Hurmaavat hakemukset

Julkaistu: 13.3.2013 | Kirjoittanut: Minna Patosalmi

Olen tällä hetkellä potentiaalisten kesätyöntekijöiden suosikkihenkilö nro 1. Saan ihastuttavia yhteydenottoja päivittäin, eikä tahti ainakaan hidastu kesää kohti mentäessä.

Kirjoitin taannoin kurjista työhakemuksista artikkelissa Hakija heikoilla hangilla. Kirjoituksessa ruodittiin aikuisten käsittämätöntä taitamattomuutta hakemusten laadinnan suhteen. Karmeinta ääripäätä edusti esimerkiksi tämä hakija:

meikäläisen masa lahesta (nimi ja paikkakunta muutettu) terve…..kysymys kuuluu olisiko mahdollista työllistyä,ohessa cv ni…uudet haasteet ovat olleet mielessäni..

tv masa

Sen sijaan nuorten lähettämät hakemukset saavat sydämeni hyppimään ilosta. Kaikki seuraavat otteet ovat yläaste- tai lukioikäisten kirjoittamista hakemuksesta. Tämä on aika taidokasta vai mitä:

Ferroplan kiinnostaa minua työpaikkana siksi, että olen kiinnostunut tekniikasta ja käytännön sovelluksista. Teillä on laajat toimialat ja työtä joka lähtöön.

Työkokemusta minulla on kahden kesän ajalta ja toive olisi laajentaa kokemuspohjaa. Olen valmis tekemään erilaisia työtehtäviä yksin tai ryhmässä, enkä pelkää haasteita. Työn äärellä olen motivoitunut, ahkera ja kyvykäs. Vaikka olenkin lukiolainen eikä minulla ole ammatillista tutkintoa pohjalla miltään teollisuuden alalta, peukalo ei ole keskellä kämmentä. Olen harrastanut puutöitä ja kaikenlaista väsäämistä pienestä pitäen, eikä vauhti ole laantunut vieläkään. Työkalut pysyvät hanskassa, oppi ja järki päässä.

Erityisesti minua kiinnostaisi työskennellä tuotantopuolella, mutta kyllä paperin pyörittäminen sujuu myös.

Huippua, eikö! Vapaamuotoinen, rento ja kaiken lisäksi täysin oikein kirjoitettu hakemus iskee ainakin minuun. En pystyisi itse tekemään noin hyvää hakemusta.

Aina kannattaa muistuttaa, mistä ollaan tuttuja, jos sellainen tilaisuus tulee. Pieni kehunpoikanen – kunhan ei lipeä nuolemisen puolelle toimii silloin tällöin:

Olimme luokkani kanssa siellä tutustumassa ja tykästyin heti oitis paikkaan. Talo on viihtyisä ja hienosti sisustettu. Talon väkikin vaikuttaa mukavalta. Palkka on mielestäni sopiva, ja voisin alkaa säästämään omaan skootteriin. Jos pääsisin töihin, ette tulisi katumaan!

 Hyvä itsetunto vakuuttaa myös:

Olen oma-aloitteinen nuori mies ja kätevä käsistäni. Opin helposti uutta ja panostan työni laatuun.

Kävin Ferroplanilla tutustumiskierroksella ollessani kahdeksannella luokalla, ja jo silloin työympäristö tuntui viihtyisältä ja paikka mukavalta. Teillä oli myös edustaja Yhteiskoulun kesätyömessuilla, joka kertoi ytimekkäästi kesätöistä Ferroplanilla. Tästä johtuen olen hyvin selvillä työnkuvasta ja olen kiinnostunut tarjoamastanne fyysisen puoleisesta työstä logistiikkapuolella. En kaihda täysin toimistotyötäkään, ja osaankin käyttää sujuvasti windowsia, machintoshia ja joitakin ohjelmia, esimerkiksi openoffice, microsoft word ja photoshop.

Minulla on laajalti työkokemusta eri aloilta, joten työnteko on tuttua.

Uskoisin soveltuvani hyvin tarjoamaanne työhön.

Mahtavaa, kertakaikkiaan sympaattista ja hienoa! Ehdotan, että valmiit kaavakkeet ja hakulomakkeet poistetaan pysyvästi kaikkien yritysten käytöstä. Sen sijaan vapaamuotoiset, itse muokatut hakemukset tulisi nostaa ansaitsemaansa arvoon. Jos kirjoittaminen on hankalaa tai virheitä tulee paljon, löytyy aivan varmasti ystävä, sukulainen tai opettaja, joka on valmis auttamaan teknisissä asioissa. Kirjoitussäännöt voi oppia, mutta hyväksi tyypiksi synnytään!

