Turhat uutiset

Yrityksen asiakaslehden pääuutisia ovat yleensä toimitilojen laajennus, uusien kotisivujen julkistaminen ja se, että Matti on yrityksen uusi hitsari. Nämä ovat yritykselle ja sen henkilökunnalle erittäin mieluista ja kiinnostavaa luettavaa, mutta asiakasta ne eivät juuri vähempää voisi kiinnostaa.

Koska myönnän itse astuneeni tähän miinaan useammin kuin kerran, tyhjennän uutisarkistoni ennen uuden lehden suunnittelua. Saanko esitellä, Ferron Turhat Uutiset, hyvää päivää:

Torstaina aamulla Ferroplanilla Orimattilan Sampolassa elettiin jännittäviä hetkiä. Viereisestä hevoskylästä oli lentänyt kärpänen rakennukseen ja se kiusasi ihmisiä eri puolilla toimistoa. Kärpästä ei tavoitettu haastattelua varten.

Tuotantoon on tehty hankintoja. Muutaman viikon sisällä on ostettu kaksi paria turvakenkiä, käsisirkkeli sekä kymmenen harjaa ja kuusi harjanvartta.

– Epäsuhta johtuu siitä, että neljä vartta oli jo varastossa, tarkennetaan tuotannosta.

Lounaspaikassa Kehräämön Kahvilassa oli torstaiseen tapaan tarjolla hernekeittoa ja pannaria. Lounaspaikan omistaja kehui allekirjoittaneen alennusmyynnistä ostamaa paitaa.

Ison neuvotteluhuoneen romukaappi on vihdoin saatu siivottua. Siivoustöiden laajentamista toimistotarvikevarastoon harkitaan vakavasti. Henkilöstöpäällikkö Mervi Patosalmi kertoo siivoustarpeen syntyneen, kun uudelle työntekijälle tarvittiin kaappi.

– Tai siis hänen tavaroilleen, Mervi lisää vielä lopuksi.

Sää oli aamulla sumuinen, mutta selkeni aamupäivän aikana täysin aurinkoiseksi ja jopa helteiseksi. Sään odotetaan jatkuvan ilmastointilaitteita koettelevan kuumana.

Loppukevennyksenä vitsi, jonka kuulin 3-vuotiaalta: Kaks mummoo meni mustikkaa, mut toinen ei mahtunutkaa.

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | Kommentit pois päältä artikkelissa Turhat uutiset

Juhannustarjous

Kaksi päivää juhannuksen jälkeen tarkkasilmäinen kotihallitus huomasi aamun lehdessä 45 x 100 mm ilmoituksen

Piha kuntoon juhannukseksi

 

 

Jaahas, että piha kuntoon juhannukseksi. No onpa käynyt käpy mainostajalla. Juhannus meni jo. Sitten alkoi raksuttaa. Jos tämä onkin neronleimaus. Laitetaan tahallaan virhe mainokseen, jolloin se herättää enemmän huomiota kuin virheetön. Tämähän on selvää sissimarkkinointia.

Mainos jatkuu. Luotettavaa konekauppaa yli 40 vuotta. Mainostaja on voinut ajatella, että 40 vuoden jaksossa se ei ole niin justiinsa, onko kyseessä tämä vai ensi vuoden juhannus. Kuinka moni potentiaalinen ostaja kuitenkaan muistaa mainoksen vuoden päästä? Ja ovatko hinnat vielä voimassa?

Kotihallitus käänsi asian niin, että koneet taitavat olla melko huonoja, kun niiden avulla piha on valmis vasta ensi juhannuksena.

Oli miten oli, mainos toimi jollakin tavalla, koska sitä käsitellään nyt tässä.

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina , | Kommentit pois päältä artikkelissa Juhannustarjous

Nolojen tilanteiden nainen

Toisten mokille on hirveän hauska ja helppo nauraa, joten listaan vaihteeksi omia työelämän ja muitakin mokiani naurettavaksi.

