin, jotta työpaikka pystyttäisiin tarjoamaan sellaiselle, joka sen todella haluaa ja pystyy siitä selviytymään. Nyt tilanne on monesti se, että yritys ei uskalla edes palkata, koska ei voida tietää, millainen työntekijä lopulta on. Jos homma ei sujukaan, on työntekijää mahdotonta saada irtisanottua ilman, että siitä koituu yritykselle taloudellista tappiota ja vaikeuksia. Tässä suhteessa esim. koeajan pidentäminen kuuteen kuukauteen toisi lisää joustoa. Myös irtisanomisen perusteita tulisi mielestäni löyhentää huomattavasti.

Monesti tulee mieleen, että ihmiset kuvittelevat yritysten olevan hyväntekeväisyysjärjestöjä, joiden tehtävä on ottaa yhteiskuntavastuuta luomalla uusia työpaikkoja ja samalla pitää huolta, että kaikilla työntekijöillä on kivaa. Itse olen perustanut yrityksen sen takia, jotta se toisi minulle toimeentulon ja voisin mahdollisesti tarjota työpaikkoja myös muille. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin ajettu yrittäjien kannalta niin tiukaksi korkeiden palkkakustannusten ja joustamattomien työmarkkinoiden taholta, että uusia työpaikkoja on vaikea luoda.

Tiedän, että on työnantajia, jotka käyttävät joustavien työmarkkinoiden tuomia mahdollisuuksia hyväkseen, mutta tässä kohtaa tulisi muistaa, että suurin osa työnantajista kunnioittaa työntekijöitään ja kohtelee heitä hyvin. Ja miksipä ei, eihän meillä yrityksiä edes olisi ilman hyviä työntekijöitä. Yhteiskunnan asenne työtä kohtaan tulisi muuttua ja tukijärjestelmät kannustavammiksi työnteon kannalta. Kaikki työ, jota mikä tahansa yritys pystyy tarjoamaan pitäisi nähdä positiivisena asiana”.

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | 2 kommenttia

Pienen riistäjän tarina

Julkaistu: 4.12.2014 | Kirjoittanut: Minna Patosalmi

Minulla on kunnia tuntea hienoja yrittäjiä ympäri Suomen. Loppuvuoden ja yrittäjyyden kunniaksi haluan julkaista erään pienyrittäjän tarinan, joka julkaistiin tänään myös Yrittäjä-lehdessä (6/2014):

 

”Olen yrittäjä niin kuin miehenikin. Työskentelen yksin, minulla ei ole työntekijöitä. Miehelläni on seitsemän työntekijää, joten hän on työnantaja. Koska yrittäjien asema on lähellä sydäntäni, seuraan  uutisointia ja keskustelua siitä, miten työnantajat riistävät työntekijöitänsä. Maailma on juttujen perusteella todella julma työntekijöitä kohtaan. Usein tämä kritiikki kohdistuu suuriin yrityksiin, mutta valitettavan usein se yleistetään kaikkiin työnantajiin ja yrittäjiin. Siksi haluan kertoa toisen puolen tarinasta.

Kello 16 työntekijät pääsevät töistä. He hakevat mahdollisesti lapset hoidosta ja menevät kotiin. Työpäivä oli rankka, mutta nyt voi huilata ja katsoa vaikka lempisarjan tv:stä. Ajoissa nukkumaan, että aamulla jaksaa taas mennä töihin. Joululomaan on enää kaksi viikkoa, nopeasti se aika menee.

Kello 16 yrittäjä käy parin asiakkaan luona, jotta hommat olisivat aamulla selvät, kun työntekijät tulevat töihin. Kotiin kaupan kautta ja perheelle ruokaa. Lasten kanssa hiukan leikkiä ja sitten laskuttamaan. Kirjanpidon aineisto pitää toimittaa huomenna ja palkat laittaa maksuun. Yrittäjä tarkastaa tilin saldon ja huokaisee helpotuksesta; rahat riittävät työntekijöiden palkkoihin. Muutama lasku on myöhässä, mutta ne maksetaan, kun rahaa tulee tilille. Klo 23 yrittäjä sulkee koneen ja suuntaa kohti sänkyä. Herätys kello kuudeksi, jotta ehtii kirjoittamaan muutaman sähköpostin ennen varsinaisen työn aloittamista. Lomaa yrittäjä on ajatellut pitää keväämmällä muutaman päivän, kun työntekijät ovat talvilomansa pitäneet.

Tämä on todellista arkea monen yrittäjän kohdalla. Teemme paljon sellaista työtä, josta kukaan ei maksa meille palkkaa. Nostamme itsellemme palkan sen jälkeen, jos ja kun rahaa jää. On ainainen huoli siitä, että asiakkaat maksavat laskunsa ajallaan ja rahaa riittää palkkoihin ja laskujen maksuun. Suomen lainsäädäntö pitää huolen, että verottaja ja vakuutusyhtiöt ottavat omansa, jotta työntekijöillä olisi ilmainen terveydenhuolto ja eläke. Kyllä, me yrittäjät sen maksamme.

Toki on aikoja ja yrityksiä, joilla menee hyvin. Tuote tai palvelu myy ja katetta jää. Tällöin palkkaamme mielellämme uusia työntekijöitä, mutta otamme myös itsellemme palkan kovasta työstä ja riskinotosta. Tämä on kuitenkin monen mielestä väärin. Yrittäjä ei saisi hyötyä taloudellisesti omasta yritysideastaan eikä ajallisesta ja rahallisesta satsauksesta, jonka hän on yritykseensä tehnyt. Kritisoidaan, kuinka rahaa ei jaeta työntekijöille, jotka työn ovat tehneet, eivätkä työttömätkään saa osaansa. Tämäkö on sitä riistoa?

Meistä pienistä ja keskisuurista yrittäjistä ei varmasti moni ole riistomielialalla yrittämässä. Me haluamme, että sinä – työntekijä viihdyt yrityksen palveluksessa. Jos kaikki ei mene niin kuin haluaisit, toivomme, että kertoisit siitä meille. Emme ehkä kaikelta työltämme ole nähneet asiaa sinun näkökulmastasi. Arvostamme sitä, että teet työsi hyvin, koska se takaa rahavirran yritykseen ja sinun palkkasi myös jatkossa. Te, rakkaat työntekijät, olette meille tärkeitä. Te olette yrityksen osaaminen ja voimavara ja toivomme, että voimme pitää teistä hyvää huolta myös jatkossa. Kiitos tehdystä työstä, toivottavast osaatte arvostaa myös sitä, mitä kaikkea me olemme tehneet, jotta olemme voineet tarjota työpaikan teille.”

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | 5 kommenttia

Välitilinpäätös – Hei hei 2014!