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina , , | 9 kommenttia

Terävät teinit vol. 2

Julkaistu: 6.3.2013 | Kirjoittanut: Minna Patosalmi

Tasan vuosi sitten kirjoitin Teräväistä teineistä, kun Orimattilan yhteiskoulun kasiluokkalaiset vierailivat Ferroplanilla. Silloin sain uuden pomon sekä oppia, millainen ei ole selkeä yritysesittely.

Tänä vuonna halusimme ottaa koululaiset vastaan erityisin menoin. Orimattilassa oli eri kouluilla ollut aikaisemmin päivällä Avaimet sun duuniin -kesätyötapahtuma nuorille ja päätin keksiä jotakin kesätöihin liittyvää. (Edellisenä vuonna sain useita kesätyöhakemuksia kasiluokkalaisten vierailun jälkeen. Valitsemamme neljä nuorta hoitivat hommansa aivan mahtavalla tavalla ja työllistämme tänäkin kesänä mielellämme nuoria).

Tällainen se oli ensin. Ferroplanin messupöytä Avaimet sun duuniin -nuorten kesätyötapahtumassa 22.2.2013 puoli tuntia ennen messujen avaamista.

 

Ja näin hieno siitä tuli! Somisteina käytettiin James Bond-aiheisen messuosaston tarvikkeita. Punainen matto, satiinipöytäliina timanteilla ja särmikäs yrityksen edustaja (kiitos Markus!): se on siinä!

Blogin vakiolukijat tietävät, kuinka syvää halveksuntaa tunnen pitkiä ja tylsiä PowerPoint-esityksiä kohtaan. Jos en halua rankaista aikuisia slideshow-helvetillä, en totisesti tee sitä 15-vuotiaillekaan.

Koululaisryhmä johdatettiin neukkariin, jossa ei ollut pöydän ympärillä yhtään tuolia. Porukalle tehtiin jako viiteen ja jaettiin ryhmiin. Ryhmien tehtävänä oli kasata kuljettimen säätöjalka, kiinnittää laakerin rasvanippa, taitella ja kansioittaa A3-kokoisia suunnittelukuvia sekä etsiä toimistosta tietty esite. Nämä kaikki ovat tyypillisiä kesätyöntekijöiden työtehtäviä.

Muutama minuutti ennen ensimmäisen ryhmän saapumista meikäläistä jännitti niin, että pelkäsin pian muistuttavani Kristoffer Taxfreetä. Eniten pelkäsin, että kilpailusta innostuisin lähinnä minä itse teinien naureskellessa vieressä. Toinen pelkoni oli, etteivät nuoret yksinkertaisesti suostuisi suorittamaan pyydettyjä tehtäviä. Ehdin myös luoda kauhukuvia porukan jaosta viiteen, kun kukaan ei saisi parasta kaveria samaan ryhmään. Viimeistään rasvaisten laakereiden haisevan ulkomuodon ajattelin lyövän kapuloita ainakin tyttöjen rattaisiin.

Aliarvioin vieraamme täysin. Ryhmien jako sujui ilman mutinoita. Nuoret kuuntelivat kilpailuohjeet tarkkaavaisesti ilman suurempia kysymyksiä. Kun kilpailu alkoi, ryhmät jakoivat vaivatta tehtävät ryhmän jäsenten kesken, toimivat koko ajan rauhallisesti ja täysin määrätietoisesti. Tehtävät tuli suoritettua muutamassa minuutissa. Jokaikinen säätöjaloista kasattiin oikein, yksikään prikka ei ollut väärässä paikassa. Voittajat palkittiin ja lopuksi juotiin porukalla limut.

Kasiluokkalaiset kävivät kilpailun kimppuun kuin ammattilaiset. Yhtään valitusta ei kuulunut. Nuoret selviytyivät tehtävästä tyylikkäämmin kuin allekirjoittanut, joka harjoitteli tehtävää edellisenä päivänä.

Kasiluokkalaiset kävivät kilpailun kimppuun kuin ammattilaiset. Yhtään valitusta ei kuulunut. Nuoret selviytyivät tehtävästä tyylikkäämmin kuin allekirjoittanut, joka harjoitteli tehtävää edellisenä päivänä.

