Guruna Teollisuuden Näytelehdessä

Ostimme mainospaikan Teollisuuden Näytelehdestä, jota jaettiin laajasti esimerkiksi tämänvuotisilla Alihankintamessuilla, Tampereella. Lehdessä on 38 sivua, joilla on 139 mainosta, joissa esitellään teknisiä tuotteita ja palveluita, kuvitettuna koneilla ja laitteilla.

*PLIM!*

Eikös tässä ole taas erilaistumisen paikka pöytään tarjoiltuna?

Teollisuuden Näytelehden numeron 14/2011 sivulla 34 istuu ylhäisessä yksinäisyydessään Guru Nanak, kaikkien hydrauliikkasylintereiden ja puikkoinverttereiden keskellä.

Muista erottautuminen ei ole kiinni euroista, vaan ideasta.

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | Kommentit pois päältä artikkelissa Guruna Teollisuuden Näytelehdessä

Yrityksen kiroileva käyntikortti

Jokainen työntekijä on yrityksen elävä käyntikortti, halusimme sitä tai emme. Asiakkaan kanssa saa asioista olla eri mieltä, mutta keskustelua asiasta tulee käydä asiallisesti ja asiakasta kunnioittaen.

Suoritimme tiloissamme siivousta, jolloin keräsimme ulkoalueelle yhteen kasaan pintakäsittelyssä käytettyjä tyhjiä tynnyreitä. Tynnyreitä oli 21 kappaletta ja heräsi ajatus tynnyreiden kierrätyksestä uusiokäyttöön metallijätteeseen laittamisen sijaan. Kahvipöytäkeskustelussa tuli puheeksi yritys, joka noutaa, puhdistaa ja kunnostaa tynnyreitä uusiokäyttöön. Palvelu kuulosti hyvältä ja päätimme ottaa vihreämmän linjan tynnyreiden poistamiseksi tontilta. Tuotantopäällikkö otti yhteyttä yritykseen ja puhelimitse käytiin läpi mitä meillä on tarjolla. Palvelu vaikutti lupaavalta ja nouto sovittiin seuraavalle viikolle. Ensivaikutelma yrityksestä oli positiivinen, tästä yritykselle plussa.

Auto saapui sovittuun aikaan. Kuljettaja silmäili kasaa muutaman kymmenen sekuntia ja julisti tämän jälkeen tynnyreidemme olevan ”ihan paskoja”. Katselin itse samaa kasaa, jossa minun silmilläni todettuna kahta tynnyriä koristi lommo ja kahdessa oli hieman pintaruostetta, muutoin en niistä mitään vikaa löytänyt. Kuljettaja kiersi kasaa ja loppujen lopuksi kelpuutti kaksi tynnyriä 21:stä kierrätykseen ilman maksua. Tiedustellessamme syytä muiden hylkäämiselle hän mainitsi irtokannet, lommot ja ruosteen, ja meinasi jättää kaksi valittuakin ottamatta, kun rohkenimme kyseenalaistaa hänen näkemyksensä. Saatuaan nämä kaksi tynnyriä lavalle hän paineli hyttiin ja poistui paikalta. Tälle käyntikortille iso miinus.

Keltaisen kuorma-auton käännyttyä nurkan taa ihmettelimme tuotantopäällikön kanssa, että mitäs ihmettä tässä tapahtui. Mikään puhelimessa sovitusta ei toteutunut ja paikalla käyneen kuljettajan käytös oli ala-arvoista. Tarkastimme yrityksen nettisivuilta kuvatun palvelun, jossa mainitaan mm., että ”kolhut oikaistaan, maalipinta poistetaan, tynnyri maalataan”, ja lisäksi sivuilta löytyi kuvallinen ohje irtokannellisten tynnyreiden käsittelyyn. Päätimme reklamoida sähköpostitse yrityksen toimitusjohtajalle.

Saimme vastineen reklamaatioomme kahden tunnin ja 25 minuutin kuluttua, josta pisteet yritykselle. Vastaajana oli Britta, jonka asema yrityksessä ei vastineesta selvinnyt. Vastineessa annettiin ymmärtää, että meidän olisi pitänyt tajuta puhelinkeskustelussa antaa tarkempia tietoja tynnyreidemme kunnosta, jotta he olisivat voineet antaa tarkemman arvion tynnyreiden kierrätettävyydestä. Anteeksi vain Britta, mutta te olette itse speksit määrittäneet, ja nettisivuillanne olevien tietojen perusteella kaikkien tynnyreiden olisi pitänyt olla kierrätykseen kelpaavia. 