Julkaistu: 26.11.2014 | Kirjoittanut: Minna Patosalmi

Ei olla ihan vuoden viimeisessä vielä, mutta alkaa olla aika ynnätä yhteen toisen vuosipuoliskon vinkeet. Kirjoitin 25.6.2014 artikkelissa Välitilinpäätös – Hyvää kesää! alkuvuoden tapahtumista ja aloin pohtia, onko sen jälkeen tapahtunut yleensäkään mitään.

No on!

Alkusyksyn valtasi Alihankintaan valmistautuminen ja kamojen haaliminen mukaan messuille. Onneksi – Onneksi! meillä on töissä jengiä (kiitos Ville, Terho ja Ali), jonka kotoa tai lähipiiristä löytyy mm. tällaisia vermeitä:

Ihan pika pikaa vaan haettiin kuormalavallinen autenttista tavaraa willin lännen messuteemaan.

Ihan pika pikaa vaan haettiin kuormalavallinen autenttista tavaraa willin lännen messuteemaan.

"Saisinko 20 olkipaalia, kiitos, paketoituna ja Tampereelle kuljetettuna, kiitos". Ja onnistuihan sekin!

“Saisinko 20 olkipaalia, kiitos, paketoituna ja Tampereelle kuljetettuna”. Ja onnistuihan sekin!

laatikko

Ja näin niitä kultakimpaleita vaan tulee (kiitos Juha):

Juha

 

Oma työni kulminoituu pitkälti Orimattilan hoodeille ja erilaisissa tilaisuuksissa juoksemiseen, joten on enemmän kuin virkistävää päästä käymään loppuasiakkaiden luona kuulostelemassa, miten kuljettimet pelaavat.

Aurinkopaneelit kuljettimella.

Aurinkopaneelit kuljettimella.

Ihan oikeasti mietin aamulla, että onko tukka hyvin ja näkyykö kello, mutta se jotenkin menetti merkityksensä asiallisen varustuksen takia.

Ihan oikeasti mietin aamulla, että onko tukka hyvin ja näkyykö kello, mutta se jotenkin menetti merkityksensä asiallisen varustuksen takia.

 

Syksyn huippuhetkiin lukeutuu esimerkiksi se, kun näin tämän tekstin näytölläni:

blogikisa

 

Ja se, kun näin tämän kuvan, joka oli otettu Kampissa, Helsingissä:

kamppi

 

Vihdoin saimme purkkiin myös kauan kaivatun uuden Pallet Master -lavapinoajavideon, jonka päätähti löytyi oman katon alta (kiitos Kari). Käykää kurkkaamassa video täältä.

Näistä kuvista, näistä tunnelmista syntyi uusi video.

Näistä kuvista, näistä tunnelmista syntyi uusi video.

 

Loppusyksy huipentui tietenkin Vietnamin reissuun, josta olette jo kuulleet ummet ja lammet.

Hei Hanoi, nähdään taas!

Hei Hanoi, nähdään taas!

 

Jälkimmäiseen vuosipuoliskoon on mahtunut huimia ylä- ja alamäkiä. Töitä ei ole koskaan sopivasti, vaan aina liikaa tai liian vähän. Henkilökohtaisesti kuitenkin painin mieluummin sen ongelman kanssa, että miten kaikki ehditään tehdä kuin sen kanssa, ettei ole riittävästi töitä.

Haastavista tilanteista voi aina oppia. Ainakin sen jälkeen, kun ne ovat ohi. Pahan paikan tullen näkee, ketkä joukoissasi seisovat ja millä ehdoilla. Kun pöly laskeutuu, jäljelle jäävät ne, joiden kuuluu ollakin siinä.

Minulle vaikea vuosi 2014 on opettanut, että itsestäänselvyyksiä ei ole. Meillä on kuitenkin puolellamme tekijöitä, joilla haastavista tilanteista päästään yli ja ohi. Ykkösasia on se, että kasassa on hyvä porukka, joka on valmis joustamaan suuntaan ja toiseen. Sellaisella jengillä päästään yli pahastakin paikasta. Lisäksi olemme vielä sen verran pieni toimija, että suunnanmuutoksia on mahdollista tehdä tarvittaessa nopeasti. Pääasia on, että liikutaan jonnekin.

Entä miltä näyttää tulevaisuus? Ferroplanin puhelinbarometrin mukaan markkinat ovat vilkastumaan päin. Puhelin nimittäin soi ja sieltä soittelevat muutkin kuin lehtimyyjät. Tuleva alkuvuosi näyttää vuodentakaiseen verratuna valoisalta ja kotimaan markkina näyttäisi heränneen.

Minä hyvästelen haastavan vuoden 2014 ilomielellä ja toivotan uuden uljaan tervetulleeksi enemmän kuin mielelläni. Tervetuloa 2015, sinua ollaankin odotettu!

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina , | 2 kommenttia

Työtä Työtä!

Julkaistu: 19.11.2014 | Kirjoittanut: Minna Patosalmi

Osallistuin tällä viikolla Harjulan Setlementti ry:n järjestämään Työttömyyden Tetris -seminaariin, jossa pohdittiin kuinka työtä, työttömyyttä ja työn ajattelumalleja tulisi järjestää uudelleen, jotta mahdollisimman moni työllistyy. Mitä voisimme tehdä yhdessä enemmän, jotta työllistymisen ja tukipalveluiden verkko olisi mahdollisimman aukoton, eikä kukaan putoaisi pois pelistä.

Minut oli pyydetty myös paneelikeskusteluun, jossa teemoja pohdittiin. Kun tsekkasin läpi muita paneelikeskusteluun osallistuvia, tajusin olevani ainoa yritysedustaja. Itse asiassa taisin olla ainoa yritysedustaja koko tilaisuudessa. Yhtäkkiä alkoi tuntua kuin minut olisi heitetty leijonien eteen. Aloin pelätä joutuvani vastaamaan koko suomalaisen yksityissektorin puolesta kysymykseen, miksi yritykset eivät palkkaa enemmän.

Pelkoni oli kuitenkin turha. Minut yllätti julkisen puolen into kuulla yrityksen kokemuksia ja odotuksia rekrytoimisesta. (Mikä on sinänsä enemmän kuin järkeenkäyvää). Keskustelun edetessä kävi ilmi, että huoli nuorten työllistymisestä on todellinen monella taholla, erityisesti julkisella puolella. Vaikka toimenpiteitä on tehty, avoimia työpaikkoja on entistä vähemmän ja syrjäytyneiden määrä on kasvanut. Tilaisuudessa esitettiin kysymys, kohdistuvatko toimenpiteisiin osoitetut rahat oikein?

Minun mieleeni taas hiipi aavistus, etteivät tämänhetkinen tekemisen meininki ja vaatimus yritysten kilpailukyvylle kohtaa. Olemme elelleet sellaisessa lintukodossa, että lamaannumme, kun tulee paha paikka. Missä on nyt se suomalainen sisu, kun sitä eniten tarvitaan?