Tarjoilijana

Olin tarjoilijana hotellissa Englannissa, jossa englantilaiseen tapaan höyryävän kuumaa teetä juotiin aina aamiaisella. Tee tarjoiltiin teräspannusta, joka kuskattiin asiakkaille pöytään tarjottimella. Eräänä aamuna pannu luiskahti käsissäni olevalla tarjottimella ihan reunalle ja poltti sormia äkkinäisen ikävästi. Seurauksena oli outo auuuu-huudahdus ja tarjottimella olleen aamiaisen kaunis ja korkea ilmalento ravintolan lattialle. Ehkä se näytti ja kuulosti hauskalta, koska asiakkaat repesivät nauramaan. Sen sijaan meikänainen keräili itseään ja aamiaista lattialta.

Sihteerinä

Lomitin kesätöikseni sihteeriä. Töihini kuului reskontrien hoitoa, asiakaskahvituksia, yleisiä toimistotöitä ja puhelimeen vastaamista. Sisäistin tehtävät kesätyöntekijän innolla niin hyvin, että puhelimen soidessa vastasin siihen en omalla, vaan sihteerin nimellä. Samassa huoneessa olleella kollegalla oli hauskaa.

Opiskelijana

Valmistelimme koulukaverin kanssa ryhmätyön esitystä tekemällä kalvoja. Olin ostanut uuden, mustan, permanent-kalvotussin kirjakaupasta, mutta tussi ei ottanut toimiakseen. Tästä suivaantuneena päätin laittaa kynän ruotuun ravistelemalla sitä oikein kunnolla. Ilmassa. Laajassa kaaressa. Ilman korkkia. Tulos: pöytä, tuolit, kaverin uusi beige kevättakki, reppu ja uudet farkut permanent-kalvotussin peitossa. Itse sain yhden pienen pisaran omaan paitaan. Itseä nauratti, kaveri itki ja pesulalasku valkaisuineen maksoi mitä maksoi.

Kokkina 

Yläasteella kotitaloustunnilla tehtiin kanankoipia. Jokainen keittiöryhmä laittoi omat kanankoipensa omassa lasivuoassa yhteiseen isoon uuniin. Siellä kanat muhivat iloisesti, kunnes minätyttö lähdin tarkastamaan kypsyysastetta. Otin varovasti oman ryhmäni vuoan uunista ulos, jolloin yllätyksekseni uunin ritilä lähti liukumaan mukana, ja kaikkien muiden lasivuoat murskautuivat lattialle koipineen päivineen. Joku onneton luokkatoveri oli heittänyt tunnin alussa reppunsa uunin viereen lattialle, ja tuloksena oli medium kanankoipi lasimurskalla, koulureppupedillä ála Minna. Maistuis varmaan sullekin. 

Remontti-Reiskana

Olin seurustellut avopuolisoni kanssa noin vuoden verran, kun hän osti oman asunnon, jonka keittiöremonttia tarkkana miehenä harkitsi kovasti. Lopulta hän päätyi vain vaihtamaan kaappien ovet, koska kaikki oli muuten ihan kunnossa. Oli, ennen kuin meikäreiska tuli jeesaamaan remontissa. Päätin olla oikein ahkera ja avulias, kun miehen vanhemmatkin olivat paikalla auttamassa. Aloin irrotella rumia tummanruskeita tarroja keittiön seinäkaakeleista, ja sainkin yhden irti, mutta samalla lähti jotain muutakin irti. Nimittäin koko seinällinen kaakeleita tuli alas ja murskaantui tiskipöydälle. Ja niin päätös täydellisestä keittiöremontista oli tehty. Samoin kuin lähtemätön vaikutus appivanhempiin!

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | 1 kommentti

, mutta kun sun täytyy

Kävin kuluneella viikolla Jethro Rostedtin myyntikoulutuksessa. Kaksi kuukautta sitten ajatus koulutuksesta oli tuntunut loistavalta, mutta vesisateisena keskiviikoiltana suupielet kääntyivät väkisin alaspäin.

Yllättäen tilaisuudessa puhuttiin asenteesta, ja miten hyvä asenne tasoittaa tallattavaa elämän polkua. Keino asenteen löytymiseen ei ole amerikkaisessa maailmojasyleilevässä teoriassa, vaan siinä, että herää aamulla tuntia aikaisemmin kuin tähän asti. Kun ehtii aamulla lukea lehden ja juoda kahvin rauhassa, on päivällä parhaat edellytykset onnistua. Jos et pysty heräämään aikasemmin, koska väsyttää, mene illalla ajoissa nukkumaan.