Reklamaatiossamme mainitsemaamme kuljettajan huonoon käytökseen suhtauduttiin välinpitämättömästi. Britta totesi kuljettajan olleen yrityksen palveluksessa liki 30 vuotta ja pystyvän hyvinkin arvioimaan 21:n tynnyrin, joista osa päällekkäin, kunnon parilla vilkaisulla. Huono käytös kuitattiin kommentilla ”ihmisiähän me kaikki olemme”.

Kyseinen yritys on aikanaan keksinyt loistavan bisnesidean. Teollisuusyrityksiltä tulee paljon tynnyreitä, jotka ovat asiallisesti käsiteltynä käytettävissä kuusikin kertaa. Toiminnallaan yritys säästää ympäristöä ja auttaa teollisuutta toimimaan vihreämpien arvojen mukaisesti. Palvelun tuotteistamisessa heillä on vielä tekemistä; liki 30 vuotta talossa olleen kuljettajan epätietoisuus siitä, että irtokannet, lommot ja pieni pintaruoste eivät ole este kierrätykselle osoittaa sen, että koulutukselle olisi tarvetta. Samaisen kuljettajan voisi laittaa myös asiakaspalvelukurssille, hänhän on työssään yrityksen näkyvin käyntikortti.

Vastineen kirjoittajalle, Brittalle, voin kertoa palvelusta jääneen suuhun pahan maun. Saamme täällä, omalla tontillamme, huonoa palvelua ja toiminta poikkeaa täysin siitä, mitä on sovittu. Reklamaatioomme vastattiin ylimielisesti ja työntekijän asiaton käytös asiakaspalvelutilanteessa hyväksyttiin. Vastine ei myöskään sisältänyt pahoittelua tai ehdotusta tilanteen korjaamiseksi, ne kierrätyskelpoiset tynnyrit näet ovat edelleen tuolla pihalla. Nyt joudumme etsimään toisen palveluntuottajan tynnyreitämme hakemaan. Mutta Britta hei, ihmisiähän me vain olemme.

Nämä eivät kuljettajalle kelvanneet...

 

Sisältä ei uutta häpeä

..eikä myöskään ulkoa

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina , | Kommentit pois päältä artikkelissa Yrityksen kiroileva käyntikortti

Lavapinoajavideo – director’s cut

Yrityksessä, jossa varsinaista markkinointiosastoa ei ole koskaan ollut, mainosvideon toteuttaminen on työn ja tuskan takana. Markkinointi ei ole “oikeaa työtä” ja yhtäkkiä joku (itsensä markkinointipäälliköksi nimennyt) hengittää niskaan ja ahdistaa nurkkaan, ihan konkreettisesti.

Kuvaaja

Yritystämme on siunattu monilahjakkailla työntekijöillä. Yksi näistä on huolto- ja varaosamyyjämme Tomi Laurén, jolla pysyy videokamera kädessä (ja jalustalla). Tomi oli näyttänyt kyntensä videontekijänä kuvaamalla ensimmäisen Lavapinoajavideomme yksin. Minäkin halusin vuolla kultakimpaletta ja aloin painostaa Tomia uuden videon tekoon. Viikon kuluttua Tomi juoksi minua karkuun. Lopulta sain ahdistettua hänet työpisteensä seinää vasten ja pakotin kirjaamaan kalenteriin ajan kuvauksia varten.

Näyttelijät

Sissimarkkinoinnin opit sisäistäneenä en ole valmis tuhlamaan markkinointiin euroja. Siskoni Johanna suostuteltiin vastanäyttelijäksi ja lavojen pinoajaksi. Pitkän ja hikisen uhkailu-kiristys-lahjontakierroksen jälkeen miespääosaa saatiin näyttelemään suunnitteluvastaavamme Jarno Tyyskä, jolla riittää huumorintajua moneen hankkeeseen.

Kuvaukset

Koitti kauan odotettu kuvauspäivä. Oli perjantai-ilta, vapun aatonaatto. Johanna pääsi vauhtiin lavojen pinoamisessa, Rocla meni suoraan, lavat osuivat pinoajaan, kamera kävi, kaikki sujui. Kunnes. Siivoojan pää ilmestyi ikkunaan, kauhea huuto kaikui yli teollisuusalueen

– Mitä te teitte, täällä on puoli taloa pimeenä, imuri ei toimi!

Sulake oli palanut.

Tämän jälkeen Lavapinoajaan iski häiriö, joka lopetti perjantai-illan puhteemme lyhyeen. Maanantaina automaatio-osaston pojat kertoivat, että vika johtui vinossa olleesta valokennosta.

Tästä opimme kokoonpanotyön tarkkuuden merkityksen.