Hyviä kommenttipuheenvuoroja kuunnellessani asian ydin tiivistyi muutaman teeman ympärille. Kun lisäksi katselee asiaa yrityksen vinkkelistä, tulisi tapahtua seuraavaa:

  1. Kuntia kohtaan tehtävät pakotteet työttömien palkkaamiseksi tulisi unohtaa ja keskittyä luomaan uusia työpaikkoja kaikille aloille. Uudet pakotteet eivät luo yhtään uutta työpaikkaa minnekään. Kun yrityksillä on työtä, ne työllistävät ihmisiä.
  2. Voimavarat pitäisi kohdistaa ennaltaehkäisevään työhön korjaavan sijaan. Varhaisessa vaiheessa tehty puuttuminen auttaa enemmän kuin jo tapahtuneen virheen korjaaminen. Suomeksi tämä tarkoittaa, että nuorille on opetettava elämänhallinnan taitoja, työhakua ja normaalia sosiaalista kanssakäymistä työpaikoilla.
  3. Liika hyysääminen on syytä lopettaa. Sillä kaivetaan kuoppaa kaikille. Järjetön tasapäistäminen ja pahalta mieleltä varjelu viimeiseen saakka ei palvele ketään. Tähän työhön tulee osallistua koulun, kodin ja työpaikkojen yhdessä.

Hyvät keinot eivät auta, jos ne eivät kohdistu oikeaan paikkaan. Ensimmäinen askel kohti parempaa on, että asiasta keskustellaan avoimesti. Jos ikäviä asioita ei uskalleta tuoda päivänvaloon, ne eivät voi muuttua.

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | 4 kommenttia

Ehkä vähän tuhma

Julkaistu: 12.11.2014 | Kirjoittanut: Minna Patosalmi

En viittaa otsikolla ajankohtaiseen Putous-hahmoon (vaikka silläkin on pointtinsa), vaan laajemmin yhteiskuntaa riivaavaan ongelmaan eli liialliseen kiltteyteen.

Millainen on liian kiltti ihminen? Hän uhraa itsensä ja omat etunsa toisten takia, toimii aina epäitsekkäästi ja sääntöjen mukaan, ei koskaan sano ei, ei vaadi huomiota eikä kiitosta hyvistä teoistaan, ei saa sitä, mitä positiivisessa mielessä ansaitsee. Liian kiltti ihminen jää jalkoihin peläten tekevänsä jotain, josta joku toinen suuttuu.

Millainen on liian kiltti yritys? Se pyrkii toimimaan pyyteettömästi asiakkaidensa, työntekijöidensä ja sidosryhmiensä hyväksi. Se on mukana yhteiskunnallisessa toiminnassa, noudattaa aina kaikkia sääntöjä, antaa rahaa hyväntekeväisyyteen, ei karhua asiakkailtaan myöhässä olevia laskuja, antaa hövelisti palkkaennakoita, ei osaa sanoa ei. Liian kiltti yritys jää kilpailijoidensa jalkoihin peläten tekevänsä jotain, josta joku suuttuu.

Millainen on liian kiltti valtio? Se pyrkii toimimaan pyyteettömästi kaikkien maailman vähäosaisten hyväksi, lainaa ja antaa rahaa hövelisti, noudattaa aina kaikkia sääntöjä, holhoaa ja paapoo, pyrkii olemaan viimeiseen hengenvetoon asti rehellinen ja läpinäkyvä. Liian kiltti valtio jää muiden jalkoihin, peläten tekevänsä jotain, josta joku toinen valtio suuttuu.

Voiko liian kiltti koskaan saavuttaa mitään suurta?

Juttelin ison rahoittajalaitoksen edustajan kanssa aiheesta valtion tasolla. Tämä henkilö kehittää ja tekee päätöksiä mm. kansainvälisistä rahoitusinstrumenteista. Kysyin, onko Suomi liian kiltti pärjätäkseen mukana kilpailussa maailmalla. Rahoittajan edustaja vastasi, että 100 %:n rehellisyys ja sääntöjen mukaan pelaaminen ovat valttikorttimme maailmalla.

Allekirjoitan lausunnon, mutta epäilen, että olemme kuitenkin liian kilttejä. Unohdetaan tässä kohtaa pörssiyhtiöt (jotka eivät ole suomalaisten omistuksessa) ja keskitytään valtioon ja pk-sektoriin. Pelkään, että liian kiltteyden takia menetetään mahdollisuuksia ja jäädään jalkoihin. Rehellisyys ei saa olla ainoa kilpailuetumme maailmalla, se ei riitä.

Suomen täytyy alkaa vähän tuhmaksi.  Liian kiltteyden poistaminen – oli sitten kyse ihmisestä, yrityksestä tai valtiosta, ei tarkoita epärehellisyyttä ja k*sipäisyyttä. Se tarkoittaa omien puoliensa pitämistä. Se tarkoittaa hyvää pelisilmää ja ymmärrystä siitä, millä säännöillä muut pelaavat. Se tarkoittaa ylpeyttä omasta tekemisestä ja sen näkyväksi tekemistä. Se tarkoittaa kunnian ottamista siitä, mistä se kuuluu ottaa.

Suomi, älä ole lammas.

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | 8 kommenttia

Palapeli nimeltä Suomi

Julkaistu: 5.11.2014 | Kirjoittanut: Minna Patosalmi

Kiitos kolumnikirjoituspyynnöstä Päijät-Hämeen Yrittäjille! Tämänmoinen artikkeli julkaistiin viime viikolla Päijät-Hämeen Yrittäjälehdessä (5/2014):

 

Suomalainen yritys ja yrittäjä elävät melkoisen paineen alla. Työpaikkojen perään huudellaan joka suunnasta (ihan aiheesta) ja työllisyyden lisäämisen paineet ovat sekä yksityisen että julkisen sektorin harteilla.

Erilaiset kunnille osoitetut rahalliset pakotteet, työttömien tukiohjelmat ja työllistämistuet edistävät osaltaan asioita. Totuus kuitenkin on, ettei mikään tuki maailmassa saa yritystä palkkaamaan ketään, jos sillä ei ole tarjota tekijälle työtä. Saadakseen lisää työtä yrityksen on kasvettava ja kasvua haetaan usein ulkomailta.

Tulevaisuuden työpaikat syntyvät pk-yrityksiin ja tähän totuuteen on herännyt myös julkinen sektori tarjoamalla yrityksille tukea kasvuun ja kansainvälistymiseen. ELY-keskus, Tekes, TEM, Finnvera, UM, Finnpartnership, Finnfund ja EU tarjoavat erilaisiin kansainvälistymisen hankkeisiin yrityksille 13 erilaista ohjelmaa. Ja nämä ovat vain kansainvälistymiseen liittyviä ohjelmia.