 

Eräs ryhmä, johon oli jaossa tullut vain kaksi jäsentä, voitti kilpailun. Ryhmä huomasi viereisellä porukalla olevan ongelmia laakerin kanssa. Niinpä voittajaporukan jäsen meni auttamaan toista ryhmää, että hekin saisivat kaikki tehtävät suoritettua loppuun.

Kilpailun jälkeen ryhmille kerrottiin kesätöistä tarkemmin ja näytettiin 30 sekuntia kestävä yritysesittely Ferroplanista. Vierailu päättyi tehdaskierrokseen tuotannossa, joka jälleen kerran sai kehuja huippusiisteydestään. Kierroksen lopuksi ryhmän opettaja kiitti minua kädestä pitäen kertoen vierailun Ferroplanilla olevan yritysvierailupäivän huippukohta joka vuosi.

Minä taas sanon Kiitos kasiluokkalaiset ja opettajat! Tapaamisenne on joka vuosi yhtä virkistävää ja hauskaa. Tällä kertaa minuun iski kovasti ryhmien sympaattisuus sekä auttava ja loistava asenne. Jos Suomen tulevaisuus lepää näiden nuorten hartioilla, eivät asiamme ole lainkaan hullusti. Tervetuloa uudelleen!

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | 7 kommenttia

Ihan lomalla

Julkaistu: 26.2.2013 | Kirjoittanut: Minna Patosalmi

Jeps. Bloggaaja teki pikapäätöksen ja viettää tällä viikolla lomaa. Näiden kokonaisten kahden päivän aikana on tullut ihmeteltyä, minne ovat hävinneet Ikeasta isompien kuin sylivauvakokoisten lasten työntelyyn tarkoitetut ostosvaunut ja miten on mahdollista, että kaikki 50 asiakasta ovat samanaikaisesti jonottamassa kuuluisia (hevos)lihapullia.

Hevoslihapullista tuli mieleeni, että asiat ovat tässä maassa mielettömän hyvin, kun mitään muuta aihetta ei ole viimeisten viikkojen aikana nähty uutisissa. Ymmärtäisin, jos sinne olisi laitettu vaikkapa kissaa.

Ensi viikon blogitekstin aiheesta sen verran, että viime perjantaina ihanat kasiluokkalaiset ilahduttivat meitä jälleen jokavuotisella vierailullaan ja jättivät lähtemättömän vaikutuksen meikäläiseen. Ja erittäin positiivisen sellaisen. Pääsette virittäytymään tunnelmaan lukaisemalla vuoden takaisen artikkelin Terävät teinit. Sähköpostiini on tipahdellut perjantain jälkeen kesätyöhakemuksia, jotka sympaattisuudellaan, fiksuudellaan ja aitoudellaan hakkaavat monen “aikuisen” tekemät hakemukset 100-0. Mutta siitä lisää ensi keskiviikkona.

Aurinkoista viikkoa kaikille, missä ikinä sen vietättekin! Palataan näppäimistölle viikon kuluttua aivan fresseinä!

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | Kommentit pois päältä artikkelissa Ihan lomalla

Mainos, joka sattui silmiin

Julkaistu: 20.2.2013 | Kirjoittanut: Minna Patosalmi

Tarkoitan otsikolla sellaista mainosta, joka siis todella saa silmät vuotamaan silkasta kivusta. Mistä nyt sitten on kyse?

Kirjoitin aikaisemmin sähköpostiin tulevasta saastasta artikkelissa Sähköpostioksennus. Sähköpostiini saapuu nimittäin päivittäin sellainen määrä tavaraa, ettei koko laatikoa tee aamulla mieli edes avata. Saan usein soittoja postia lähettäneiltä myyjiltä, jotka kyselevät olenko jo ehtinyt tutustua heidän lähettämäänsä tarjoukseen/esittelyyn/mainokseen. Siinä kohdassa ei aina tiedä, purkautuuko suusta itku vai nauru, kun pitäisi muistaa ulkoa viikossa noin 200 saapuvan postin joukosta joku tietty mainos. Ja suurin osa tuosta määrästä on juurikin mainoksia.

