Ei mitään rimpuloita - Ferroplan Blogi

Yritysbloggari haahuilee edelleen vuonna 2014 Suomessa melko yksinään. Palvelupuolella ja b-to-c-yrityksissä ollaan näppäimistöllä aktiivisia, mutta etenkin teollisuudessa on hiljaista kuin Ruotsin kultajuhlissa. Jokainen tekstikäsittelyohjelma alleviivaa kirkuvan punaisella yhdyssanan teollisuusblogi ja Google kyselee kohteliaasti, että Tarkoititko teollisuus blogi?

Ferroplanin blogi – Suomen ainoa teollisuusblogi täyttää tämän vuoden toukokuussa kolme vuotta ja ilmassa on selkeää uhmaa. Missä ovat kaikki kaverit? Missä piileksii yritysblogien läpimurto ja varsinkin ne muut teollisuuden edustajat? Tahtoo nyt heti!

Pari vuotta sitten kuulin eräästä suomalaisesta teollisuusyrityksestä, joka aikoi aloittaa bloggaamisen. Lähetin siltä istumalta sähköpostia henkilölle, jonka olin kuullut ottavan homman hyppysiinsä, toivotin tervetulleeksi teollisuusbloggaajien hiekkalaatikolle ja tsemppasin olemaan yhteydessä, jos vertaistukea tai ajatustenvaihtoa haluaisi tehdä. Vastauksena oli syvä hiljaisuus. Blogia ei koskaan ilmestynyt verkkoon. Toivottavasti postini ei kuitenkaan suistanut henkilöä pois bloggausraiteilta.

Jos tunnistit itsesi – sinä, jolle postia lähetin, olet haaveillut yritysblogin perustamisesta tai tiedät jonkun, jonka pitäisi aloittaa, heitän tähän oman listani, miksi ja miten voisi aloittaa:

1. Naama on kiva. Yritysblogi antaa yritykselle kasvot ja tekee siitä inhimillisen. Isolla yrityksellä voi olla useampiankin kasvoja eli eri kirjoittajia. Pienemmät voivat olla täysin tyytyväisiä, jos saavat edes yhden aktiivisen.
2. Kaksisuuntainen katu. Blogiin kommentointi on helppoa ja usein niin epävirallista, että se käy helpommin kuin sähköpostin lähettäminen tai soitto. Yritysblogissa voi esitellä onnistuneita asiakasprojekteja, pyytää lukijoilta kommentteja ja herätellä keskustelemaan rennommin kuin yritysviestinnässä yleensä.
3. Hakukone, my friend. Hakukoneet rakastavat päivittyvää sisältöä ja aktiivista kommentointia. Blogi on hakukoneen paras kaveri, koska se edustaa aitoa sisällöntuottamista ja nostaa näin sivun tuloksissa muita ylemmäksi. Jos saat vielä valjastettua kiinnostavat avainsanat ohjaamaan liikennettä blogiin, homma alkaa todella pelittää. Tällä kaikella ei tosin ole merkitykstä, jos tuloksia ei seurata. Ilmainen ja hyvä seurantatyökalu on esim. Google Analytics.
4. Sisus on tärkein. Ei ole mitään väliä, mikä viestintäkanavasi on, kunhan sisältö on merkityksellistä. Kukaan ei jaksa lukea teknisiä tuotekehitysuutisia, pökkelöä yritysjargonia tai katsella kiillotettua yrityskilpeä viikosta toiseen. Kun mietit, mistä kirjoittaisit, kirjoita siitä, mistä itsekin haluaisit lukea. Tekstistä huomaa kyllä, milloin kirjoittaja on innostunut ja saa silloin muutkin innostumaan. Oppaissa varoitetaan usein kirjoittamasta liian pitkiä tekstejä, mutta uskon pitkänkin pätkän olevan kiinnostava, kunhan teksti tulee suoraan sydämestä. Kerro vaikeuksien kautta voittoon-tarinoita tai tarinoita yleensä. Tarjoa valituksen sijaan ratkaisuja, ole positiivinen, innostava ja rohkea. Liian rohkeaa yritysblogia en ole vielä nähnyt.
5. Julkinen lupaus on hyvä piiska. Anna julkinen lupaus julkaista teksti joka viikko tai joka toinen viikko. Siitä on huomattavasti vaikeampi luistaa kuin itselle tehdystä lupauksesta. Sitten on aivan pakko raivata tilaa kalenterista kirjoittamista varten.
6. Rimaa hipoen on ihan ok. Älä hyvä ihminen aseta rimaa liian korkealle. Jollain viikolla julkaisu voi olla kuvakollasi, toisella runo ja kolmannella video. Kunhan annat kuulua itsestäsi, sinut muistetaan. Muista jakaa postaukset aina kaikkiin mahdollisiin medioihin ja lähetä painettuihin lehtiinkin välillä tekstejäsi. Älä myöskään ole turhan vaatimaton.
7. Anna mennä. Voit aloittaa vaikka nyt heti aiheella: Miksi kesti näin kauan, että aloitin yritysblogin? Kerro erityisesti peloista ja esteistä, joiden takia projektin aloitus viivästyi. Kerro sitten syistä, miksi päätit kuitenkin aloittaa. Sen tarinan minä lukisin aivan varmasti.