Toisaalta on olemassa myös floppeja. Valtio jäädytti korkotuki-instrumentin muutama vuosi sitten. Se teki käsittämättömän tempun pk-yrityksille, jotka yrittävät kilpailla ulkomailla. Vaikka kyseessä on kehitysapu kehittyviin maihin, on se kehitysapua myös suomalaiselle pk-yritykselle, joka ei yksin pääse maailmalle ovia avaamaan. Muutamilla muilla eurooppalaisilla mailla instrumentti on käytössä ja arvaatte varmaan, millaista on lähteä kilpailemaan sellaisia maita vastaan kaupanteossa.

Poraudutaan syvemmällä tukien maailmaan. Mitä oikeastaan tuetaan? Tukea saa yleensä markkinatutkimukseen, markkinointiin, suhteiden luomiseen, asiakkaiden etsintään ja muuhun kaupantekoa edistävään toimintaan. Raja vedetään tiukasti siihen, kun varsinainen business alkaa. Yhtään sopimusta ei tuen piirissä saa allekirjoittaa. Epätietoinen maalta kysyy, miksei? Ei kaikilla pk-yrityksillä ole hallussa kohdemaan sopimustekniikka muusta byrokratian hallinnasta puhumattakaan. Tukea tarvitaan myös konkreettisissa myyntitoimissa.

Ei vaivuta epätoivoon. Tukea kasvuun ja kansainvälistymiseen on nimittäin tarjolla yrityksille enemmän kuin koskaan. Lisäksi yleinen ilmapiiri ja ymmärrys yritysten kasvuhalukkuudelle on harvinaisen myönteinen. Nyt olisi saatava kaikki toimijat tukemaan suomalaisen työn kasvun edellytyksiä pakotteiden ja rajoitusten lisäämisen sijaan.

Palapelilaatikossa on monta hyvää palaa. Asennetta löytyy ja työkalut myös. Niiden pitäisi vain löytää oikeat paikkansa kuvassa. Kun lisäksi kaikki toimijat saadaan saman palapelin ääreen, rakentamaan samaa Suomi-kuvaa, jonka haluamme nähdä, ovat asiat hyvällä mallilla. Vain kilpailu jalostaa, kunhan siihen on edellytykset.

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | Kommentit pois päältä artikkelissa Palapeli nimeltä Suomi

Minnan Matkakertomukset

Julkaistu: 29.10.2014 | Kirjoittanut: Minna Patosalmi

Osallistuin viime viikolla osana yritysdelegaatiota Elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren Team Finland -matkalle Vietnamiin. Virallinen tiedote matkasta löytyy Työ- ja Elinkeinoministeriön sivuilta ja nyt alkaa se hyvin epävirallinen osuus eli Minnan matkakertomukset. Welcome aboard!

 

Hong Kong International Airport la 18.10. Klo 16.47

Sanoin just tossa Totolle, että musta tuntuu, ettei me olla enää Orimattilassa. Odottelen pääsyä lennolle Hanoihin, joten vielä tänään päästään Vietnamin kamaralle. Tihrustan tässä padia, koska ilmeisesti silmäpussini ja -luomeni ovat imeneet kaiken viimeisen vuorokauden aikana nauttimani nesteet.

Kymmenen tunnin lento Helsingistä Hong Kongiin sujui nopeasti. Olin varannut paikan osastomme ensimmäiseltä riviltä, koska siinä on parhaat jalkatilat (vaikka sillä ei ole mitään merkitystä näillä mäyräkoiran kintuilla) ja nopea palvelu. Minulla oli vain yksi vieruskaveri ja olin kuvitellut hänet etukäteen joko hyvin massiiviseksi henkilöksi tai äidiksi pikkuvauvakorin kanssa, koska nämä kaksi yleensä sijoittuvat eturiviin.

Sen sijaan sainkin viereeni ruotsalaisen lakimiehen. (Onko se huonompi vai parempi vaihtoehto kuin edellämainitut, sen saa jokainen itse päättää). Kaveri oli kuitenkin ihan normaalin kokoinen ja suorastaan normaalia kohteliaampi.

Kymmenen tunnin lennolla ehtii nukkua jonkun tovin, tai voi ainakin yrittää. Minä heräsin jossain kohtaa yötä naama lähellä vieruskaverin syliä, toivottavasti en kuolannut housuille. En tiedä, olinko nuokkunut siinä kauankin, toivottavasti eivät menneet kaverin unet retuperälle.

———–

Pääsimme juuri sisään Hanoin koneeseen. Lähtöportilla meikänaisen boarding pass piippasi ja punaiset valot huusivat ja vilkkuivat. No johan siinä tuli fiilis, että tuliko Hong Kongin reissusta vähän pidempi kuin suunniteltu. Mutta muutos olikin tämä: paikan vaihto economysta businekseen. Joo, tiedetään tiedetään, nää on tosi ärsyttäviä nää viime hetken vaihdokset, mut mä koitan kestää eli kippis sille!

 

Hanoi su 19.10. klo 16.42

Perillä pohjoisessa eli Hanoissa! Loput delegaatiosta saapuu kaupunkiin tänään illalla, joten meillä tiedustelujoukoilla on ollut päivä aikaa kierrellä Hanoin vanhassa kaupungissa. Meikänainen, joka on Suomessa karmea hukkapätkä ja aika pieni muutenkin tuntee täällä itsensä läskiksi jättiläiseksi.

The town

Hanoi by day.

Auringonlasku

Hanoi by night.

Hanoi by night.

Päivän reissu alkoi taksikyydillä hotellilta kaupungille. Liikenne on jotain, mitä ei voi käsittää. Se toimii, koska kaikilla on samat säännöt eli sääntöjä ei ole. (Ilmeisesti ainoa sääntö on, ettei kenenkään päälle saa ajaa). Torvet soivat tauotta ja paikallisissa autoissa äänitorvi onkin ensimmäisenä hajoava osa. Vietnamissa liikenteessä kuolee joka päivä 30 ihmistä.

Liikenne 1

Liikenne 2

Liikenne 3

Talot

Hanoin kadut

Kiltti kisu, mitä sulla on siinä lautasella?

Kiltti kisu, mitä sulla on siinä lautasella?

 

Kadun ylittäminen on turistin extremelaji. Meitä neuvottiin, että reippaasti sekaan vaan, katsekontakti mopo- ja autokuskeihin ja koko ajan liikkeessä. (Siis juuri päin vastoin kuin Suomen Lahdessa, jossa jäät auton alle, jos katsot kuskia). Pysähtyä ei saa, eikä ainakaan pakittaa tai tulee törmäys. Ensimmäinen ylitys oli puhdasta kauhua, mutta kolmen tunnin sompailun jälkeen ylitin katuja kuin maailmankansalainen.