Tämä kyseinen kirjelmä, joka korvensi silmäni sai minut hermostumaan. Se oli lähetetty ostikolla: Minna, esitteesi ja dokumenttisi näyttävästi Facebook-sivullesi ilman kustannuksia. Koska olen lähtökohtaisesti aina valmis oppimaan uutta somelaisesta maailmasta (uuh!), pysähdyin tähän hetkeksi ja jopa avasin postin. Ja sieltä se kauhu paljastui:

Aivan upeaa, eikö? Yritys, joka mainostaa ja myy helppoa ja selkeää Facebook-mainontaa (tai mitä lienee, koska en saa tuosta sotkusta mitään selvää), lähettää tällaisen mainoskirjeen. Ymmärrän, että selaimet ja sähköpostiohjelmat vaikuttavat siihen, miten viestit avautuvat ja näkyvät, mutta eikö raja mene jossain?

Kertokaa nyt joku vielä, että tämä on joku huijauskirje, niin paletti on kasassa. Voitte arvata, syntyykö kauppaa, kun palvelun tarjoaja ei hanskaa edes omia tuotteitaan. Jään miettimään, onko tämä sittenkin joku kieroutunut käänteispsykologinen sissimarkkinointikampanja, jonka onkin tarkoitus hermostuttaa ja jäädä mieleen…

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina , | 2 kommenttia

Kuuma kolmekymppinen

Julkaistu: 13.2.2013 | Kirjoittanut: Minna Patosalmi

En viittaa otsikolla tälläkään kertaa itseeni, vaan yritykseemme, joka juhlistaa tänä vuonna 30-vuotispäiviään. Onnea meille!

Juhlavuoden suunnitelmiin kuuluu paljon mahtavia juttuja, joista en voi olla ylitsepursuavasti intoilematta. Viime viikolla kuvattiin juhlavideota, josta näette alla olevassa kuvassa pienet maistiaiset. Vihjeenä voin sanoa, että tavoitteena on tehdä video, joka alkaessaan pudottaa juhlavieraat penkeiltään. Musiikki näyttelee koko showssa tietenkin merkittävää osaa.

 

 

Videon lisäksi suunnitteilla on varsinainen juhlatilaisuus, juhlavuoden esite ja muutamia kamppiksia Facebookiin. Ja mitään noista ei tietenkään voi hoitaa sinne päin, vaan täysi into päällä. Juhlapaikkana tulee toimimaan kevään aikana valmistuva teollisuushallimme uusi lohko, joka samalla tuo yhden kolmasosan lisää hallitilaa kasvavalle toiminnalle.

Tältä se näytti eilen klo 15.30. Ei tuosta paljon enää puutu! Varmaan vappuun mennessä suurin osa lumesta on jo poissa. Ja jos lattia ei ole juhlapäivänä valmis, pääsemme täysin autenttiseen rock-festaritunnelmaan mutaisessa maassa pyöriessämme.

Oikeastaan haluaisin pyytää neuvoanne. Millaisia kokemuksia teillä on yritysten juhlavuoden tempauksista? Onko joku jäänyt mieleen erityisen mahtavana tai huonona? Hyvistä itselleni tulee mieleen Tikkurilan 150-vuotisjuhlavideo, jossa koko henkilökunta jorailee Matin ja Tepon tahtiin. Vinkatkaa tänne päin, mitä ei ainakaan kannata tehdä tai mitä ehdottomasti pitää. Kiitos jo etukäteen!

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | 6 kommenttia

The Love Letter

Julkaistu: 5.2.2013 | Kirjoittanut: Minna Patosalmi

Rakas Myyjä,

Olen viime aikoina miettinyt suhdettamme kovasti. Yhteiselomme on joskus aika haastavaa, vaikka asiat ovat periaatteessa ihan kunnossa.

Aloitetaan tapaamisistamme. Sinulla on kova halu tulla tapaamaan minua, mutta saan viikoittain kymmeniä tapaamispyyntöjä muiltakin Myyjiltä. On toki mukava tuntea olevansa haluttu, mutta aikani ei riitä kaikille. Aikani ei varsinkaan riitä sellaiselle Myyjälle, joka on tulossa esittelemään luokseni tusinaPowerPoint-esitystään tunniksi.

Tapaan Myyjiä vain tositarkoituksella. Silloin, kun koen, että tapaamisesta on jotakin hyötyä. Muista: jos pyydän sinut luokseni, se tarkoittaa, että todella haluan tavata ja tehdä yhteistyötä. Älä torju pyyntöäni heppoisin perustein. (Tai joudut paneteltavaksi tähän blogiin ja se kosto on kauhea).