Bloggaamaan! 🙂

Olen saanut useampia kommentteja siitä, miten blogissa käsitellyt aiheet tuntuvat syntyvän kuin itsestään. Ulospäin näyttää siis siltä, ettei aiheista ole pulaa. Totuushan on tietenkin toinen.

Parhaimmassa tapauksessa keksin aiheen jo maanantaina ja saan sen kirjoitettua alustavasti mukavaan kuosiin. Keskiviikkoaamuun ei jää kuin pientä fiksailua ja itse julkaisu. Jos olen reissun päällä, hoitaa automaatti julkaisun. Parhain tapaus ei ole tietenkään se yleisin, vaan normaalisti tasapainottelen kauhun ja hulluuden välillä tiistai-iltana.

Ei ole ihan yksi eikä kaksi kertaa, kun olen selannut kotona jätepaperikassista löytämiäni lehtiä ideaa etsien, tiistai-iltana klo 22.30. Useampi blogiteksti on väännetty juuri ennen vuorokauden vaihtumista. Ennen tätä totaalista alemmuustilaa (miten on mahdollista, että jätin tämän TAAS viime tippaan??!!!) olen tehnyt hulluksi myös lähipiirini ahdistelemalla heitä keksimään kirjoitusaiheita.

Viimeksi eilisaamuna painostin 3- ja 5-vuotiaita lapsiani keksimään aiheen tämän päiväiseen kirjoitukseen. Pyysin heitä miettimään ihmisille tärkeitä aiheita, joista he haluaisivat lukea. He varmasti todella yrittivät auttaa, koska ehdottivat, että voisin kirjoittaa aiheista “Äidillä on nätti tukka” ja “Äidillä on nätti takki”, mutta valitettavasti en näe niiden aiheiden kiinnostavan suurta yleisöä tarpeeksi. (Uskon, että lapset todella yrittivät auttaa, koska normaalisti ulkonäköäni koskevat kommentit ovat luokkaa: “Kun sä kävelet, näyttää kuin sun reiden sisällä olis vettä”). Itsellensä tärkeä aihe 5-vuotias totesi olevan se, että hän ehtii illalla leikkiä naapurin pojan kanssa mahdollisimman pitkään.

Parhaat aiheet syntyvät tosielämän tapahtumista. Itselleni on tyypillistä säätää ja sählätä milloin minkäkin asian parissa, joten noloihin tilanteisiin liittyviä kirjoituksia on kertynyt ihan mukavasti. Todelliseen flow-tilaan kirjoittaja putoaa, kun saa kirjoittaa itselleen tärkeistä asioista sydän palaen. Nämä aiheet ovat usein koskeneet markkinointia. Kaikkein mieluiten kirjoitan erilaisista tapahtumista ja tempauksista, joita olemme tehneet. Messut, juhlat ja kampanjat kuvineen ovat innostavia aiheita itsellekin.

Parhaiten ihmistä ajaa eteenpäin julkisesti tehty lupaus, joka minun tapauksessani on julkaista blogiartikkeli joka keskiviikkoaamu. Todellista bloggarin superpolttoainetta on kasvokkain, sähköpostilla tai kommenteissa saatu ihana palaute, joka merkitsee minulle todella paljon.

Tämän vuoden aikana on käyty läpi 30-vuotisjuhlat, Pinkit tehtaat ja paljon muuta päätöntä ja upeaa, ja nyt uusi vuosi kolkuttaa aivan tuossa kulman takana. Haluankin kysyä sinulta, rakas lukijani, mistä haluaisit lukea ensi vuonna? Ja tehdään vaikka niin, että kaikkien ehdotuksen tehneiden kesken arvotaan kiitokseksi pieni lahja! Shoot me!