Lasten turvaistuin paikallisessa mopossa. Tämä on hyvin edistyksellistä, koska normaalista sylilapset istuivat mopon kyydissä vanhempien sylissä tai isommat seisoivat mopon "lattialla" pidellen kiinni jostain.

Lasten turvaistuin paikallisessa mopossa. Tämä on hyvin edistyksellistä, koska normaalisti sylilapset istuivat mopon kyydissä vanhempien sylissä tai isommat seisoivat mopon “lattialla” pidellen kiinni jostain.

Hanoilainen metallipaja täydessä työn touhussa.

Hanoilainen metallipaja täydessä työn touhussa.

 

Takaisin kaupungilta palatessamme taksi otti pientä kontaktia skootteriin ja auton peili vääntyi. Kuski rullasi ikkunan auki ja ajattelin, että nyt se alkaa huutaa täpöllä mopokuskille, mutta sen sijaan kuljettaja vain oikaisi avoimesta ikkunasta peilin takaisin paikalleen, täydessä vauhdissa tietenkin.

Turistien suurinta huvia on vertailla, kenellä on kauheimmat kokemukset tai kuulopuheet erilaista ruokamyrkytyksistä, taudeista ja muista vaaroista, jotka kaukomailla vaanivat. Reissaajat jakaantuvat kahteen leiriin: niihin, jotka pelkäävät kaikkea ja niihin, jotka eivät pelkää mitään. Meikänainen lukeutuu jonnekin välimaastoon.

Suomalaisten ja vietnamilaisten ystävien illallisilla soitettiin sinivalkoisia sävelmiä Hanoin yössä.

Suomalaisten ja vietnamilaisten ystävien illallisilla soitettiin sinivalkoisia sävelmiä Hanoin yössä.

Turisti-bloggari löysi Hanoista mekon ja yritti soluttautua valepuvulla.

Turisti-bloggari löysi Hanoista mekon ja yritti soluttautua valepuvun avulla.

 

Hanoi ma 20.10. klo 9.17

Tänään Vietnamissa juhlitaan naistenpäivää. Naistenpäivänä naisille ostetaan kukkia ja se on vuoden ainoa päivä, kun perheen mies tekee sapuskat koko perheelle. (Delegaation miehet ovat sitä mieltä, että Suomessa joka päivä on naistenpäivä. Kyllä se täkäläisellä mittarilla saattaa ollakin). Paikallinen opiskelijatyttö kertoi, että Vietnamissa poikalapsi on edelleen toivotumpi kuin tyttö. Selitys on tuttu: Poika perheineen elättää vanhemmat, kun taas tyttö lähtee perheestä miehen perheen matkaan.

Naistenpäivää vietetään Vietnamissa 20.10. Tällöin joka paikka täyttyy kukista ja kauniista asetelmista.

Naistenpäivää vietetään Vietnamissa 20.10. Tällöin joka paikka täyttyy kukista ja kauniista asetelmista.

Naistenpäivän buffetissa lounaalla. Tarjolla oli mm. alligaattoria ja monin eri tavoin valmistettua sian mahaa ja korvia. Paikalliset hedelmät ovat aivan vertaansa vailla!

Naistenpäivän buffetissa lounaalla. Tarjolla oli mm. alligaattoria ja monin eri tavoin valmistettua sian mahaa ja korvia. Paikalliset hedelmät ovat aivan vertaansa vailla!

Varsinainen virallinen delegaation matka alkaa tänään. Nyt on aika hioa hissipuhe vimosen päälle kuntoon. Otin aikaa omasta puheestani: se kestää 24,86 sekuntia, sillä mennään! Meitä varoitettiin varautumaan ihan kaikkeen. Puolen minuutin tai kolmen minuutin puheeseen tai tarvittaessa jatkamaan niin pitkään kuin vaaditaan.

Minulla on tänään muiden tapaamisten ohella yksi todella virallinen tapaaminen paikallisen ympäristöministerin luona. Ohjelmassa on myös vastaanotto Vietnamin Suomen suurlähettilään luona. Ministeritapaamisesta kiidetään suoraan poliisisaattueessa lentokentälle ja lennolle Ho Chi Minh Cityyn eli entiseen Saigoniin.

Kutsu lähetystön cocktail-tilaisuuteen. Minnasta oli nyt tullut Mister Patosalmi, mutta hei, kaikissa on oltava sen verran misteriä! :)

Kutsu lähetystön cocktail-tilaisuuteen. Minnasta oli nyt tullut Mister Patosalmi, mutta hei, kaikissa on oltava tarvittaessa sen verran misteriä! 🙂

Vierailimme Vietnamin ympäristöministerin luona. Täällä sain pitää hissipuheeni!

Vierailimme Vietnamin ympäristöministerin luona. Täällä sain pitää hissipuheeni!

 

Ho Chi Minh City 21.-22.10.

Ho Chi Minh Cityssä vedettiin pari tiukasti ohjelmoitua päivää ja iltaa delegaation matkassa. Tuli tavattua muun muassa Ho Chi Minh Cityn parlamentin puhemies, jonka näin myöhemmin telkkarissa. Jakkupukuni oli oikein asiallinen, hissipuhetta muutin viime sekunnilla ja käytöstavat ovat olleet ihan hienosti hallussa. Käyntikortin ojentaminen kahdella kädellä alkaa tuntua jo ihan kotoisalta.

Smart City -seminaarissa Ho Chi Minhissä. Tuolla edessä olevalla mimmillä on lukemiset kohdillaan!

Smart City -seminaarissa Ho Chi Minhissä. Tuolla edessä olevalla mimmillä on lukemiset kohdillaan!

Suomalaiset otettiin joka paikassa kohteliaasti ja näyttävästi vastaan. Ho Chi Minh Cityn parlamenttiin meidät toivotettiin tervetulleiksi näin.

Suomalaiset otettiin joka paikassa kohteliaasti ja näyttävästi vastaan. Ho Chi Minh Cityn parlamenttiin meidät toivotettiin tervetulleiksi näin.

Kyllä tällainen miehenkorkuinen hienous sopisi meidänkin neukkariin!

Kyllä tällainen miehenkorkuinen hienous sopisi meidänkin neukkariin!

Ministeri Vapaavuori vastaanottaa Ho Chi Minh Cityn parlamentin puhemieheltä lahjan.

Ministeri Vapaavuori vastaanottaa Ho Chi Minh Cityn parlamentin puhemieheltä lahjan.

Se kuuluisa jakkupuku. Takin pitämiseen päällä keli oli (todella valitettavasti!) liian lämmin.

Se kuuluisa jakkupuku. Takin pitämiseen päällä keli oli (todella valitettavasti!) liian lämmin.