Jos kuitenkin pääset luokseni esittelemään tuotteitasi ja palvelujasi, pyytäisin erästä asiaa. Kuuntele, mitä haluan sanoa. Ole kiinnostunut. Esitä, jos et oikeasti ole. Tunnin mittaisen yksinpuhelun kuunteleminen on erittäin raskasta ja vahvistaa päätöstäni olla tapaamatta koskaan enää yhtään Myyjää. Modifioi PowerPointisi minun tarpeideni mukaan, tai repäise ja tuo mukanasi dioja tai piirtoheitinkalvoja. Ne alkavat tänä päivänä erottua joukosta mukavasti. Et välttämättä tarvitse esitystä ollenkaan. Joskus pelkkä aito läsnäolo riittää.

Haluan, että saat minut tuntemaan itseni ainutlaatuiseksi ja tärkeäksi. Siksi tusinaPowerPoint tuntuu samalta kuin tiskirätti naamalla. Tuo esitykseen mukanasi oma persoonasi ja ole aito.

En piittaa referensseistä, yrityksesi koosta tai sen sijainnista. (Kunhan tulet luokseni, kun pyydän). En vaadi virheettömyyyttä, vaan aitoa tekemisen iloa, innostusta ja luovuutta. Tiedän, että olen vaativa Asiakas, mutta lupaan, että jos täytät toiveeni, olen ikuisesti sinun. Silloin hinnallakaan ei ole enää merkitystä. Silloin voimme valloittaa maailman. Yhdessä.

Sinun,

Asiakkaasi

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | Kommentit pois päältä artikkelissa The Love Letter

Puheenjohtajan pöksyissä

Julkaistu: 30.1.2013 | Kirjoittanut: Minna Patosalmi

Seminaari alkaa. Ensimmäisenä ohjelmassa on avauspuheenvuoro, joka venähtää pari minuuttia yli ilmoitetun ajan. Asiantuntijapuheenvuoro alkaa vähän myöhässä ja päättyy lopulta 20 minuuttia myöhemmin kuin oli tarkoitus. Aamupäivän kolmas puhuja käyttää lounaalle varatusta ajasta yli puolet. Tilaisuuden puheenjohtaja ilmoittaa, että aikaa ruokailuun ja verkostoitumiseen on 7,5 minuuttia, jotta iltapäivän esiintyjät voivat aloittaa aikataulun mukaisesti.

Iltapäivän ohjelmaan kuuluu paikalla olevien yritysten esittelyt. Etukäteen on ilmoitettu, että aikaa jokaiselle esitykselle on viisi (5) minuuttia. Kolmannen esiintyjän kohdalla aikaa on kulunut 45 minuuttia. Puheenjohtaja ottaa tilannetta haltuun vilkaisemalla kelloaan silloin tällöin vaivihkaa. Seminaari päättyy puolitoista tuntia myöhässä. Epätoivoiset osallistujat valuvat ulos helpottuneina.

Tämä kärjistetty esimerkki seminaarin ajankäytön ongelmista on nähty liian usein. Aikavarkaat toimivat törkeästi, täysin muista piittaamatta ja tuhlaavat kaikkien aikaa. Tilaisuudet, joihin on tehty hieno ohjelma vesittyvät huonon johtamisen takia. Osallistujat kiusaantuvat ja kiinnittävät huomion epäolennaisuuksiin, esiintyjät saavat huonoa palautetta ja järjestäjäosapuoli saa unohtaa uusien tilaisuuksien järjestämisen.

Tilanteen voisi pelastaa jämäkkä puheenjohtaja. Korjaan. Puheenjohtaja, joka saa minun puolestani olla täysi natsi. Jos esitykselle on annettu aikaa viisi minuuttia, esitysaikaa on viisi minuuttia. Piste. Ajan ylittävän esiintyjän läppärin piuhan voi ihan hyvin repäistä irti seinästä ja perinteinen keittiöstä löytyvä munakello voi mainiosti toimia ajan mittarina. Veikkaan, että muutaman julkisen nöyryytyksen jälkeen esiintyjä kuin esiintyjä oppii noudattamaan aikatauluja. 