Toinen kriittinen hetki on se, kun tulee töistä kotiin. Siellä pitää imuroida, tehdä ruokaa, pestä pyykkiä ja laittaa tiskit koneeseen. Työpäivän jälkeen väsyttää kuitenkin niin paljon, että selkä liimautuu sohvaan. Lääkkeeksi tähän Jethro oli kehittänyt oman mallin: aina, kun sanot, mä en jaksa imuroida, vastaat siihen välittömästi, mutta kun sun täytyy. Mä en jaksa laittaa ruokaa, mutta kun sun täytyy. Mä en jaksa pestä pyykkiä, mutta kun sun täytyy. Riemu, jonka p*skahomman suorittamisen jälkeen saavuttaa on niin suurta iloa, että se kantaa jopa seuraavaan päivään.

Mielestäni asenne on vielä jotain muutakin. Se nimittäin vaatii, että uskaltaa heittäytyä. Jethron neuvot ovat niin yksinkertaisia, että hävettää. Minä päätin ottaa neuvot käyttöön heti koulutuksen jälkeen. Painelin vesisateessa, väsyneenä, nälkäisenä ja kylmissäni Prismaan kello 20.30. Ja heti alkoi mieli valittaa: mä en jaksa mennä kauppaan…mutta kun sun täytyy. Alkoi naurattaa. Loppui se vatulointi sen suhteen, että pitäisikö kauppaan mennä vai menisinkö vasta huomenna. Ihan hymyssä suin paahdoin kauppareissun läpi, vaikka kassalla huomasin, että jogurttipurkin kansi oli rikki.

Seuraavana aamuna jatkoin. Herätyskello soi 6.30. Mä en jaksa nousta ylös…mutta kun sun täytyy. Tapojeni vastaisesti nousin ylös heti, enkä torkuttanut kahta varttia. Ihme oli tapahtunut. En muista, milloin olisin viimeksi noussut heti kellon soitua.

Kuka uskaltaa ottaa haasteen vastaan? Kokeile viikon ajan heräämistä ajoissa ja vastaamista aina laiskotuskohtauksen tullessa, mutta kun sun täytyy. Kokemuksista kuulisin mielelläni.

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | 2 kommenttia

Kovaa peliä Latviassa

Kun kotimaan ketkut alkavat kyllästyttää, voi lähteä ulkomaille kaivamaan verta nenästään.

Perustimme tytäryrityksemme SIA Ferroplanin Latviaan tammikuussa 2005. Sinisilmämme ovat sen jälkeen avautuneet monilla oppitunneilla. Erään parhaimmista opetuksista antoi ensimmäinen vuokraisäntämme SIA Madara-yhtiön omistaja herra Bila.

Neuvotellessamme vuokratiloista Bila lupasi hoitaa kaiken. Suunnitelmat ja laskelmat vuokratilan kunnostamiseksi oli tehty puolestamme. Myöhemmin selvisi, että hänen suunnitelmissaan oli kunnostaa tila kustannuksellamme ja savustaa meidät ulos vuokrankorotuksilla.

Niin ne vuokrankorotukset. Eräänä päivänä Bila päätti, että vuokra nousee 50 prosenttia. Perusteluna olivat kohonneet palkkakustannukset Latviassa. Sitten alkoi taistelu sähkölaskuista. Koko kaupunki käytti sähköä meidän kustannuksellamme ja sähkömittaria ei jostain syystä päästy lukemaan. Tämän jälkeen Bila päätti, että tontille vievä portti suljetaan. Portista kulkeaksemme meidän piti maksaa porttimaksua, joka nousi koko ajan. Muuten emme olisi päässeet töihin omaan halliimme. Portinvartija oli säännöllisesti sammuneena vahtikopissaan.

Myöhemmin kuulimme, että herra Bilalla on useampi juttu oikeudessa sodittavanaan. Me maksoimme sievoisen summan vain päästäksemme hänestä eroon.

Kun Bila-sotkut alkoivat selvitä, latvialainen kirjanpitäjämme jäi kiinni maksettuaan omia laskujaan tililtämme. Hän kun oli rakentamassa taloa ja tiilien tuominen Liettuasta on  kallista, ymmärtäähän sen. Tietokoneen hän olisi tosin voinut ostaa omilla rahoillaan, jossain se meidänkin raja kulkee.