Kuvaukset, osa 2

Alkoi uusi ajojahti. Tomi luovutti nyt helpommin ja kuvauksia varten saatiin sovittua uusi aika. Kaksi päivää ennen kuvauksia iskin kevätinnossani varpaani puutarhatuoliin, minkä seurauksena sinisellä nakilla kävely oli yhtä tuskaa. Kuvauspäivää varjostivat taivaalla roikkuvat sadepilvet. Tällä kertaa ilman ja muut jumalat olivat kuitenkin puolellamme ja saimme koko kuvausrupeaman purkkiin. Ihmetystä herättivät vain kommentit, jotka kuuluivat miesten pukuhuoneesta

– No nyt voit alkaa riisuutua. Ota ensin paita pois.

– Täällä on tosi kuuma.

– Oota, mä kuvaan vielä toiselta puolelta.

Kiitokset ymmärryksestä työntekijöillemme ja vapaaehtoisten pienelle joukolle. Annamme mielellämme nimmareita teille sitten, kun olemme kuuluisia. Ja tässä se nyt on, Lavapinoajavideo – Tirkistelyä – katso tästä.

Tomi ja Johanna tositoimissa

Jos kiinnostuit Lavapinoajasta (muutenkin kuin tirkistelyn suhteen), soita ja kysy lisää 0207 189 720!

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | Kommentit pois päältä artikkelissa Lavapinoajavideo – director’s cut

Verot ja blogit

Minä olen blogin kirjoittajana täysin untuvainen. Bencmarkattuani muita blogeja tajusin, että on olemassa 21-vuotiaita, jotka ovat pitäneet aktiivisesti, lähes päivittäin, blogia yli seitsemän vuotta. Kuviteltu blogistin ammattiylpeyteni sai mustelman, kun muistelin lisäksi avanneeni ensimmäisen sähköpostini vasta 2000-luvulla ja liittyneeni Facebookiin kaksi vuotta sitten.

Amatöörimäinen aloittelijakin saattaa yllättyä, millainen voima ja vaikutus blogilla voi olla. Menee aikaa sisäistää se, että netissä oleva materiaali on kaikkien saatavilla ja käytettävissä.

Sain eräänä päivänä soiton verottajalta. Se on aina jännä paikka, kun vastaa yrityksen kirjanpidosta ja tilinpäätöksistä. Tällä kertaa puhelu koski erästä hakemaamme ennakkopäätöstä, johon verottajan edustaja halusi tarkennusta. Henkilö kyseli latvialaisen sisaryrityksemme SIA Ferroplanin kuulumisia,

koska hän oli lukenut kotisivuillamme blogikirjoitukseni Kovaa peliä Latviassa. Verottajaa oli alkanut huolestuttaa SIA Ferroplanin tilanne, kun vastoinkäymisiä oli tuntunut tulevan oikealta ja vasemmalta.

SIA Ferroplanin tilanne on tällä hetkellä oikein mukava, siellä työskentelee työnjohtajan lisäksi seitsemän henkilöä ja tilauskanta on nousussa. Sain lopulta myös verottajan uskomaan kaiken olevan hyvin, blogista huolimatta.

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | 2 kommenttia

Miss Moneypenny kicks Bonds a**

Yksi niistä alueista, joilla olisi helppo olla erilainen kuin muut on työpaikkailmoittelu. Sunnuntaiaamuna Etelä-Suomen Sanomien Avoimet työpaikat -palstaa lukiessa tekee mieli lähteä takaisin nukkumaan. Ilmoitukset keventävät kassaa tehokkaasti, joten miksei syödä koko rahan edestä ja ottaa vielä vähän kassiin iltapalaksi.

Normaalisti ilmoituksemme näyttää tältä:

 

Ilmoitus muuttuu ihan toisenlaiseksi, kun siihen lisätään kuva ja pari lausetta:

Ilmoitus julkaistiin Etelä-Suomen Sanomissa sunnuntaina 21.8.2011. Lupaan kertoa myöhemmin, montako hakemusta ilmoitus poiki. (Ja ennen kaikkea toiko se luoksemme oikeanlaisia ihmisiä).

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina , | 2 kommenttia

Rekrytoi hiekkalaatikolla

Eräs yritysjohtaja sanoi kerran, että ainoastaan yksi asia on vaikeampaa kuin työntekijän irtisanominen; nimittäin uuden löytäminen.