Puheenjohtajan tehtävä on pitää yleisön puolia omaa ääntään rakastavia esiintyjiä vastaan. Tämä koskee myös pj:n omaa ääntä. Liian löysiä puheenjohtajia ovat palaverit ja seminaarit pullollaan, mutta liian tiukkista olen harvoin kohdannut. Puheenjohtajan pöksyissä ei ole helppoa ja se on taitolaji, mutta homman hanskaava saa taatusti osakseen yleisön jakamattoman ihailun. Pj:t, maailma on täynnä palavereja, jotka vain odottavat, että joku ottaa ne haltuun, go go!

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina , | 8 kommenttia

Johtaja, innokas vai älykäs?

Julkaistu: 23.1.2013 | Kirjoittanut: Minna Patosalmi

Kuvittele henkilöstötilaisuus, jossa yrityksen johto esittelee uusia tulevaisuuden linjauksia. PowerPoint-kalvot vilkkuvat ja pyörähtelevät, kädet viuhtovat innostuneesti ilmassa ja tekstiä tulee kuin kansalliskirjailijalta. Johtaja näkee tarkasti pitkälle horisonttiin, mutta ilme työntekijöiden kasvoilla ei olekaan puhdasta intoa ja tulevaisuudenuskoa, vaan silkkaa kauhua.

Mikä meni vikaan?

Lukiessani HR viestin artikkelia johtajien tunnevammaisuudesta tunsin piston (innokkaassa) sydämessäni. Artikkeli selvittää ongelman ytimet:

Johtoasemassa oleville henkilöille tyypillinen piirre on tavoitekeskeisyys, johtajan ajatusmaailma on dynaaminen ja eteenpäinsuuntautunut. Pomolla on positiivista draivia, jonka takia hän ihan oikeasti näkee tarkemmin ja pidemmälle kuin alaisensa. Ylivertaisuudessa on kuitenkin omat sudenkuoppansa: esimies saattaa ajatella kaikkien tietävän saman kuin hän ja ajattelevan asioista samalla tavalla. Tämä on konsensusharha – esimies ajattelee kaikkien olevan samassa veneessä ja pettyy, kun huomaa, ettei näin olekaan.

Miksei johtaja sitten huomaa, että porukka ei nyt ihan tajuakaan sitä, mitä haetaan? Esimiesten raivokas tavoitekeskeisyys aiheuttaa sen, että sosiaalisten vihjeiden lukijoina ja tulkitsijoina he eivät ole parhaimmillaan. Johtajien kyky tulkita sosiaalisia vihjeitä ei ole päässyt kehittymään ja se, että esimiehellä on paljon asioita, jotka vaativat hänen jatkuvaa huomiotaan vain vaikeuttaa tilannetta entisestään.

Mutta miksi tulevaisuus näyttäytyy toisille uhkana ja toisille mahdollisuutena? Ihminen kokee luontaisesti muutokset uhkina ja näin ollen hakeutuu kohti palkintoa ja poispäin uhasta. Kaikki mitä ylipäätänsä havainnoimme, pitää kategorisoida tavalla tai toisella; onko asia X toivottava vai ei-toivottava, suhtaudutaanko siihen myönteisesti vai kielteisesti. Aivot tekevät viisi tämäntyyppistä luokittelua joka sekunti.

Pelkästään esimiehen astuminen neukkariin voida saada aikaan sen, että punainen varoituslippu nousee aivoissa. Aivot luokittelevat johtajan ulkopuoliseksi, kunnes hän sitouttaa joukon yhteisillä tavoitteilla. Yhdessä tekemisen on tunnuttava luissa ja ytimissä asti. Jos johtajan ja alaisen välillä on yhteys jollain inhimillisellä tasolla, johtajaa ei pidetä enää vakavana uhkana, vaan uhasta tulee siedettävämpi – ja itse asiassa suoritusta parantava, kun aikaisemmin sillä on oli lähinnä lamauttava vaikutus.

Yhteisen kielen löytyminen on edellytys toimivan työympäristön luomiselle. Nyt siis pohtimaan inhimillistäviä keinoja tuoda esimiehet ja alaiset lähemmäs toisiaan. Koska itse lukeudun useissa tilanteissa enemmän innokkaiden kuin älykkäiden joukkoon, haastetta tässä ainakin on. Mitä mieltä olette, onko tässä mieltä?

Lähde: Muutosagentin muistilista, HR viesti 1/2013.

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | 2 kommenttia

Tänään tarjouksessa: ei oota

Julkaistu: 16.1.2013 | Kirjoittanut: Minna Patosalmi

Hurraa, lama on ohi, hurraa! Ainakin siitä päätellen, että on olemassa palveluntarjoajia, joilla on varaa kieltäytyä uusista töistä.