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | 1 kommentti

Minnaa vietiin kuin pässiä narussa

Sain maaliskuussa puhelun ilmoitusmyyjältä, joka rempseän myyntipuheen pidettyään joutui pettymään; kauppaa jatkosopimuksesta ei tullut. Myyjä kertoi, että näkyvyys säilyy joka tapauksessa jo maksetun, kuluvan kauden loppuun. Tyytyväisenä jatkoin elämääni, mutta sota ei ollutkaan vielä ohi.

Yllättäen myyjä soitti kuukausi myöhemmin tarkistaakseen, että loppukautta koskevassa mainoksessamme on varmasti tiedot oikein. Myyjä sanoi faksaavansa vedoksen, ettei kummankaan tarvitse alkaa skannailla tai tulostaa mitään. Tässä vaiheessa olisi pitänyt hälytyskellojen jo soida, mutta kiireen takia sanoin, että faksaa vaan.

Kymmenen minuutin kuluttua puhelin soi taas. Sama ilmoitusmyyjä soitti ja kysyi, tulikohan faksi perille, kun lähetysten kanssa on ollut vähän ongelmia. Hieman hikeentyneenä etsin paperin tulostimelta. On tullut perille, kuittasin. Mihin sähköpostiosoitteeseen voidaan jatkossa lähettää mainoksia, myyjä kysyi. Kerroin osoitteen, epätoivoissani. Kirjoita se siihen faksiin ja lähetä tänne, myyjä opasti. Minä kerroin osoitteeni erittäin painokkaasti artikuloiden ja ohjeistin kirjoittamaan osoitteen samalla ylös. Myyjä vastasi, että kirjoita se faksiin ja lähetä tänne, ei siihen mene kuin pari minuuttia. Minä sanoin, että lähetän kun ehdin, lopetin puhelun ja heitin faksin roskikseen.

Myöhemmin myyjä soitti taas. Hän oli seissyt koko päivän faksin vieressä lähetystäni odottaen. Kysyin, että sitä yhtä sähköpostiosoitettako sinä odotat. Myyjä kertoi, että vedos pitää allekirjoittaa ja faksata heille, jotta hän saa sen eteenpäin. Lopuksi hän käskytti minua erittäin aggressiivisesti faksaamaan paperin heti.

Jäin miettimään, pitäisikö faksata se lappu vai ei. Puhelin soi taas, sama myyjä soitti, mutta en enää vastannut. Kaivettuani paperin roskiksesta huomasin, että se olikin tilaus, jonka allekirjoitettuani olisin pian saanut 650 euron laskun. Hinnasta tai tilaamisesta ei ollut missään vaiheessa ollut mitään puhetta. Kysymys ei ollutkaan vanhan, maksetun kauden varmistuksesta vaan tyylipuhtaasta harhautuksesta, jossa asiakas luulee jo maksaneensa laskun. Ja kyllä, kyllä tunsin itseni tyhmäksi.

Myyjä soitti vielä kerran, vastasin. Aloin kysellä melko asialliseen sävyyn, miten on mahdollista, että minulle lähetettiin tilauslomake, kun olin kieltäytynyt palvelusta jo moneen kertaan. Vastaus oli, että olin kuullut väärin, painokelvottomalla tekstillä höystettynä. Kun pyysin saada hänen esimiehensä nimen ja numeron, sain kuulla joukon solvauksia ja lopulta myyjä löi luurin korvaan.

Alla saamani “vedos”, joka olikin tilaus. Kertokaa omista kokemuksistanne ja jakakaa tietoutta!

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina , | 2 kommenttia

Mistä on hyvät markkinoijat tehty

Suomalaista markkinointia ja markkinoinnin tekijöitä on tullut parjattua tässä useampaan otteeseen. Herää kysymys, millainen sitten on hyvä markkinoija.

Viikonloppuna ruotsinlaivalla kuva alkoi selkityä mielessäni. Sinnikkyys on hyve, mutta hyvä markkinoija ei ole kuin suomalainen, joka jonottaa hampaat irvessä. Jonottaa aina jonon nähdessään, ihan varmuuden vuoksi, vaikka ei ole varma, mitä jonon alkupäässä on. Suomalaiselle jonottajalle on tärkeää, että jonotetaan oikeasta suunnasta. Jonossa etuilijoille on paikka saunan takana.