Vierailu toimittamallamme kompostointilaitoksella oli kuin kotiin olisi tullut. Nähtyäni paikasta satoja kuvia ja kymmeniä videoita paikka tuntui enemmän kuin tutulta. Saimme esitellä upeaa referenssiämme paikallisille jätealan toimijoille, joten paljon enempää ei voisi pyytää. Laitoksen edustaja kertoi, että kohde on Vietnamissa ainutlaatuinen ja siellä käy paljon vieraita. Hienoa!

Vierailulla kompostointilaitoksella Binh Duongissa. Maski ja kypärä olivat oikein mukavat + 30 asteen helteessä.

Vierailulla kompostointilaitoksella Binh Duongissa. Maski ja kypärä olivat oikein mukavat + 30 asteen helteessä.

Kompostointilaitoksella oleva kivipaasi muistuttaa projektin osapuolista.

Kompostointilaitoksella oleva kivipaasi muistuttaa projektin osapuolista.

Kompostointilaitoksen esikäsittelylinjasto ottaa vastaan 420 tonnia yhdyskuntajätettä vuorokaudessa. Esikäsittelylinjastolla jätteestä erotellaan mm. muovipussit.

Kompostointilaitoksen esikäsittelylinjasto ottaa vastaan 420 tonnia yhdyskuntajätettä vuorokaudessa. Esikäsittelylinjastolla jätteestä erotellaan mm. muovipussit.

Kompostointilaitoksen lopputuotteena saadaan kasvumultaa, joka säkitetään linjaston viimeisenä vaiheena.

Kompostointilaitoksen lopputuotteena saadaan kasvumultaa, joka säkitetään linjaston viimeisenä vaiheena.

 

Kaupunkina Ho Chi Minh City on aivan erilainen kuin Hanoi. Ho Chi Minh on paljon suurempi ja paljon eurooppalaisempi. Etukäteen minua varoiteltiin jälleen kadun ylittämisen kauheudesta, mutta sekin luonnistui ihan hyvin. Turisteja Ho Chi Minh Cityssä on vähemmän kuin Hanoissa. Länsimaalaisia kohdellaan joka paikassa todella kohteliaasti, joskus jopa ihan kiusaantumiseen saakka. Olen muutamaan otteeseen järkyttänyt paikallista hotellihenkilökuntaa avaamalla itse oven (jos suinkin olen ehtinyt) ja raahaamalla omaa matkalaukkuani ihan itse. Kaikki puhuttelevat minua nimellä Miss Minna tai Madame. Nolostuttaa.

Ho Chi Minh City by day.

Ho Chi Minh City by day.

kadulla

kadulla 2

Ho Chi Minh City by night.

Ho Chi Minh City by night.

Kaikki kadunkulmat ovat täynnä muovituoliravintoloita, joissa paikalliset syövät. Rohkea turisti söi yöllä kadulla ja söi yhden parhaista aterioistaan matkalla!

Kaikki kadunkulmat ovat täynnä muovituoliravintoloita, joissa paikalliset syövät. Rohkea turisti söi yöllä kadulla ja söi yhden parhaista aterioistaan matkalla!

liikenne hcmc

 

Rahasta piti kertoa. Kävin lähtiessä lentokentällä vaihtamassa Vietnamin dongeja. Vaihdoin 200 euroa, jota vastaan minulle iskettiin käteen 4,2 miljoonaa dongia. Virkailijan laskiessa kovaan ääneen rahoja pöytään katselin kauhuissani ympärilleni: laske hiljempaa, kauhea kasa seteleitä! Eiväthän ne mahtuneet lompakkoon ja tungin rahoja paniikissa jonnekin kassin pohjalle, ettei kukaan näkisi.

Paikallisen valuutan seteleitä on ainakin 200 – 500 000 dongin arvoisia (niitä olen nähnyt). Pari kertaa on mennyt 10 000 ja 100 000 seteli sekaisin ja se on aiheuttanut hilpeyttä vastapuolessa. Mutta nyt setelitkin alkavat jo näyttää tutuilta! Tämän päiväinen kolmen ruokalajin lounas kahdelle hengelle maksoi vähän alle miljoonan, ohhoh! (Vaihtokurssi on vähän päälle 26 000, siitä voitte suorittaa laskutoimituksen).

syksy2014 269

Vietnamilainen kahvi, joka nautitaan joko kylmänä jäiden ja kondensoidun maidon kanssa tai kuumana kuumalla maidolla.

Vietnamilainen kahvi, joka nautitaan joko kylmänä jäiden ja kondensoidun maidon kanssa tai kuumana kuumalla maidolla.

Lähes millin ateria ja sen arvoinen. Tämä lasku tuli puoliksi länsimaisesta paikasta, joten paikallisessa ruokalassa lasku on vielä puolet pienempi.

Lähes millin ateria ja sen arvoinen. Tämä lasku tuli puoliksi länsimaisesta paikasta, joten paikallisessa ruokalassa lasku on vielä puolet pienempi.

 

Binh Duong To 23.10.

Minun oli tarkoitus matkustaa takaisin kotiin eilen, mutta businesssyistä jäin vielä kahdeksi päiväksi. Vaihdoin siis vielä kerran hotellia ja kaupunkia. Olen nyt lähellä toimittamaamme kompostointilaitosta, Binh Duongissa. Jos Ho Chi Minh Cityssä ei ollut paljon turisteja, täällä ei ole senkään vertaa. Ja ne turistit, jotka täällä ovat, ovat aasialaisia. Olen nähnyt täällä oloni aikana vain yhden länsimaalaisen ja hänkin oli mies. Toisin sanoen paikkakunnan suurin nähtävyys tänään iltapäivällä oli Minna ostoskeskuksessa ja supermarketissa. Mietin koko ajan, tuntuisiko vietnamilaisesta samalta tallustella Orimattilan S-Marketissa? Jokainen vastaantulija tuijotti minua suorastaan järkyttyneenä. Tuli mieleen, etten ehkä lähde pimeällä yksin hotellin ulkopuolelle.

Maisemaa Binh Duongissa.

Maisemaa Binh Duongissa.

Katselin kaupassa kaikenlaisia tuotteita. On aina mielenkiintoista käydä kurkkaamassa, miltä paikallinen heviosasto näyttää ja millaisia äyriäisiä kalaosastolla räpistelee. Ja olihan siellä niitä, rapuja ja kaloja kaikenlaisia. Tuoksu oli myös sen mukainen.

Käväisin tietenkin myös tsekkaamassa kosmetiikkaosaston hintatason. En päässyt tuoteselosteita pidemmälle, sillä kaikki (korostan kaikki) ihonhoitotuotteet olivat valkaisevia. Luulin valkoisen ihon ihannoinnin olevan lähinnä kiinalaisten juttu, mutta ei. Jopa käsirasva oli 10 astetta vaalentavaa. Nämä täällä saisivat sätkyn, jos tietäisivät, että minulla oli tälläkin reissulla mukana itseruskettava rasva, koska inhoan yli kaiken vitivalkoisia kinttujani.