En tiedä, huomasitteko lievän ironian alkukappaleen takaa, mutta ainakin minun hermoni  kiristyivät viime viikolla käydyn sähköpostikeskustelun takia. Suunnittelemme kotisivujen uudistamista vastaamaan paremmin strategiaamme. Otin yhteyttä mainostoimistoon, josta olin saanut hyvät suositukset. Vaihdoimme viikkojen aikana useita viestejä ja suunnittelimme leiskaa kovaa vauhtia. Minä lähetin linkkejä esimerkkisivuista, joita olin benchmarkannut ja tunnelman fiilistelyssä alettiin olla pitkällä. Lopuksi pyysin tarjouksen ja sen saatuani ja todettuani asialliseksi, pyysin palvelun tarjoajaa käymään Ferroplanilla. Siitä alkoi alamäki. Sähköpostikeskustelu meni näin:

Minä:

Moi!

Pääsisitkö käymään täällä Ferroplanilla niin voitaisiin keskustella kotisivuista ja tarjouksesta tarkemmin?

Terveisin, Minna

 

Mainostoimiston kaveri vastasi:

Terve,

periaatteessa tuo olisi mahdollista, tosin itse sijaitsen Helsingin toimipisteessämme joten täältä Orimattilaan matkustaminen julkisilla vie käytännössä koko päivän.

Tällä hetkellä aikatauluni on sen verran tiukka että tapaaminen menisi Helmikuun puolelle.

Pystymmekö edistämään tätä puhelin/skypekeskustelulla?

 

Tässä vaiheessa meikäläinen veti aika kovia kierroksia ja rullasi ympäri yritystä urputtamassa savu korvista nousten. Piti oikein keskittyä, että sain näin asiallisen vastauksen aikaiseksi:

Moi!

Olen lähtenyt liikkeelle siitä olettamasta, että valitsemani yhteistyökumppani sijaitsee Lahdessa, niin kuin sähköposti ja kustannusarvionnekin antaa ymmärtää. Ei ole oikeastaan minun ongelmani, miten pääset tänne. Lisäksi matkaa on vain 100 kilometriä, joka siis taittuu jopa bussilla noin tunnissa.

Jos tapaaminen täällä ei järjesty, meidän on valitettavasti unohdettava mahdollinen yhteistyö.

Terveisin, Minna

 

Ja vastaus:

Moi,

Toimistomme sijaitsee Lahdessa mutta ikävä kyllä itse olen Helsingin päässä.

Ja omaa osa-aluettani on juurikin tuo graafinen työstö. Varmaankin tapaamisessa olisi siis tärkeää että juuri minä olisin paikalla?

Se on totta että Lahteen ja sieltä Orimattilaan on hyvät kulkuyhteydet mutta ajallisesti ja kustannuksellisesti sinne tuleminen ei ole järkevää ennen kuin palvelu on meiltä tilattu.

Jos tämä on asian etenemisen esteenä, on ikävä kyllä parasta että yhteistyökumppani löytyy lähempää.

 

Ja minä siihen:

Moi!

Perustan hyvän yhteistyön suurelta osin hyvälle henkilökemialle, joten en voi tehdä hankintapäätöstä ennen kuin tiedän, sattuvatko kemiat yhteen.

Kiitos vielä tarjouksesta ja oikein hyvää loppuvuotta!

Terveisin, Minna

 

Vielä sain vastauksen takaisin:

Terve,

 Tämä on ymmärrettävää.

Oikein hyvää alkanutta vuotta!

 

Että näin. Olen ihan vilpittömästi iloinen, että töitä on tarjolla niin paljon, että niistä on varaa kieltäytyä. Siitä en ole iloinen, että minun aikani meni hukkaan ja saan aloittaa koko rumban alusta toisen toimijan kanssa. Kaikki edellämainitun toimiston materiaalit antoivat ymmärtää, että se sijaitsee Lahdessa, mikä hämmentää minua myös.

Saan päivittäin useita soittoja eri palveluntarjoajilta, jotka anelevat päästä tapaamiseen yritykseemme. Kieltäydyn lähes kaikista. Jos minä siis pyydän jonkun käymään täällä, silloin on tosi kyseessä. Olin täysin valmis ostamaan palvelun, kun olisimme tavanneet kasvokkain. Mitä mieltä olette, olinko kohtuuton, kun en ostanut sikaa säkissä?