Suomalainen jonottaja (markkinoija) voisi sen sijaan ottaa mallia japanilaisista laivan seisovassa pöydässä. Hyvä markkinoijahan on aina ensimmäisenä paikalla, eikä pelkää käyttää kyynärpäätaktiikkaa, kun sitä tarvitaan. Kilpailijat voi ohittaa yksinkertaisesti olemalla huomaamatta heitä.

Lisäksi opittavaa olisi ruotsalaisilta. He eivät taatusti jää keneltäkään huomaamatta. Väsyneet ja kiukkuiset 1- ja 3-vuotiaat jäävät volyymitasossa 6-1 ruotsalaisille. Se markkinoija, joka pitää itsestään eniten ääntä, huomataan parhaiten. Lisäksi huomiota on hyvä herättää erityisesti normaali-ihmisten nukkuma- ja syömisaikoihin, jolloin panostus maksaa itsensä varmimmin takaisin. Vaatimattomuus ei ketään kaunista.

Hyvä markkinoija on sinnikäs, oikeassa paikassa ennen kilpailijoitaan, sopivalla tavalla röyhkeä, eikä pelkää pitää itsestään ääntä.

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | Kommentit pois päältä artikkelissa Mistä on hyvät markkinoijat tehty

Organisaation oppivuodet

Uudistuksista on helppo puhua. Kun tulee toiminnan aika, into muutoksen toteuttamiseksi on hakusessa. Se, joka ei ole koskaan vastustanut uutta ideaa sanomalla

– Näin täällä on aina tehty.

 heittäköön ensimmäisen kiven. Ja lukekoon muiden mukana seuraavan tarinan

Aloitetaan häkillä, jossa on viisi apinaa. Laitetaan banaani roikkumaan häkin katosta ja tikkaat sen alle. Jonkin ajan kuluttua joku apinoista lähtee banaania kohti. Heti, kun apina koskettaa tikkaita, muita apinoita ruiskutetaan kylmällä vedellä. Jonkin ajan kuluttua toinen apina lähtee kohti banaania samoin tuloksin – muita apinoita ruiskutetaan kylmällä vedellä. Kohta toiset estävät tikkaille pyrkivän apinan aikeet.

Nyt luovutaan kylmästä vedestä. Yksi apinoista otetaan häkistä pois ja tilalle laitetaan uusi. Uusi apina haluaa kiivetä tikkaille ja hakea banaanin, mutta kauhukseen se huomaa, että muut käyvät sen kimppuun.

Parin yrityksen jälkeen apina ymmärtää, että yritys kiivetä tikkaille johtaa joukkokuritukseen.

Seuraavaksi korvataan taas yksi alkuperäisistä apinoista uudella. Edellisellä kerralla vaihdettu apina osallistuu nyt kuritukseen innolla.

Näin toimitaan kaikkien alkuperäisten apinoiden kanssa. Aina, kun tulokas yrittää tikkaille, muut kurittavat sitä. Useimmilla ei kuitenkaan ole mitään käsitystä siitä, miksi ne eivät saa kiivetä tikkaille tai miksi ne osallistuvat tulokkaan kurittamiseen.

Kun kaikki alkuperäiset apinat on korvattu, yhtäkään häkissä olevaa apinaa ei ole ruiskutettu kylmällä vedellä. Kuitenkaan yksikään apina ei enää yritä tavoitella banaania.

Miksi ei?

Koska niiden mielestä on näin toimittu aina. Ja näin syntyy yrityksen toimintamalli.

Artikkeli Oppiva organisaatio Työn Tuuli 1/2007 (HENRY ry), julkaistu Kauppalehti OPTIOssa 16/2007

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | Kommentit pois päältä artikkelissa Organisaation oppivuodet

Tarina sammakonpoikasista

Kun kollegasi, vaimosi, miehesi, koirasi ja anoppisi tuntuvan keksivän tekemisistäsi vain huonoa sanottavaa, on aika muistella legendaarista tarinaa sammakonpoikasista:

Olipa kerran joukko sammakonpoikasia, jotka halusivat järjestää kilpajuoksun. Heidän tavoitteenaan oli päästä korkean tornin huipulle. Paljon väkeä oli kerääntynyt paikalle katsomaan juoksua ja kannustamaan kilpailijoita. Juoksu saattoi alkaa.