Vielä marketista: kauppaan ei saa mennä käsilaukun kanssa. Koko laukku sisältöineen oli jätettävä vartioituun säilytykseen ja vain lompakon ja puhelimen sai ottaa mukaan. Security-tyyppejä on joka puolella, ainakin isojen kauppakeskusten yhteydessä. Tuntuu itse asiassa ihan mukavan turvalliselta.

 

Orimattila, Suomi 26.10.2014

Koti on kiva. 4-vuotias sanoi, että olin matkalla maapallon takana. Kyllä se siltä tuntuu. Rämpiessäni lokakuisessa tihkusateessa pilkkopimeällä lenkkipolulla olo tuntuu oudon turvalliselta. Lasten syödessä kuraa takapihalla se tuntuu maailman puhtaimmalta kuralta. Jälleen kerran on todettava, että matkailu avartaa.

Mitkä olivat matkan tulokset? Se jää nähtäväksi, mutta ainakin on todettava, että minulle kävi kuten monelle muullekin: hinku nähdä lisää Vietnamia jäi. Maan ilmapiirissä ja aitoudessa on jotain koukuttavaa, jota ei pysty sanoin selittämään. Busineksen kannalta Vietnam on suomalaisilla haastava, mutta todella potentiaalinen kohde. Kulttuurieroja löytyy, mutta ihmiset ne kauppaa tekevät. Tärkeintä on olla rohkeasti läsnä eli matkapäiviä tarvitaan lisää!

Delegaation järjestelyistä on pakko antaa jättikokoinen kiitos Finprolle. Meistä pidettiin uskomattoman hyvää huolta ja pyyntömme päästä esille eri ministeriöissä ja muilla tahoilla otettiin hyvin huomioon. Pääsin esimerkiksi esittelemään itseni ja Ferroplanin paikalliselle ympäristöministerille, mitä tilaisuutta emme koskaan saisi omin avuin. Jälleen kerran jäi fiilis, että suomalaiset yritykset pyrkivät maailmalle tosissaan ja hienolla asenteella. Oli ilo ja kunnia olla osa delegaatiota, kiitos (ja anteeksi) kaikille! 🙂

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina , | 2 kommenttia

Esiintymiskramppeja

Julkaistu: 22.10.2014 | Kirjoittanut: Minna Patosalmi

Eihän teistä lukijoista kukaan koskaan pode esiintymisjännitystä tai varsinkaan suoranaista kammoa? Juu en minäkään.

Vaikka lukeudun siihen armoitettujen linssiluteiden kastiin, jotka käsikirjoittivat itsensä jo pienestä pitäen jokaiseen koulun kevät- ja joulujuhlanäytelmään (no hyvä on, tuota tapahtuu vieläkin, mutta onneksi on muitakin samanlaisia – terkut Saijalle!), ei se poissulje jännittämistä.

Esiintyessäni pyrin hakeutumaan pöydän tai puhujapöntön taakse, koska jalkani konkreettisesti tärisevät niin, että se näkyy takariviin asti. On karua katsoa alaspäin ja nähdä, kuinka omat puntit tutisevat. Kädet tärisevät myös ja sydän lyö niin kovaa, että korvissa soi. Verenpaine huitelee vaarallisissa lukemissa, kainalot ja kämmenet hikoavat, adrenaliini virtaa ja aivot käskevät paeta.

Ja silti. Silti sinne on pakko päästä. Yleisön eteen, heittämään itsensä tuleen ja oikein kieriskellä tulisilla hiilillä. Jälkikäteen fiilis on nimittäin huikea. Vaikka parissa kohtaa olisi tullutkin takelleltua tai kaikki ei mennyt niin kuin piti, selvisin siitä! Esiintyminen on arkielämän extremelaji, josta saa varmaan samanlaisia fiiliksiä kuin laskuvarjohypystä (maisemat nyt tosin ovat ehkä vähän surkeammat, ellei erityisesti pidä seminaarihuoneen beigeistä seinistä).

On kuitenkin olemassa toinen vaihtoehto. Ei ole ihan pakko olla täysi kaistapää ja heittää itseään lieskoihin leijonien keskelle, vaan esiintymistä voi harjoitella ja siihen voi valmistautua. Esiintymisvalmennus ILOn Niina Sainius, jolla on yli 13 vuoden kokemus tuhansien suomalaisten valmentamisesta kertoo, että vaikuttavassa esiintymisessä merkityksellisintä on pohtia:

  1. Pitääkö esityksen titteli vai persoona? Puhuuko sydän sydämelle vai organisaation auktoriteetti ammattilaisille?
  2. Onko esityksen vaikutukselle asetettu tavoite? Mitä pitää tapahtua kuulijan käyttäytymisessä, asenteessa tai tunnetilassa, kun esitys on loppunut?
  3. Onko tilaisuuteen, esitykseen valmistauduttu hyvin vai hyvin huonosti?
  4. Millaisella energialla esiintyjä on tilaisuuteen saapunut ja miten hän tietoisesti rakentaa yleistä tunnelmaa esityksen aikana. Onko pokkaa ottaa vastuu tilanteesta?
  5. Onko puhuja tietoinen oman kehonkielen viesteistä? Tiedostaako puhuja omat viestinnälliset vahvuudet ja sudenkuopat?
  6. Tukeeko puhujan kehonkieli sanomaa ja sanattomat viestit tavoitteen toteutumista? Vai sekoittaako?
  7. Onko puhuja sanomansa takana? Ovatko sanat tuulen tuomat vai oman pohdinnan tulosta?
  8. Onko esityksen pääviesti selkeä – jääkö kuulijoille vietäväksi jotakin konkreettista kahvipöytäkeskusteluihin?
  9. Onko esityksen tavoitetta tukeva aineisto selkeää, inspiroivaa, puhujan sanomaa vahvistavaa?
  10. Tuleeko puhuja sanomansa kanssa yleisönsä eteen hyvillä mielin rinta rottingilla vai tittelinsä vuoksi?