Uuden työntekijän hakeminen tapahtuu niin, että laitetaan ilmoitus Työ- ja elinkeinotoimiston sivuille ja joskus kun oikein repäistään, jopa sanomalehden Avoimet työpaikat-palstalle. Tietyn määräajan sisällä yritykseen ottaa yhteyttä joukko kiinnostuneita hakijoita. Joskus kuitenkin tuntuu, että parhaat työntekijät piilottelevat jossakin. Missä luuraavat Suomen työmarkkinoiden käyttämättömät voimavarat?

Tietenkin kodeissa ja hiekkalaatikoilla. Alaikäisten lasten äideistä joka viides on kotona. Suomessa on tällä hetkellä noin 90 000 naista, jotka tekevät kotitaloustyötä. Joukossa on myös muutama rohkea isä, joka hoitaa lapsia kotona.

Millaisia taitoja kotiäidit ja –isät voivat tarjota työelämään? Tässä muutama esimerkki:

  1. Rajaton paineensietokyky. Taito valmistaa onnistuneesti valkokastiketta, kun joku roikkuu lahkeessa huutaen samalla, kun toisessa huoneessa rikotaan televisiota.
  2. Tekninen osaaminen. Kyky kasata, korjata, liimata, ommella ja teipata mikä tahansa esine kasaan luovin menetelmin.
  3. Organisointitaidot. Kyky tehdä samanaikaisesti ja onnistuneesti seuraavia asioita: puhua puhelimeen, vaihtaa vaippaa, niistää nenää, pyyhkiä lattiaa, laittaa ruokaa, lukea lehteä ja järjestellä paikkoja.
  4. Ennakointi. Kyky nähdä etukäteen piilevät skenaariot ja ehkäistä niiden toteutuminen.
  5. Pitkäjännitteisyys. Kyky kuunnella päivästä toiseen samoja juttuja ja vastata päivästä toiseen samoihin kysymyksiin.

Mitä sitten, jos excel-kaavat tai liitetiedoston lisääminen sähköpostiin ovat unohtuneet? Ne taidot pystyy kuka tahansa oppimaan muutamassa tunnissa. Edellä listatuilla ominaisuuksilla varustettu työntekijä selviää käytännöllisesti katsoen mistä tahansa tehtävästä. Tästä lähtien vaadin, että suoritettu kotiäitiys ja –isyys mainitaan CV:ssä.

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | Kommentit pois päältä artikkelissa Rekrytoi hiekkalaatikolla

Sil ko lähte uut alkku kohre

 

Ota käpy pois kenkäst

kaar vesi pois saappaast

nost ämpär silmiltäs

jua kuppis tyhjäks.

                  .

Ol ilone.

Ol valone.

Ol pulune.

                   .

Älä lait kät sirkkeli

älä purot kirvest kintul

älä unhota kotti avamei

älä karota annetui syrämei.

                  .

Viä roskapussi mennenssäs.

                    

                  -Heli Laaksonen-

                     .          .          .

Blogi blogisteineen jää kesälomalle ja palaa ruudulle tuorein näppäimin, kun omenat ovat kypsyneet.

Toivotan kaikille lukijoille akkuja lataavaa ja inspiroivaa flow-kesää!

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | Kommentit pois päältä artikkelissa Sil ko lähte uut alkku kohre

Motivaation moottorit

Yksi yritysjohdon ikuisista haasteista on, miten motivoida työntekijöitä. Motivoitunut ihminen kun saa aikaan päivän työt tunnissa. Itse näen motivaation olevan huipussaan, kun ihminen saavuttaa oman flow-tilansa. Wikipedia määrittelee flown näin:

Flow-kokemuksessa ihminen paneutuu koko kapasiteetillaan keskittyneesti tavoitteelliseen toimintaan sulkien kaiken muun tietoisuudestaan. Optimaalinen flow-kokemus syntyy, kun ihmisen taidot vastaavat käsillä olevaa haastetta ja hän on kiinnostuneesti paneutunut ko. aktiviteettiin. Psykologi Mihály Csikszentmihalyi on tutkimuksissaan todennut ihmisten olevan onnellisimmillaan juuri tällaisina hetkinä elämässään.

Haasteena on löytää juuri ne asiat, jotka kutakin henkilökohtaisesti motivoivat. Muistuu mieleeni eräs epäonnistunut motivointiyritykseni:

Olimme kotihallituksen kanssa kävelylenkillä ja yritin kovasti motivoida lenkkikaveria juoksemaan. Vaikka miten perustelin, ei tossu noussut yhtään reippaammin. Sitten soi puhelin. Kotihallituksen tilaama kaljakuorma oli saapunut ja odotti pihassamme. Loppumatka juostiin niin kovaa kuin päästiin.

Se ei ole tärkeää, mitä teet. Tärkeintä on, mitä tekeminen tekee sinulle.

