”P.S. Onnea uudelle autolle, vaikka kyllä se vähän kirvelee”, luki vuosia sitten naapurien vanhemmilleni lähettämässä joulukortissa. Ihan samat fiilikset on ruotsalaisten viisuvoitosta. Lisää kirvelyä haavoihini sain, kun luin Ruotsin muotialan analyysin Suomalais-ruotsalaisen kauppakamarin tuoreesta lehdestä.
Muotialaa on tietenkin vähän kyseenalaista käsitellä teollisuusblogissa, mutta mielestäni on lähdettävä Itämerta edemmäs kalaan. On täysin käsittämätöntä, kuinka loistavia brändääjiä ruotsalaiset ovat. Tärkein tekijä menestykseen on se, että kaupalliset komponentit on osattu yhdistää designiin. Lisäksi yhtiöiden johdossa ei ole ollut suunnittelija yksin, vaan liiketoimintaa johtamassa on ollut ammattitaitoista väkeä, jotka ovat yhteistyössä luoneet vahvan brändin tarinoineen. Jos vaatesuunnittelija ei voi ohittaa kaupallisia tavoitteita, ei niitä saisi ohittaa teollisuudessakaan.
Ruotsissa on oivallettu, miten designin ja tavaramerkin yhdistelmällä luodaan lisäarvoa. Menestyjät ovat kaikki erinomaisia brändinrakentajia ja esimerkinomaisia markkinoinnissaan, vaikka eivät käytä tavanomaisia ja kalliita mainoskampanjoita. Lisäksi ruotsalaiset käyttävät suhteita saadakseen luomuksensa julkkisten käyttöön ja siten näkyvyyttä mediassa. Ja ilman häpeää ja pelkoa siitä, että joku tulee kateelliseksi.
Yhteenveto, jota voi soveltaa kaikille toimialoille:
- Kaupallisuus on kaupankäynnin edellytys. Tuotteet on tehty myytäviksi, eikä teknisten yksityiskohtien esittelemistä varten.
- Johtajat ovat ammattijohtajia, joiden tehtävä on kehittää liiketoimintaa. Yritysten hallituksiin pitäisi saada ulkopuolisia henkilöitä näkemystä tuomaan.
- Lisäarvon luominen. On löydettävä uusia tapoja ”paketoida” tuote palveluksi. Tarinat ovat hyvä keino.
- Sissimarkkinointi. Halpaa ja tehokasta, kun vaan uskaltaa.
- Suhteet käyttöön. Tätä ei voi korostaa liikaa. On otettava rohkeampi ote suhteiden etsimiseen ja hyödyntämiseen.
Lopuksi ote lehden Huumori-sivulta, jossa Kalle Isokallio kirjoittaa:
…”Jossain tapauksissa ruotsalaiset keksivät uuden tuotteen palaamalla vanhaan, kuten Ikea. Eihän siinä ole mitään uutta, että huonekalut kasataan itse. Hieman pitemmälle kun mennään taaksepäin, ne veistettiinkin itse. Mahtavinta Ikean liikeideassa on se, että firman suurimmat markkinat ovat teollistuneissa länsimaissa. Siis niissä, joissa on korkein palkkataso. Maailman kovapalkkaisimmat kansat kokoavat itse huonekalunsa, kun taas matalamman palkan maissa sohvan saa kaupasta valmiiksi koottuna. En ymmärrä, mutta ihailen.
Suomalaisten suhtautumista huonekalujen valmistamiseen puolestaan kuvaa vanha tarina, jossa lastu purossa sai aikaan sen, että ukko lähti oitis puronpenkalta kirves kädessä ylävirtaan tutkimaan, ettei kai minun puroni varrella joku vain veistele itselleen keittiön tuolia.”
Urheilun eroista kansojemme välillä Isokallio kirjoittaa näin:
…”Vasta kun hiihdoissa siirryttiin väliaikalähdöistä yhteislähtöihin, ruotsalaiset alkoivat pärjätä. Ovat sen verran seurallisempia, että tykkäävät lykkiä ryhmässä. Suomalaiset hiihtelisivät edelleenkin mieluummin omin nokkineen. Seurallisemmin hiihdetään korkeintaan viesteissä, siinä kun ei tarvitse jutella omankaan joukkueen jäsenille. Riittää kun läimäyttää mykkänä lapasella selkään.”
Lähde: FinSve magazine Kevät 2012