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | 11 kommenttia

Kurko koulutus

Julkaistu: 9.1.2013 | Kirjoittanut: Minna Patosalmi

No nyt. Nyt löytyi sellainen koulutus, että meikänainenkin sai jotain, mitä ihmetellä. Tällä viikolla alkaneessa koulutuksessa teipattiin spagettia ja sovitettiin Pienet sammakot jazz-orkesterille.

Kyseessä on siis työhön liittyvä johtamiskoulutus, eikä marttojen tuunaa makaroonista -viikonloppuiloittelu. Koulutus on Seedi Oy:n uusi EJ-ohjelma, jossa nuorista esimiehistä leivotaan johtajia. Saman yrityksen aivoituksia on esimerkiksi Ravistajat-kilpailu, jossa Ferroplankin on ollut mukana.

Tilaisuuden aluksi osallistujille oli nimikyltein osoitettu paikat neljän hengen pöydissä. Annetut tehtävät ratkottiin ryhmissä, jotka vaihtuivat päivän aikana. Henkilöesittelyt hoidettiin niin, että jokainen osallistuja valitsi itselleen kuvan, josta kertoi normi tietojen lisäksi pienen tarinan, jonka ei välttämättä pitänyt liittyä työhön. Aikaa esittelyyn annettiin minuutti. Ja kyllä, titteleiden sijaan muistan naisen, joka aikoo hiihtää Finlandiassa, toisen, jonka luonne on kuin salama sekä miehen, joka oli aikaisemmin ammattiurheilija.

Päivän varsinainen aihe oli strategia. Aihetta lähestyttiin ratkaisemalla vaahtokarkkihaaste, jossa rakennettiin 20 spagetista, metrin palasta teippiä ja narua sekä vaahtokarkista mahdollisimman korkea torni. Vaahtokarkin piti olla rakennelman päällimmäisenä, eikä muita välineitä kuin annettuja saanut käyttää. Aikaa oli 18 minuuttia. Ryhmämme voitti tuloksella 83 senttiä. Kokemus on näyttänyt, että kaikkein huonoiten tehtävästä selviytyvät vasta koulusta valmistuneet ekonomit ja kaikkein parhaiten ekaluokkalaiset. Tätä saa kokeilla myös kotona!

Päivän kolme viimeistä tuntia oli merkitty vietettävän Strategia-jazz workhopisssa. Ja katso: kello kolmelta viisihenkinen jazz-orkesteri kantoi kamat sisään! Kokoonpano ei ollut koskaan ennen soittanut yhdessä, mutta taikoivat muutaman minuutin alustuksella ja 30 sekunnin valmistautumisella upeita tulkintoja muistakin kuin Pienistä sammakoista. Biisien aikana kaverit ohjasivat pelkällä katseella soittoa eteenpäin. Esityksen jälkeen eräs muusikoista totesi, että: “Tavoitteemme on saada toinen kuulostaan mahdollisimman hyvältä”.

Joo-o, oli se kivaa ja mielenkiintoista, mutta ydinkysymyshän on, mitä tästä opimme. Spagettitehtävästä sen, että on lähdettävä ennakkoluulottomasti kokeilemaan erilaisia strategisia vaihtoehtoja. Turhan pitkä asioiden suunnittelu ei nopeassa nykymaailmassa riitä edes kalkkiviivoille saati voittoon. Jazz-vertauksesta taas sen, että kaikki lähtee yhteisestä kielestä. Kun yrityksen työntekijöillä on yhteinen kieli, he voivat alkaa kuunnella toisiaan aktiivisesti, tukea toisiaan ja lopulta ottaa vastuuta omasta ja toisen tekemisestä. Juuri näin tapahtui bändin jäsenten kesken. Samoin yrityksen tavoitteena pitäisi olla koko organisaation saaminen loistamaan.

Koulutus jatkuu tämän vuoden aikana ja voin vannoa, etten koskaan unohda tätä ensimmäistä päivää. Odotukset olivat jo aluperin korkealla, mutta ne ylitettiin. Kriittinen suhtautumiseni perinteiseen koulutusmalliin ei sekään vähentänyt odotuksia. Upea avaus, todella innostavaa ja inspiroivaa! Kyselkää, jos haluatte kuulla lisää!

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | Kommentit pois päältä artikkelissa Kurko koulutus