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | Kommentit pois päältä artikkelissa Motivaation moottorit

Kysy minulta, Kauppalehti

Istahdan vaihteeksi talouspäällikön jakkaralle.

Talouden asiantuntijajulkaisut tuottavat talousennusteita kuin kuljetinhihnalta. Analyytikot antavat suosituksia osakkeenomistajille: Osta! Myy! Maallikkosalkunhaltijalla on kova työ pysyä alati ailahtelevien arvausten perässä, omista näkemyksistä nyt puhumattakaan.

Epävarmuuden aika on ohi. Esittelen alla suhdanne-ennusteen, joka on tehty Lontoon pörssissä vuonna 1924. Ennuste on pitänyt paikkansa tähän asti. Se päättyi vuoteen 2012, mutta jatkoin sitä samalla logiikalla vuoteen 2053 asti.

Suhdanne-ennuste 1924-2053

Kuten kuvasta näkyy, tämän hetkisen taantuman pohja saavutetaan vasta ensi vuonna. Älä siis myy osakkeitasi vielä, nousu on vasta tulossa. 

Yrityksissä alkaa olla kiire saattaa tuotekehitysprojektit loppuun ja laittaa työkalut kuntoon nousua varten. Seuraavan nousun korkein huippu saavutetaan vuoden 2016 tienoilla. Siihen asti paahdetaan täysillä.

Ei muuta kuin omaa sisäistä analyytikkoa etsimään ja viikonlopuksi ennusteita pakertamaan!

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | 5 kommenttia

Lupausten kate kateissa

Pidetään, se mikä luvataan.

Siinä on selkeä sääntö, jota jokainen suomalainen yritys pitää kunnia-asianaan noudattaa. Törmään kuitenkin päivittäin tilanteisiin, joissa ihmettelen, milloin lupaukset lunastetaan.

Otetaan ensimmäinen esimerkki. Työvaatteita toimittava yritys toi meille vaatteita sovitukseen. Pyysimme saada muutaman mallin lisää. Vaatteet luvattiin toimittaa heti seuraavalla viikolla. Kolme viikkoa myöhemmin soitin yritykseen ja kyselin, missä vaatteet ovat. Asiaa jäätiin selvittämään.

Toinen esimerkki. Otimme yhteyttä atk-tukitoimistoomme, koska meillä oli kysyttävää eräästä järjestelmämme osasta. Asiasta tiennyt henkilö ei ollut enää toimiston palveluksessa. Muu henkilöstö ei osannut auttaa, mutta lupasivat, että uusi yhteyshenkilö ottaa pian yhteyttä. Kun henkilö soitti, hän lupasi tulla käymään yrityksessämme seuraavana perjantaina klo 8.30. Perjantaina klo 15.00 hän soitti ja sanoi, ettei päässytkään tulemaan. Kysyi vielä, että missähän meidän yrityksemme sijaitsee. Teki mieli sanoa atk-tukihenkilölle, että K V G. 

Kolmas tilanne. Otimme yhteyttä puhelinoperaattoriin puhelinpaketteihin liittyen. Kysymyksiä oli paljon ja yhteyshenkilö jäi niitä selvittämään. Hän lupasi soittaa seuraavana maanantaina ja pyysi ottamaan sähköpostilla yhteyttä, jos kysyttävää tulisi aikaisemmin. Sitä maanantaina ei koskaan tullut, eikä sähköposteihin vastattu. Kun olimme valmiit vierailemaan yrityksessä puhelinlinjoja pitkin, asiat alkoivat luistaa.

Vielä yksi. Ostaessani uuden puhelimen sain kylkiäisenä puolen tunnin ilmaisen teknisen tuen puhelimen toimintoihin liittyen. Halusin synkronoida puhelimeni ja sähköpostini kalenterit. Tätä ei saatu puolessa tunnissa onnistumaan ja neuvoja antanut henkilö lupasi soittaa vielä takaisin ja selvittää asiaa. Voitte arvata, tuliko luvattua puhelua koskaan.

Esimerkkejä on kuin voikukkia nurmikolla. Asiakkaan mitta alkaa täyttyä. Mitä palvelua se sellainen on, että asiakkaan pitää pitää omat puolensa saadakseen edes jonkinlaista palvelua? Jos yrityksessä on liikaa töitä ja liian vähän henkilöstöä tai osaamaton kesätyöntekijä, se ei ole minun ongelmani. Minun ongelmakseni jää etsiä uusi palveluntoimittaja.

Jos yrityksen lupaukset ovat katteettomia, niin pian on pankkitilikin.

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina , | Kommentit pois päältä artikkelissa Lupausten kate kateissa