Lisäksi Niina osaa kertoa, miten tyrmätään vähäinenkin innostus esityksen aihetta kohtaan:

  1. Aloittaessasi esityksen pyydä anteeksi ettet ole valmistautunut ja muista näyttää yleisölle tietokoneesi työpöydän säläpälä etsiessäsi presentaatioaineistoa.
  2. Esittele itsesi sanomalla nimesi ja yrityksesi, jota edustat mahdollisimman nopeasti, ettei kukaan ehdi tai kykene kirjoittamaan sitä.
  3. Aloita esitys etukäteen miettimälläsi vitsillä ja siirry nopeasti lukemaan edellisenä iltana kirjoittamaasi presentaatiomateriaalia yleisölle, sillä voihan olla, ettei joku heistä osaa lukea.
  4. Katso puhuessasi intensiivisesti joko tietokoneesi näyttöä tai valkokangasta. Muista, että katsekontakti yleisön kanssa voi koitua turmioksi, sillä tilanne voi silloin muuttua rennoksi ja vuorovaikutteiseksi.
  5. Ja kun haluat, että yleisösi on hiljaa, kysy heiltä ”oliko jollain jotain kysyttävää?”.
  6. Toivottavasti olet muistanut kirjoittaa jokaiselle pp-sivulle vähintään 5-8 riviä tekstiä. Pari kolme taulukkoa voisi olla kiva olla kunhan fonttikoko niissä on tarpeeksi pieni. Ethän vaan käyttänyt kuvia? Kuvat voivat saada yleisön mielikuvituksen lentoon.
  7. Seiso koko esityksesi ajan yhdessä kohdassa, koita olla kuin pylväs, joka on juntattu maahan. Varo liikuttamasta käsiäsi tai jalkojasi, sillä joku voi vaikka innostua havaitessaan, että olet muutakin kuin ”puhuva pää”. Elossa olevat puhujat eivät kuulu meidän kulttuuriimme…
  8. Olethan pukeutunut harmaaseen pukuun? Vaaleansiniseen paitapuseroon ja hivenen kuluneisiin kenkiin? Varo värejä, sillä ne voivat viestiä persoonastasi yleisölle ja lisätä näin innostusta asiantuntemustasi kohtaan.
  9. Hillitse kasvolihaksiasi koko esityksen ajan. Ilman ilmeitä artikulaatiosi on yleisöllä haastavampaa ja näin heillä riittää puuhaa arvaillessaan sanomaasi ja termejäsi. Lisäksi ilman ilmeitä et siirrä tunteita yleisöösi, näin kukaan ei saa tietää oletko asiaasi vihkiytynyt. Samalla huolehdit, että äänensävysi pysyy tasaisena, joten yleisö saa olla ihan rauhassa, nukkua vaikka.
  10. Lopeta esityksesi toteamukseen, että kerrot asiasta mielelläsi lisää ja pyydä samalla anteeksi että joudut lähtemään seuraavaan tilaisuuteen välittömästi. Ala tehokkaasti kerätä tavarasi laukkuun ja astele nöyränä pää alaspäin roikkuen pois estradilta.

Taidokas esiintyminen on helppoa, kun tietää perusteet ja tiedostaa omat kehityskohteet. Jokainen voi olla erinomainen esiintyjä! Taidokkaiden ja tylsistyttävien esiintyjien ero löytyy yleensä henkilökohtaisesta tahtotilasta, harjoitteluun käytetystä ajasta sekä kokonaisvaltaisen ennakkovalmistautumisen määrässä. Voit kysyä lisää Niinalta, sekä vierailla hänen sivuillaan katsomassa vinkit hyvää esiintymiseen.

Estradille vaan!

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | 6 kommenttia

Hissipuheita ja jakkupukuja

Julkaistu: 16.10.2014 | Kirjoittanut: Minna Patosalmi

Meikämimmi vaikuttaa ensi viikolla Vietnamissa, kun lähden avaamaan ovia Aasiaan. Ja pääsen vihdoin käymään toimittamallamme kompostointilaitoksella, jei! Matkaan ei ole syytä lähteä soitellen, mikä kävi ilmi viime viikolla reissun valmistautumiskokouksessa.

Yksi isoista haasteista on valmistautua esityksiin ja esittelyihin matkalla. Niin kutsuttu hissipuhe on syytä olla valmiina ja selkärangassa, kun esiintymistilaisuus tulee. Hissipuhe on maksimissaan muutaman minuutin mittainen iskevä ja kompakti esittelypuhe. Sen tavoitteena on herättää positiivinen mielikuva yrityksestä, tarjotuista tuotteista ja palveluista. Hyvä hissipuhe innostaa ja herättää halun kysyä lisää.

No niin. Heitäpä minuutin mittainen, kriteerit täyttävä hissipuhe yrityksestäsi nyt. Onnistuiko? Jos lähtee liikkeelle yrityksen perustamisvuodesta, ollaan minuutin kohdalla kertomassa vasta toisesta toimitilojen laajennuksesta ja yleisön huomio on menetetty. Ammattilaisen esityksen aiheesta meille antoi Finpron viestintä- ja markkinointijohtaja Outi Torniainen, joka esitteli myös hyvän hissipuheen perusrungon:

  • Mikä on ongelma tai haaste, johon ratkaisua tarjotaan?
  • Kenellä tällainen ongelma on?
  • Mikä on ratkaisu?
  • Mitä hyötyjä (lisäarvoa) ratkaisusta on sille, jolla esitetty ongelma on?
  • Miksi kannattaisi olla kiinnostunut juuri tästä ratkaisusta?

Kun hissipuhe on rangassa, on aika keskittyä kulttuurin tuomiin haasteisiin. Käyntikortit ojennetaan kahdella kädellä, eikä saatuja kortteja tungeta takataskuun, vaan tutkitaan ja luetaan huolella. Yleensä vain samaa sukupuolta olevat kättelevät. Odota, että nainen tarjoaa ensin kätensä kättelyyn ennen kuin tarjoat omasi (entäs, kun on itse nainen, saako kätellä kaikkia?). Maljaa ei juoda aterialla ennen kuin maljapuhe on pidetty. Hierarkia on tärkeä, vanhin henkilö astuu huoneeseen ensin. Huutamalla menetät kasvosi. (Kun miettii ainoastaan suomalaista normi illanviettoa, kaikki säännöt on rikottu viidessä minuutissa). Kulttuurin saloja meille avasi Vietnamissa vuosia työskennelyt FinnSEA Oy:n  Pietro Karjalainen.

Vielä yksi juttu. Viime viikolla tuli tietoon, että matkagarderobi tulee koota pukukoodin business attire mukaan. Mitä tekee maallikko, kun saa käsiinsä pukukoodin? Googlettaa sen tietenkin. Selvisi, että on lähdettävä jakkupuvun ostoon. Väri: tummansininen tai muuten neutraalin värinen. Helman pituus: ei missään nimessä polven yläpuolelle jäävä. Kengät asialliset, ei solkia tai bling blingejä, korot maksimissaan viisi senttiä. Ei huomiotaherättäviä koruja, laukkua, meikkiä tai hajuvettä. Takin alle paita, joka saa olla värikäs, mutta ei missään nimessä läpinäkyvä.

Hissipuhe: check. Tummansininen jakkupuku: check. Käytöstavat: hiotaan kuosiin.

Vaikka lähtö maailmalle heittää matkaajalle haasteita, ne ovat kaikki positiivisia. Paitsi että opin itse uutta, pääsen esittelemään hienoa Vietnamin kompostointilaitoksen referenssiämme paikallisille toimijoille. Lähden matkaan ilolla ja ylpeydellä!

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina , | 4 kommenttia