Kukaan katsojista ei oikein tosissaan uskonut, että sammankonpoikaset pystyisivät pääsemään korkean tornin huipulle asti. Kuului vain sellaisia lausahduksia kuin

– Oi kuinka rankkaa, ne eivät varmaan koskaan pääse perille!

– Eivät ne onnistu, torni on aivan liian korkea.

Sammakonpoikasia alkoi keskeyttää, paitsi yksi, joka kiipesi yhä ylemmäs. Ihmiset huusivat edelleen

– Se on aivan liian rankkaa, kukaan ei pysty siihen!

Yhä useampia sammakonpoikasia väsyi kesken ja luovutti, mutta yksi vain jatkoi kiipeämistään yhä korkeammalle. Se ei kerta kaikkiaan halunnut luovuttaa.

Lopulta kaikki muut olivat lopettaneet kiipeämisen, paitsi se yksi sammakko, joka valtavin ponnistuksin saavutti ainoana tornin huipun. Nyt kaikki kanssakilpailijat halusivat luonnollisesti tietää, miten se kykeni siihen. Yksi meni kysymään sammakolta, miten se oli pystynyt näin valtavaan suoritukseen ja päässyt maaliin saakka.

Silloin kävi ilmi, että voittaja oli kuuro.

Toisinajattelijan rooli ei ole helppo. Ferroplanin ajatusmaailmaa johtaa kuitenkin toimitusjohtaja Pentti Patosalmen lausahdus:

Kun teet eri tavalla kuin muut, teet sen paremmin. 

Sanojen voimaa on syytä ajatella, ne vaikuttavat tiedostamattomallakin tasolla tekemisiimme. Ole siis yksinkertaisesti kuuro, kun joku sanoo sinulle, ettet pysty saavuttamaan jotakin. Ole aina positiivinen ja ajattele: Myös minä pystyn siihen!

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina | Kommentit pois päältä artikkelissa Tarina sammakonpoikasista

Hakija heikoilla hangilla

Työnhaku on tarkkaa puuhaa. Oma karmaiseva työnhakuhetkeni oli, kun kirjoitin hakemuksen, jossa kerroin olleeni mukana tekemässä yrityksen asiakaslehteä. Juuri ennen lähettämistä huomasin tekstissä lukevan, että olin ollut muka tekemässä asiakaslehteä.

Matkan varrella vastaan on tullut monenkirjavia hakemuksia. Jokaikinen hakemus luetaan, mutta jotkut hakijat sinetöivät kohtalonsa jo alkumetreillä

meikäläisen masa lahesta (nimi ja paikkakunta muutettu) terve…..kysymys kuuluu olisiko mahdollista työllistyä,ohessa cv ni…uudet haasteet ovat olleet mielessäni..

tv masa

Johtunee huonosta itsetunnostamme, ettemme pyytäneet haastatteluun henkilöä, joka esitti seuraavaa 

Kaveri lupasi leikata tuotannon läpimenoaikaa seitsemästä päivästä kahteen päivään, lupasi, että saavutetaan 1000-5000%:n tuotannon reagointikyky ja aikoi laittaa johtamiskulttuurimme uuteen uskoon. Hakija kertoi toteuttaneensa useita kymmeniä palkittuja uudistuksia. Vahvuuksikseen hän luetteli kaikkien toimialojen tuntemuksen ja työkokemuksen.

Eräs ystäväni kertoi ennen työhakemuksen lähettämistä luettaneensa hakemuksensa toisella ystävällään. Kyseli vinkkejä, halusi kuulla, miltä hakemus vaikuttaa. Vinkit olivat kohdallaan. Työpaikkaa hakenut ystäväni sai paikan.

Aikana, jolloin näppiksellä saa nopeasti kirjoitettua mitä vain, ulos lähtee nimenomaan mitä vain. Ennen kuin painat Send-nappia, vedä henkeä, lue teksti ääneen tai anna se jollekin luettavaksi. Sitten hanki saattaa kestää.

P.S. Äitini luki tämän jutun ennen kuin julkaisin sen.

Kategoriat: Ei kategoriaa | Avainsanoina , , | 1 kommentti